10×10 – infernolaisten suosikit puntarilla

02.11.2012

TAPIO AHOLA

Midnight Sun – Metal Machine (2001)
”Tämän tuntemattomaksi jääneen ruotsalaisyhtyeen viimeinen albumi on riemastuttava tosimetallin mestariteos. Jokainen sekunti tällä levyllä muistuttaa, miksi hevirokki on hienoimpia asioita maailmassa.”

Agalloch – The Mantle (2002)
”Amerikkalainen Agalloch haki toisella albumillaan pohjoismaalaisten mestaroimalle metsäblackille uudet maantieteelliset koordinaatit. The Mantle on rikkumaton kokonaisuus, jonka luontomystiikan sävyttämä tunnelma pitää tehokkaasti otteessaan.”

Katatonia – Viva Emptiness (2003)
”Tällä levyllä Katatonia hioi melankoliametallinsa huippuunsa. Levy, jota kilpakumppanit sen paremmin kuin yhtye itsekään eivät ole kyenneet ylittämään, ja tuskin tulevat ylittämäänkään.”

Swallow the Sun – The Morning Never Came (2003)
”Tuli täysin puskista ja veti koko kotimaisen metalliskenen hiljaiseksi. Swallow the Sun haastoi jo ensimmäisellä albumillaan doom/death metalin mestarit, eikä ole mikään ihme, että tästä lähti käyntiin hieno ura, joka on jatkunut tasokkaana tähän päivään saakka.”

Deathspell Omega – Si Monumentum Requires, Circumspice (2004)
”Loputtoman kiehtova, salaperäinen ja vangitseva albumi, jonka pohja on black metalissa mutta jonka kutsuminen pelkäksi blackiksi olisi harhaanjohtavaa. Tässä on liki 80 minuuttia kestävä levy, jota on mahdoton jättää kesken.”

HIM – Dark Light (2005)
”Tätä on love metal parhaimmillaan. Dark Light on tasapainoinen kokoelma harvinaisen iskeviä kappaleita, joissa kaihertavat melodiat esitetään sopivan raskaalla kädellä ja varmalla otteella. Ei ihme, että myi rapakon takana kultaa.”

Marduk – Wormwood (2009)
”Harva äärimetalliyhtye on parhaimmillaan liki kaksikymmentä vuotta uransa alun jälkeen. Tämä Mardukin yhdestoista pitkäsoitto on kuitenkin se nappisuoritus, johon aikaisemmat levyt ovat vihjanneet Ruotsin black metal -veteraanin pystyvän.”

Steel Panther – Feel the Steel (2009)
”Vaikka nykyisin tuntuu olevan muodikasta sanoa, että Steel Pantherissa ei ole ’mitään hauskaa’, itseäni Feel the Steel naurattaa edelleen. Yhtyeen soitto- ja biisintekotaito on sitä paitsi sitä luokkaa, että tämä pesee melkein kaikki ’vakavammista’ tukkahevibändeistä.”

Killing Joke – Absolute Dissent (2010)
”Postpunklegenda on ainutlaatuinen ja arvaamaton yhtye. Absolute Dissentillä tämän vuosien mittaan raskaammaksi muuttuneen kokoonpanon otteissa on sellaista paloa ja määrätietoisuutta, että nuorempia bändejä hirvittää.”

Moonsorrow – Varjoina kuljemme kuolleiden maassa (2011)
”Pakanametalliryhmä on 2000-luvun lahjakkaimpia metallibändejä koko maailmassa, mutta ennen viime vuotta varsinainen täysosuma oli jäänyt puuttumaan. Varjoina kuljemme kuolleiden maassa on vihdoin se.”

RIITTA ITÄKYLÄ

Opeth – Blackwater Park (2001)
”Kunnianhimoisuus ja tunne, tekninen äly ja kauneus kaikki sulassa sovussa. Ensivaikutelma nosti ihokarvat pystyyn.”

Electric Wizard – Let Us Prey (2002)
”Primitiivinen, hikinen, vuosituhannen seksikkäin levy. Tätä on uskonnollinen hurmio.”

