Teksti: Vilho Rajala Kuva: Tom Hawkins www.hevydevy.com
Devin Townsend Projectin neljän erilaisen levyn tutkielman jälkeen kanadalaisneron piti keskittyä Ziltoid the Omniscient -saagan toiseen osaan, mutta toisin kävi. Miehestä alkoi virrata yksinkertaista, duurivetoista ja hyväntuulista musiikkia.
– Luulen, että Ghost ja Deconstruction (molemmat 2011) olivat luonteeltaan niin monimutkaisia, että en ollut vielä valmis tekemään Ziltoidin vaatimaa musiikkia. Niinpä aloin tehdä tätä Epicloud-kamaa. Pidin biiseistä ja ajattelin, että voisin tehdä tällaisen helpon ja nopean levyn, mies hörähtää.
Ei tullut helppoa eikä nopeaa, vaan järkeä pakeneva savotta, mikä tosin ei ole Townsendille mitenkään ennenkuulumatonta. Biisien tekeminen oli helppoa, äänittäminen ja miksaaminen sen sijaan vaati aikaa ja voimia.
– Paras analogia Epicloudille on se, että sen piti olla yhden illan juttu, mutta päädyinkin sen kanssa naimisiin, mies heittää.
Tämä oli maestron mukaan ensimmäinen kerta kun hän kytki itsensä autopilotille. Hän ei tehnyt levyä, vaan levy teki jääräpäisesti itse itseään.
– Lopputulos yllätti minut täydellisesti! Yllättävintä oli se, että rakastan suoraviivaista ja helppoa musiikkia näin paljon. Tällainen ilmaisu on paljon suurempi osa minua kuin olin aiemmin ymmärtänyt.
Pahan burnoutin muutama vuosi sitten läpikäynyt Townsend on jälleen niin kiireinen mies, että vähän huolestuttaa. Vai onko kaikki nykyään elämässä vain aurinkoista ja ihanaa, kuten Epicloudin fiiliksistä voisi päätellä?
– Ei tietenkään! Minä käytän aikaani enimmäkseen depression kanssa kamppailuun, kuten varmasti useimmat. Epicloudissa ei ole kyse siitä, että maailmassa ei olisi pahoja asioita. Opin tässä projektissa sen, että positiivisten ajatusten ja fiilisten kanavoiminen musiikkiin on valinta, joka kannattaa! On liian helppoa alistua siihen, että kaikki on tuomittua ja lopussa.
Epicloudin pointtina on siis myönteisten valintojen tekeminen keskellä väsymätöntä negatiivisuutta. Townsend huomauttaa, että mitä työntekoon tulee, hän tekee musiikkia joka tapauksessa, liittyi se työhön tai ei.
– Olen onnekas siinä mielessä, että nautin musiikin tekemisestä! Luominen ja toteuttaminen on kaikkein mielekkäintä, mutta harmikseni käytän siihen paljon vähemmän aikaa kuin matkustamiseen, haastattelujen tekemiseen, sähköpostiin ja kaikkeen muuhun.
Epicloudin spesiaaliversion mukana tulee bonuslevy, jonka tärkeyttä Townsend korostaa mielellään.
– Päälevy on todella tarkasti hienoviritetty, miksattu ja ajateltu. Bonuslevy on rennompi. Se on ennemmin kokoelma biiseistä, jotka eivät sopineet päälevyn kokonaisuuteen. Oikeastaan koko Epicloud-projektin tärkein biisi Little Pig on bonuslevyllä.
Seuraavaksi Devin Townsend keskittyy massiiviseen Retinal Circus -konserttiin, joka nähdään Lontoossa 27.10. Kyseessä on kolmetuntinen läpileikkaus Townsendin urasta, ja lavalla nähdään huima katras miehen kanssa yhteistyötä tehneitä artisteja.
– Siinä on hirveästi töitä, mutta nyt minulla on ihmisiä auttamassa. Esimerkiksi Ziltoid-keikalla Tuskassa 2010 tein kaiken itse, ja siinä oli ihan uskomaton homma. By a Thread -keikoilla (DTP:n levynelikko livenä viime syksynä, dvd:nä tänä kesänä) minulla oli kaksi ihmistä apuna. Nyt on viisi tai kuusi, joten asiat ovat helpompia.
Seuraava levyprojekti on nimeltään Casualties of Cool.
– Minulla on seitsemän biisiä tehtynä. Siitä tulee ikään kuin Epicloudin satelliittilevy, samaan tapaan kuin Ghost ja Deconstruction liittyivät toisiinsa. Minun piti vain ensin saada Epicloud valmiiksi. Se on hyvin hiljaista musiikkia. Tummaa ja hiljaista. Melkein folk- tai kantribiisejä.
Ziltoid-saagakin jatkuu kunhan sen aika on, ja näyttävästi jatkuukin.
– Haluan saada kasaan tarpeeksi rahaa, jotta voin tehdä elokuvan, palkata sinfoniaorkesterin ja kuorot, tehdä sarjakuvakirjan, tv-sarjan… Niin isoa projektia ei pidä kiirehtiä.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa #100 (ilm. 28.9.)