Black Sabbath julkaisi alkuvuodesta 1970 käänteentekevän esikoispitkäsoittonsa, jota pidetään yleisesti lähtölaukauksena koko heavy metal -genrelle. Raskaan musiikin kummisedät julkaisivat kuitenkin jo saman vuoden syksyllä seuraavan albuminsa, joka räjäytti lopullisesti pankin.
Paranoid on mestariteos, jolta ei löydy heikkoja hetkiä ja jonka jokainen kappale on omillaan seisova klassikko. Eikä nyt puhuta pelkästään itse nimikkokappaleesta, joka on loppujen lopuksi yksi levyn ”heikoimmista” hetkistä, kun sitä lähdetään vertailemaan vaikkapa War Pigsiin, Electric Funeraliin, Iron Maniin tai Fairies Wear Bootsiin.
Paranoid on tarjonnut inspiraatiota monille sukupolville ja luonnollisesti sen kaikista kappaleista löytyy myös runsaasti cover-versioita niin nimekkäiltä kuin vähemmän tunnetuilta artisteilta. Seuraavassa muutamia poimintoja yhdeksi ”tribuuttialbumiksi” koostettuna.
War Pigs: Faith No More
Albumin avaava War Pigs on yksi levyn eniten coveroiduimmista kappaleista (sitä ilmeisintä lukuun ottamatta) ja sitä ovat vuosien saatossa tulkinneet niin Sacred Reich, Bathory, Dream Theater kuin myös Hayseed Dixie, Brass Against ja Gov’t Mule, mutta kunniamaininnan ansaitsee tietenkin Faith No Moren ansiokas versio. Lieköhän tällä coverilla myös osuutta siinä, että rumpali Mike Bordin päätyi myöhemmin Ozzy Osbournen soolobändin kannuttajaksi?
Paranoid: Type O Negative
Paranoid – tarvitseeko sanoa enempää? Kaikista heavy metal -kappaleista kenties ikonisin tai ainakin tunnetuin, jota jaksetaan edelleen huudella bändin kuin bändin keikalla, vaikka vitsi vanheni jo ennen kuin se edes nauratti. Mutta harvassapa ovat ne aloittelevat tai jo pidemmälle ehtineet muusikot, jotka eivät olisi koskaan tapailleet Tony Iommin legendaarista riffiä eikä covereistakaan ole runsaudenpulaa. Megadethin, Avenged Sevenfoldin, Weezerin, Ministryn, Kylesan ja Metallican kaltaisten lisäksi kappaleesta löytyy myös Eläkeläisten humppaversio kuin Freud, Marx, Engels & Jungin Metsän poika -käännös, jonka teksti on napattu Aleksis Kiven runosta.
Type O Negative teki Paranoidista puolestaan ihan omanlaisensa version ja muutti rivakan menopalan laahaavaksi doomiksi. Mahtuupa Peter Steelen ja kumppanien versioon myös pieni pätkä Iron Mania.
Planet Caravan: Pantera
Räjähtävän alun jälkeen pienen hengähdystauon tarjoaa eteerinen ja kosminen tunnelmapala Planet Caravan, jonka alkuperäisversiolla kuullaan myös Iommia soittamassa huilua. Pantera esitti kappaleensa oman hienon tulkintansa Far Beyond Driven -albumillaan vuonna 1994 ja se julkaistiin myös singlenä, joka menestyikin myyntilistoilla erinomaisesti.
Iron Man: Larkin Poe
Iron Manin (alkuperäiseltä nimeltään Iron Bloke) tunnelmaa on vaikea saavuttaa ja kappaleesta löytyykin yllättävän vähän oikeasti mainitsemisen arvoisia tai lähellekään originellia pääseviä versioita. Haasteeseen ovat tarttuneet muun muassa Metallica, Ministry ja itse Kapteeni Kirk eli William Shatner, mutta se mystinen jokin niistäkin vain puuttuu. Roots ja folk rockin parissa operoivan Larkin Poe -yhtyeen perustaneet Lovellin sisarukset onnistuvat kuitenkin tekemään kunniaa alkuperäiselle versiolle tuoreella ja itsensä näköisellä tavalla.
Electric Funeral: Sapattivuosi
Kotimainen Black Sabbath -tribuuttibändi Sapattivuosi teki maailmanlopun tunnelmissa vellovasta Electric Funeralista suomennetun version, joka kääntyi suoraan Sähköhaudaksi. Omia tulkintojaan aiheesta ovat tehneet lisäksi muun muassa Pantera, Iced Earth sekä Cavalera Conspiracy.
Hand of Doom: HIM
Vietnamin sodasta palanneiden sotilaiden huumeaddiktiosta kertovaa kappaletta ovat vuosien varrella tulkinneet muun muassa Slayer, Isis, Orange Goblin ja nappasipa Melissa Auf der Maurin liidaama Sabbath-tribuuttibändikin siitä nimensä. Mutta vedetään tämänkin kappaleen kohdalla taas niin sanotusti kotiinpäin: HIM-yhtyeen Turun-keikalla vuonna 2002 taltioitu versio julkaistiin Uneasy Listening Vol. 2 -kokoelmalevyllä ja erittäin hyvinhän tuo kulkee ja istuu Ville Valolle ja kumppaneille kuin nyrkki silmään.
Rat Salad: Surplus 1980
Instrumentaali Rat Salad on levyn kummajainen ja ainoa kappale, josta ei ole tullut yhtä vakiintunutta keikkanumeroa ja klassikkoa kuin kaikista muista Paranoidin biiseistä. Samaisesta syystä kappaleesta löytyy myös hyvin vähän mainitsemisen arvoisia covereita.
Oman erikoisen ja villin tulkintansa instrumentaalista on kuitenkin tehnyt San Franciscosta ponnistava post-punk-kollektiivi Surplus 1980, jonka käsittelyssä rottasalaatista tulee sikermä, johon on sotkettu mukaan Symptom of the Universea ja Megalomaniaa sekä hieman puskista vielä pätkä Iron Maidenin The Trooperia. Saattaa kuulostaa sekavalta, mutta yllättävän sujuvastihan tuo kulkee ja varsinkin perkussio-osasto irrottelee oikein kunnolla.
Fairies Wear Boots: Fairies Wear Boots
Ylipäänsä koko heavy metal -genre on paljon velkaa Black Sabbathille, mutta erityisen paljon sitä ovat stoner, sludge ja doom metalin parissa operoivat yhtyeet. Niinpä onkin osuvaa päättää ”tribuuttilevymme” kunnon laahaamiseen ja alavireiseen pörinään, jota meille tarjoilee ruotsalainen Monolord omalla tulkinnallaan Paranoid-levyn päättävästä Fairies Wear Bootsista.