Finntroll – Nattfödd (2004)
”Lievitti aikoinaan koti-ikävää. Täydellinen soppa black metalin ilkeyttä ja kansanomaista ilkikurisuutta!”

Akercocke – Words that Go Unspoken, Deeds that Go Undone (2005)
”Puolustan tätä bändiä hamaan tomuttumiseeni saakka. Bändin uran huippuhetki. Satanismin filosofia kieli poskessa mutta onnistuneesti tulkittu. Musiikillisen ja taiteellisen rohkeuden merkkipaalu.”

Dissection – Reinkaos (2006)
”Sisällön ja muodon täydellinen tasapaino. Vahva joutsenlaulu ja henkilökohtaisesti hyvin rakas levy.”

Ihsahn – The Adversary (2006)
”Uskomaton ilotulitus tilulilua ja tulikivenkatkua. Sanoitukset painivat täysin omassa sarjassaan.”

Meshuggah – ObZen (2008)
”Törmätessäni noihin aikoihin johonkin The Berzerker -jammuun ja kertoessani, etten ollut vielä ehtinyt kuulla levyä, hän tyytyi vinkkaamaan salaperäisesti: ”Watch out for Bleed.” Muistelen nykyään kyseistä varoitusta aina levyä kuunnellessani. Paikkansa piti.”

The Devin Townsend Project – Addicted (2009)
”Ajattoman ihana paketti. Musiikin ja elämän iloa, joka onnistuu aina piristämään.”

Swans – My Father Will Guide Me Up a Rope To the Sky (2010)
”Musiikkiin ja ilmaisuun ei tämän kuultuaan pysty enää suhtautumaan entisellä tavalla. Räjäytti tajuntani heti ensi kuulemalta. Rajat ja säännöt kertalaakista ja armotta rikki.”

Ghost – Opus Eponymous (2010)
”Loistava huumorintaju, kieroudessaan nerokas konsepti. Virheetön poplevy, ennen kaikkea.”

JONI JUUTILAINEN

Katatonia – Last Fair Deal Gone Down (2001)
”Levy, jolla Katatonian musiikki on kenties puhtaimmillaan ja tasapainoisimmillaan. Pelkkää kylmää värettä alusta loppuun ilman ainoatakaan hutibiisiä. Melankolisen raskasrockin ylittämätön mestariteos!”

Puissance – Total Cleansing (2001)
”Apokalyptisia tunnelmia tarjoavaa, epätoivoisilla teksteillä pohjustettua dark ambientia, jota kuunnellessa ei hymyilytä hetkeäkään. Toisin kuin useimmat muut saman genren levyt, Total Cleansing sisältää myös poikkeuksellisen kovia melodisia koukkuja.”

Tiamat – Judas Christ (2002)
”Hienon uran tehneen Tiamatin monipuolisin ja kaikin puolin harmonisin albumi. Levyltä löytyy miltei kaikkea aina tummanpuhuvasta goottirockista lähes popahtaviin hittikertseihin ja pseudocountryyn. Ainoastaan Tiamatilla on kylliksi rohkeutta ja taitoa pitää näinkin sekalainen kokonaisuus hallitusti kasassa.”

Turbonegro: Party Animals (2005)
”Levyn nimi kertoo kaiken olennaisen.”

Ignite: Our Darkest Days (2006)
”Melodisen hardcoren raskassarjalaisten kova taidonnäyte. Pääosin energistä pieksentää, jonka komentajana toimii kovaa ja korkealta messuava laulaja Zoli Teglas. Our Darkest Days on kenties genrensä täydellisin suoritus sitten Bad Religionin kulta-aikojen.”

Insomnium: Above the Weeping World (2006)
”Jos suomalainen metallimusiikki tulisi tiivistää yhteen levyyn, Above the Weeping World olisi tähän vahva ehdokas. Raakaa voimaa, eleetöntä jylhyyttä ja kaihoisaa sielunmaisemaa tarjoillaan melodisen death metalin muodossa täydellisesti.”

Between the Buried and Me: Colors (2007)
”Jotkut levyt vetävät kuulijansa täysin sanattomaksi. Colors on yksi näistä levyistä. Kovalla soittotaidolla mäiskitty mathcoren ja melodisen progemetallin sekamelska hipoo järjettömyyttä niin monissa paikoin, että hirvittää. Tältä kuulostaa aito musiikillinen luovuus ja tekemisen riemu!”

