”Traagiset verityöt ovat aina olleet kansallisromantiikkamme kääntöpuoli” – haastattelussa kotimainen blackbändi Förgjord

Förgjordin raa’an ja säröisen black metalin sisällä elää vahva suomalainen melankolia. Vaikutelmaa tuetaan kertomalla tarinoita muun muassa koko kansaa ravistuttaneista henkirikoksista.

14.04.2017

Kolmas levynne Uhripuu on valmis. Minkälainen kiekko on kyseessä?

– Orgaaninen, itse tehty, itsemme näköinen ja äärimmäisen henkilökohtainen, kielisoittaja Valgrinder vakuuttaa.

– Koitti aika, jolloin kaikki, mihin olin uskonut, osoittautui turhaksi ja valheelliseksi. Olin kokenut hitaan henkisen kuoleman ja vasta nousemassa uudelleensyntyneenä entisen elämäni tuhkasta. Tämän inspiraation vallassa sävelsin Uhripuun, noin kolmessa kuukaudessa.

– Nauhoitimme levyä omissa oloissamme, ja koska aikataulua ei ollut, prosessi venyi loputtomiin. Sitä huomasi kuuroutuneensa omalle materiaalilleen ja alkoi uskonpuute. Tässä vaiheessa levy meni telakalle, koska halusin tyhjentää pääni, ja päätin, etten tulisi kuuntelemaan sitä ennen kuin voisin kuulla sen kuin ulkopuolinen.

– Lopulta, kun kaivoin levyn taas esiin, huomasin miten henkilökohtainen se olikaan. Pystyin näkemään, millaisia tuntoja olin tuolloin tuntenut.

Sanoituksissanne käsitellään muiden aiheiden ohessa kotimaisia henkirikoksia. Mistä ajatus näinkin poikkeukselliseen sanoitusteemaan?

– Traagiset verityöt ovat aina olleet kansallisromantiikkamme kääntöpuoli. Moni intohimo on päätynyt hylätyksi tulemisen, mustasukkaisuuden ja alkoholin siivittäminä veriteoksi ja intohimorikokseksi. Se jos mikä kuvastaa suomalaista juroutta, melankoliaa ja inhorealismin kauneutta!

– Näitä tekoja on surtu yhtenä kansakuntana, ja selvittämättömien tapausten ympärillä kiertää legendoja vielä tänäkin päivänä – esimerkkeinä vaikka Tulilahden kaksoissurma ja Kyllikki Saaren tapaus. Emme glorifioi tekoja tai niiden tekijöitä, emmekä myöskään tuomitse tai puolustele.

Musiikissanne ilmenee paljon melankoliaa, jossa on tietty suomalais-traditionalistinen ja black metalille ei-niin-tyypillinen vivahde. Pidätkö Förgjordia puhdasverisenä black metal -yhtyeenä?

– Onko black metal musiikkityyliä vai sanoituksia? Onko se asennetta vai ideologiaa? Kun katsoo skaalaa, mitä black metal pitää sisällään, voi nähdä, miten laajasta asiasta on kyse. Sanoisin, että Förgjord on puhtaasti black metalia, ja se olisi sitä, vaikka tekisimme pelkkiä akustisia instrumentaaleja.

– Suomalaiset melodiat tulevat tiedostamatta. Kun ei ole olemassa mitään ennalta määriteltyä linjaa, sitä palaa aina lopulta juurilleen. Tätä tarkoittaa käyttämämme termi BMSF tai SFBM – mustaa metallia osana suomalaisuuttamme ja suomalaisuutta, joka elää mustassa metallissamme. Sisu ja perkele.

Förgjord sai alkunsa yli 20 vuotta sitten. Kuinka paljon visionne bändin musiikista on muuttunut?

– Olemme kasvaneet ihmisinä, ja koska Förgjord on ilmentymämme, se elää luonnollisesti mukana. Tietynlainen spontaani räyhääminen on vaihtunut harkitumpaan aktivismiin. Siinä missä olimme ennen ”anti-something”, nykyään olemme enemmän ”pro-something-else”. Viha itsessään antaa kenties voimaa, mutta kontrolloimattomana se polttaa kantajansa loppuun muutamassa vuodessa. Sota itsessään ei ole itseisarvo, vaan taustalla tulee olla asioita, joiden vuoksi on valmis kuolemaan.

– Kun kuuntelen joitain vanhoja biisejämme, muistan, millaisia asioita olen tuolloin tuntenut ja miten kokenut maailman ympärilläni. Ne ovat oman aikansa ilmentymiä, etappeja kohti tätä hetkeä matkallamme kohti täydellisyyttä.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 2/2017.

Lisää luettavaa