The Ocean: Precambrian (2007)
”Kahteen osaan jaettu, lukemattomista pienistä osista koottu monumentaalinen progressiivisen hardcoren jättiläinen. Alusta loppuun täydelliseksi hiottu levykokonaisuus, jonka jokaisella nuotilla ja iskulla on perusteltu paikkansa. Käsittämättömän hieno levy!”

Behexen: My Soul for His Glory (2008)
”Jatkuvasti otettaan tiukentavan Behexenin tähänastisen uran ehdoton kohokohta. Julmaa, yllättävän melodista ja asialleen omistautunutta ylistystä; black metalia puhtaimmillaan. Uuden vuosituhannen De Mysteriis dom Sathanas?”

Lifelover: Konkurs (2008)
”Traagisen lopun kokenut Lifelover poltti kynttilää molemmista päistä, mikä ilmenee konkreettisimmin Konkursilla. Ruotsalaisnuorten horjuvat psyyket, musta huumori ja omalaatuinen musiikki pisteessä, jossa Kent kohtaa black metalin, on jotain täysin jäljittelemätöntä.”

PANU KOSKI

Avantasia – The Metal Opera (2001)
”Avantasia-saagan avaus on mannaa power metalin ystäville. Ylevää ja terveellä ammattiylpeydellä valettua metallia.”

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus – Rajaportti (2002)
”Rautiaisen ja kumppaneiden rakentamista rajaporteista on aina ilo käydä. Edelleen.”

Masterplan – Masterplan (2003)
”Jorn Landen valioluokan ääni ja vakaa sävellystyö kohtaavat. Tämä ei aina ole itsestäänselvyys.”

Within Temptation – The Silent Force (2004)
”Sielua ravitseva melodioiden ja pakahduttavan mahtipontisuuden yhdistelmä upeasti tuotettuna. Kaiken kruunaa Sharon den Adelin laulusuoritus.”

Lyijykomppania – Harmaita säveliä (2005)
”Levyn nimi kertoo olennaisen. Väriliiduilla ei juuri piirrellä.”

Celtic Frost – Monotheist (2006)
”Yhtyeen paluu – ja poistuminen – oli keisarillisen kovatasoinen. Harvan yhtyeen viimeisestä levystä voi sanoa samaa.”

Paradise Lost – In Requiem (2007)
”Herrat Holmes ja Mackintosh eivät petä tälläkään levyllä. Synkkää mutta kaunista.”

Katatonia – Night is the New Day (2009)
”Kerettiläinen ei ole koskaan täysin ymmärtänyt Last Fair Deal Gone Downin nauttimaa valtavaa suosiota. Yhtyeen uudempi tuotanto puhuttelee senkin edestä.”

Triptykon – Eparistera Daimones (2010)
”Sysimusta, tinkimätön vastaus Monotheistin asettamaan kysymykseen. Tähän ei ole mitään lisättävää.”

Kauan – Kuu.. (2011)
”Tavattoman tyylikästä melankoliaa ja unenomaista leijuntaa. Syksy kesän keskelle, usva vainiolle.”

KARI KOSKINEN

Deep Red – Prophetic Luster (2001)
”Jenkkityyppisen death metalin kotimainen vastine. Brutaalia tykitystä ja hyviä kappaleita suoraan genren ytimeen pureutuvalla asenteella.”

Reverend Bizarre – In The Rectory of the Bizarre Reverend (2002)
”Suomalaisen doomin kirkkain teos, joka alistaa tehokkaasti useimmat niin sanotut klassisemmatkin levytykset. Musertavan raskasta tunnelmaa ja liki täydellistä hallintaa samassa paketissa. Tämän ylitse ei ole sittemmin kävelty.”

Behexen – By the Blessing of Satan (2004)
”Sen sortin perkelettä, että meinaa oikeasti ahdistua. Kylmästi repivää tunnelmaa ja harkittuja sävelmiä jokseenkin virheettömän soundimaailman tukemana.”

Must Missa – The Target of Hate (2005)
”Vuosituhannen toistaiseksi parasta mustaa thrashiä Eestistä. Tiukasti soitettua rähinää ja selkeälinjaisia kappaleita aika pirun tarttuvilla riffeillä toteutettuna.”

Desaster – Angelwhore (2005)
”Niittejä, ilkeyttä, nahkaa ja perkelettä vankalla kokemuksella kannettuun black/thrash-viittaan puettuna.”

Funebrarum – The Sleep of Morbid Dreams (2009)
”Nämä jätkät palvovat varhaista suomalaista death metalia, ja se myös kuuluu. Synkeää tunnelmaa ja jenkkityyppistä brutalointia päällekäyvän tylyssä paketissa.”

Claws – Absorbed in the Nethervoid (2009)
”Phelegethonia ja nyttemmin Hooded Menacea luotsaava Lasse Pyykkö hallitsee myös koruttoman kuolometallin teon. Alusta loppuun yhden miehen projektina toteutettu levy tiivistää tyylin perusteet erittäin nautittavaksi puolituntiseksi.”

Helstar – Glory of Chaos (2010)
”Jenkkipoweria jo kolmisen vuosikymmentä vääntänyt Helstar vain paranee vanhetessaan. Pitkän uran aggressiivisin ja biiseiltään tehokkain levytys.”

Burzum – Belus (2010)
”Tiedä sitten kuinka kerettiläistä tämä on sanoa ääneen, mutta Varg Vikernes ja hänen hypnoottiset sävelmänsä eivät kuulostaneet näin hyvältä edes black metalin hurjimpina vuosina.”

Death Toll 80k – Harsh Realities (2011)
”Täydellistä vanhan liiton grindcorea, jossa toimii ihan kaikki. Vanhat klassikot mukaan luettuna oman alansa huippuhetki. Täydellistä!”

KIMMO K. KOSKINEN

System of a Down – Toxicity (2001)
”Surumielisen itäisen melodiatajun yhdistäminen kiivaasti sätkivään metallipaukkeeseen ja hervottomaan sirkusteluun muodostaa harvinaisen raikasta ja toimivaa etnothrashiä. Villissä kokonaisuudessa musertavat tunteet ovat pinnassa ja vallattoman kikkailun alla lymyää hyytävä surumielisyys. Jokainen nuotti ilmaistaan sataprosenttisella vakaumuksella.”

Queens of the Stone Age – Songs for the Deaf (2002)
”Stoner-otteet rocksointiin sulattaneen yhtyeen läpimurtolevy, joka kiusaa kuulijaa omaehtoisella venkoilulla. Tyyliltään vaihtelevat mutta tunnistettavat biisit jytäävät vallattoman tymäkästi. Mark Laneganin parit laulusuoritteet ja etenkin Dave Grohlin eläimellinen rumpalointi kruunaavat kajahtaneen klassikon.”

Mastodon – Leviathan (2004)
”Ylläriällikällä lyönyt Leviathan kuulosti alkuunsa kuin pari suosikkiyhtyettä, Melvins ja Slayer, olisivat lyöttäytyneet kimppaan ja alkaneet soittaa ylivauhtista progerockia. Erinomaisen vakuuttavalla rumputyöllä varustettu sludgecoremättö lanaa sittemmin vaikutusvaltaiseksi muodostuneella otteellaan yhä tajuntaa kuin amfetamiinihöyryinen maansiirtokone.”

Between the Buried and Me – Alaska (2005)
”Täysin puskista ilmestynyt pläjäys metalcorepohjaista proge-deathmetal-myllytystä, joka hengästyttää taituruudellaan ja näkemyksellään edelleen. Moneen suuntaan kurottuva ilmaisu kattaa armottoman vauhtipiiskauksen, murskaavan mörinän, kauniin melodisuuden ja vaikuttavia sovituskäänteitä. Ja kokonaisuus pysyy vieläpä kasassa.”

Nevermore – This Godless Endeavor (2005)
”Seattlen proge-thrash-power-metallistien keskeinen teos, jolla pakahduttavat biisit ovat haastavan tarttuvia, upeasti hahmoteltuja pieneepoksia. Soitto on kaikin puolin ensiluokkaista ja ilmaisussa on harvinaisen paljon tappuraa. Levy on vanhakantaisen Queensrÿche-progeheavyn ja teknisemmän thrashtykityksen komea hybridi.”

Earth – Hex: or Printing in the Infernal Method (2005)
”Äärimmäisen minimalistista drone-doom-americanaa sisältävä levy on elokuvallisuudessaan valtavan tunnelmallinen trippi. Se vie kuulijan rauhallisin askelin pölyisen tähtitaivaan alle öiselle aavikolle, joka vaikuttaa uhkaavalta mutta on kuitenkin lämmin ja kotoisa. Tämä levy siirtää toiseen ulottuvuuteen.”

Sara – He kutsuivat luokseen (2006)
”Kauttaaltaan kovatasoisen tuotannon julkaisseen yhtyeen metallinen menneisyys kohtaa uran jälkipuolta vallinneen eteerisen kauneuden jykevän koskettavalla tavalla. Upeita melodioita, syviä tunteita ja todella tyylikästä ilmaisua pursuava levy on sävykkyydessään esimerkillinen ja aikaa kestävä teos.”

Meshuggah – ObZen (2008)
”Vanhan suosikin upea paluu jonkinasteisen selväjärkisyyden piiriin pistää yhä synapsit mutkalle. Rytminen kikkailu niin rumpujen kuin ronskisti möyrivien kitarariffien parissa tuottaa harvinaisen tanakasti iskevää mutta taatusti haastavaa tavaraa. Tältä kuulostaa moukarilla operoiva vesikauhuinen aivokirurgi.”

Opeth – Watershed (2008)
”Käsittämättömän tyylikkäästi murskaavaa death metal -paalutusta, vanhakantaisen melodista rockilmaisua ja akustisia osioita yhdistelevä levy on hienointa, mitä arvostettu progemetalliyhtye on saanut aikaan. Koskettavat melodiat ankkuroituvat sävelkorvaan ja napakat riffit tempaavat mukaansa. Kun soittokin on tajuttoman tyylikästä, Watershed on kaikin puolin todella palkitsevaa kuunneltavaa.”

Van Halen – A Different Kind of Truth (2012)
”Yllättäen liki originaalikokoonpanollaan kuvioihin palannut railakkaan hard rockin muinaisjäänne vilauttaa vaivatta dinosauruksen munat kaikille uusille puudelirockareille. Soiton ja ilmaisun riemua sekä 70-luvun demoarkistoistakin kaivettuja biisihelmiä riittää, ja mestarillinen soittotatsi on komeassa kuosissa. Kaiken lisäksi yhtye onnistuu uudistumaan tyylikkäästi.”

MIIKA ”MEGA” KUUSINEN

Katatonia – Last Fair Deal Gone Down (2001)
”Herkistyneessä mielentilassa tippa saattaa vieläkin tulla silmäkulmaan tätä levyä kuunnellessa. Katatoniaa aidoimmillaan ja melankolisimmillaan.”

Arch Enemy – Wages of Sin (2002)
”Arch Enemy määritti neljännellä albumillaan uusiksi koko melodeathgenren, eikä ole sen jälkeen itsekään pystynyt tätä tuotosta ylittämään. Olympialaista tuttu latinankielinen fraasi pätee tähän albumiin paremmin kuin hyvin: citius, altius, fortius.”

King Diamond – The Puppet Master (2003)
”Kuninkaan selkeästi vahvin levy niin musiikillisesti kuin teemallisesti sitten mahtikolmikon Abigail–Them–Conspiracy. Nukeilla leikkiminen ei näemmä ole vain tyttöjen juttuja.”

Kreator – Enemy of God (2005)
”Violent Revolution (2001) pöläytti ’Kuojan’ 90-luvun kuivahkon kauden jälkeen hilseet kerralla pois, mutta Enemy of God jumittaa edelleen niskalihakset jokaisella kuuntelukerralla. Sen verta kova kiekko, että kokoelmista löytyy neljä eri versiota levystä ja farkkutakistakin selkälippu.”

Pain Confessor – Fearrage (2006)
”Hämeenlinnalaisten toinen levy osuu maaliinsa. Tätä paremmin ei melodioilla ja tarttuvuudella varustettua kipakampaa metallia ollut aiemmin Suomessa tehty. Samoihin aikoihin alkoi laadukkaan kotimaisen metallin tuleminen lähestulkoon joka genressä.”

Reverend Bizarre – III: So Long Suckers (2007)
”Reverend Bizarre nousi perinteisen doom metalin kärkikastiin heti debyytillään, mutta kolmas ja viimeiseksi jäänyt täyspitkä on niin mitaltaan kuin sisällöltään painavinta ja mielipuolisinta julistusta, mitä tässä maassa on koskaan kuultu. Haistakaa huilu -asenteesta ja nimestä ekstraplussat.”

Diablo – Icaros (2008)
”Icaros kuvaa hienon monitasoisesti niin pohjalaisuutta kuin suomalaisuuttakin, mutta tavalla, joka ei ammenna iänikuisesta kalevalaisesta koivuntuohimelankoliasta, vaan käskee purra hammasta entistä tiukemmin yhteen, kapsahtaa kuuseen kurkottaessaan katajaan sitten kuinka monta kertaa tahansa. Ulkokallassa tuntuu käyvän ikuinen pohjoinen puhuri.”

Ghost Brigade – Isolation Songs (2009)
”Suomalaiset ovat osanneet nauttia kautta aikojen yksinolosta ja synkistelystä, ja näitä olotiloja Ghost Brigaden kakkonen kuvaa kaikessa herkkyydessään mestarillisesti. Parhaimmillaan nautittuna kuulokkeilla pimeässä.”

Black Magic Six – Doomsday Bound (2010)
”BM6:n musiikissa haisee rehellisesti niin garage rock, hiki, punk, mallas, blues kuin bensakin perin miehisellä tavalla. Kaksikko onnistui tiivistämään näistä elementeistä kaiken olennaisen.”

Kakkahätä-77 – Huoltoasemalle unohdettu mies (2011)
”Kakkiksen joutsenlauluksi jääneen debyyttitäyspitkän voi jo nyt julistaa suomirockin klassikoksi. Perkeleellisen tarttuvia mutta kuuntelua kestäviä vanhan liiton punk rock -ralleja, jotka koskettavat monessa kohtaa myös teksteillään.”

AKI NUOPPONEN

Opeth – Blackwater Park (2001)
”Tuore vuosituhat ja yhteistyö Steven Wilsonin kanssa avasi uuden luvun Opethin historiassa. Tuloksena oli Blackwater Park. Progressiivisen metallin kiistattomia klassikoita, jolta en kykene löytämään kaiken hurmoksellisuuden joukosta edes pienintä tyhjäkäynnin häivää.”

Devin Townsend – Terria (2001)
”Totuus Terrian synnyn takana on vähintään hämärän peitossa. Tapahtuipa tätä ennen mitä tahansa, kyseessä on yhä edelleen Townsendin paras albumi, joka lienee kaikessa sielukkuudessaan rehellisimpiä levytyksiä, mitä mies on koskaan säveltänyt.”

Neurosis – A Sun That Never Sets (2001)
”Hiiteen genrerajoitteet. Neurosis on käsite. A Sun That Never Sets on aina vaikuttanut täysin pitelemättömästi luodulta albumilta, joka muuntaa ihmisyyden tietyt puolet ääneksi. Levyä ei kykene kuuntelemaan läheskään kaikissa mielentiloissa.”

The Gathering – Souvenirs (2003)
”Anneke van Giersbergen saattaa olla ihanin naislaulaja maailmassa, mutta Souvenirsissa on kyse muustakin. Se on Gatheringin paras albumi, jolla yhtyeen elektronisesti sävytetty progressiivinen sointi saavutti kaikkein huumaavimman ja mystisimmän huippunsa.”

The Mars Volta – De-Loused in the Comatorium (2003)
”En löydä joukon tuotannosta kuin mahtavia levyjä, mutta debyytti vie kenties edelleen voiton. Omar Rodríguez-Lópezin ja Cedric Bixler-Zavalan tekemisistä huokuu aidoimmillaan sitä stimulanttien kyllästämää huuruisuutta ja vaarallisuutta, joka eli valtakauttaan vuosikymmeniä sitten.”

Pain of Salvation – BE (2004)
”Tällä paikalla voisi yhtä hyvin olla mikä tahansa bändin 2000-luvun levyistä. BE saakoon erityismaininnan, koska sen ajatuksia herättävän konseptin ja siihen kietoutuneen musiikin avautumisessa kesti viitisen vuotta. Tämän matkan aikana Pain of Salvationista kasvoi suosikkiyhtyeeni.”

Porcupine Tree – Deadwing (2005)
”Steven Wilsonilla on tapana etsiä jatkuvasti uusia vaikutteita ja suodattaa ne oman järjestelmänsä läpi entistä ehommaksi musiikiksi. Deadwingillä Porcupine Tree saavutti progerock- ja metalliaikakautensa huipentuman, joka huokuu inhimillisyyttä ja peittelemätöntä intohimoa.”

Nevermore – This Godless Endeavor (2005)
”Jos pitää valita yksi puhtaasti progressiivista metallia soittava yhtye, Nevermore on ylittämätön. This Godless Endeavor on täydellinen osoitus Jeff Loomisin vimmaisesti mutkittelevien sävellysten ja Warrel Danen intohimoisien tulkintojen tinkimättömästä yhteentörmäyksestä.”

Ayreon – 01011001 (2008)
”Puhuttiinpa sitten Ayreonin tuoreimmasta levystä tai The Human Equationista (2004), molempiin pätevät samat ylisanat: vain Arjen Lucassen kykenee yhdistämään täydestä sydämestä sävelletyt progeoopperat ja tällaisen laulajakavalkadin näin huimiksi matkoiksi muihin ulottuvuuksiin.”

Anathema – We’re Here Because We’re Here (2010)
”Tämä albumi ja tuore Weather Systems (2012) eivät ainoastaan synnyttäneet Anathemaa uudelleen. Totta puhuakseni nämä albumit herättivät allekirjoittaneelle bändin ensimmäistä kertaa todelliseen eloon haavoittuvaisella rehellisyydellään ja progressiivisella täyteläisyydellään.”

VILHO RAJALA

Tool – Lateralus (2001)
”Kävin ostamassa tämän armeijan iltavapailla. Kuunneltiin kaverin kanssa autossa läpi. Seuraavilla iltavapailla kaveri kävi hakemassa oman.”

System of a Down – Toxicity (2001)
”Tämä oli ilmestyessään niin tuore ja vihainen levy, että oli pakko hämmentyä ja diggailla. Lujasti.”

Dew-Scented – Inwards (2002)
”Aivan saatanan äkäinen levy. Kunnon hyökkäystä, johon ei kyllästy koskaan.”

Down – Over the Under (2007)
”Muistan ikuisesti, miten Never Try puhutteli yhdessä lokakuisen Ratinan suvannon kanssa. Sellaista ei usein koe.”

Between the Buried and Me – Colors (2007)
”Aivan uskomaton tasapaino täydellisen kaaoksen ja puhtaan kauneuden välillä.”

Alice in Chains – Black Gives Way to Blue (2009)
”Olisi ollut täysi katastrofi, jos tällä nimellä olisi tehty paska levy. Onneksi Jerry Cantrell tajusi sen jopa paremmin kuin kukaan muu.”

Stam1na – Viimeinen Atlantis (2010)
”En odottanut tältä levyltä mitään, mutta kas, kuinka se potkaisi monta asiaa liikkeelle. Aikamme suurimpia suomalaisia merkkiteoksia.”

Sólstafir – Svartir Sandar (2011)
”Mistä helvetistä nämä islantilaiset ovat ottaneet näin perinpohjaisesti selvää, miltä minusta tuntuu?”

Insomnium – One for Sorrow (2011)
”Tämä aukaisee kyynelkanavat joka kerta. Ja livenä varsinkin!”

Sara – Se keinuttaa meitä ajassa (2012)
”Kiilasi viime hetkillä mukaan. Levy, jonka ansiosta piti lähettää Joa Korhoselle fanipostia. Kolmekymppisenä miehenä.”

JAAKKO SILVAST

Sonata Arctica – Silence (2001)
”Kemin vauhtiveikot osoittivat jo kakkosellaan hallitsevansa mielenkiintoisen power metalin säveltämisen ja monipuolisen synonyymien viljelemisen lyriikoissaan. Minulle edelleenkin se kaikkein rakkain Sonata-äänite.”

In Flames – Reroute to Remain (2002)
”Tämä levy sai puhtaan hevilaulannan vankkumattoman kannattajan lopullisesti vakuuttuneeksi siitä, että myös ärinävokaaleilla voi oikeasti tehdä hienoja ja tarttuvia asioita. Kaiken kukkuraksi Reroute to Remain on kappaleiltaan yhtä hittiä alusta loppuun!”

Kilpi – Sähkönsinistä sinfoniaa (2003)
”Trio Niskalaukaus madalsi kynnyksen myös muiden metallikategorioiden tulla ja esittää asiansa suomen kielellä. Kilpi-yhtyeen debyytti oli Mokoman Kurimuksen ohella yksi vuoden 2003 hevikulttuuriteoista. Kovia biisejä, hienoja kertosäkeitä!”

Helloween – Keeper of the Seven Keys pt. 3 – The Legacy (2005)
”Pidän kyseistä levyä yhtenä onnistuneimmista legendaaristen äänitteiden jatko-osista. Tarttuvuus on huipussaan, myös levyn kahdessa rakennemassiivissa The King for a 1000 Years ja Occasion Avenue.”

Iron Maiden – A Matter of Life and Death (2006)
”Jokin viimeisen kymmenen vuoden aikaisista IM-levytyksistä on die hard -tason fanipojan valittava, vaikka yksikään niistä ei lukeudu Rautaneidon klassisimpiin tuotoksiin. Tämä on tuoreimmista rinkuloista kokonaisuutena kaikkein ehein ja eeppisyydessään suorastaan hukuttava.”

Brother Firetribe – False Metal (2006)
”Tässä on mielestäni Härmän ehkäpä kaikkien aikojen iskevin kasarintuoksuinen hard rock -levy. Piste. Kovin myös osaavan vokalistinsa Pekka Ansio Heinon äänitteistä.”

W.A.S.P. – Dominator (2007)
”Yksi kovimmista 1980-luvun legendaaristen jenkkibändien myöhempien aikojen levytyksistä. Blackie Lawlessin vahvoihin poliittisiin näkökantoihin liittyvät tarinat yhdistettynä vahvoihin heavy rock -sävellyksiin toimivat kuin tauti.”

Seventh Wonder – Mercy Falls (2008)
”Tukholmalaisviisikko osoitti kolmannellaan, että ei tarvitse olla genrensä suurin ja kaunein tehdäkseen sävellyksellisesti, soitannollisesti ja tarinallisesti huikaisevan progressiivisen metallin teemalevyn. Henkilökohtaisella tasolla kaikkein kovin tajunnanräjäyttäjä viimeisen kymmenen vuoden aikana.”

Serenity – Fallen Sanctuary (2008)
”Dramatiikkahöystöisen melodisen metallin genressä on viimeisen vuosikymmenen aikana tehty lukuisia hienoja levytyksiä Evergreystä Kamelotiin. Itävaltalaisen Serenityn kakkonen oli kuitenkin poikkeuksellisen pirteä uusi tuttavuus ennen muuta kauttaaltaan tasokkailla biiseillään. Tarttuvuus on edelleen ykkösluokkaa.”

Iced Earth – Dystopia (2011)
”Jenkkiveteraani on tehnyt viimeisen kymmenen vuoden aikana mieletöntä jälkeä. Niin paljon kuin pidänkin Ripper Owensin toimista mainiolla The Glorious Burdenillä, tuorein IE-räiskäle vie listapaikan vähintäänkin yhtä kovan laulajan (Stu Block) mutta vielä kovempien biisiensä ansiota.”

Juttu on julkaistu Infernon numerossa #100 (8/2012).

Lisää luettavaa