Ei rappioromantiikalle – haastattelussa Mastodonia lämmitellyt Krokodil

Haastattelu julkaistu Infernon 9/2014 Sytykkeet-palstalla.

25.12.2014

”It’s mostly beards and riffs” -lohkaisu superbändistatuksen omaavan Krokodilin Facebook-sivuilla kertoo paljon bändin rennosta ja nöyrästä asenteesta rujoa musiikkiaan kohtaan.

Jyräävien riffien ja kovan huudon saattelemana kulkeva Nachash-levy esittelee valmiilta ja itsevarmalta kuulostavan bändin. Brittiläisen Krokodilin jämäkät otteet ovat poikineet levytyssopimuksen Spinefarmin kanssa, ja on selvää, että muusikoiden meriitit muiden muassa Gallowsissa, Sikthissä ja Slipknotissa on huomioitu sopimuspapereita allekirjoitettaessa.

– Uskon, että Spine oli lähtökohtaisesti innoissaan musiikkimme kemiasta ja sen toimivuudesta. He tiesivät takuulla taustamme, mutta parin instrumentaalidemon jälkeen heille kävi selväksi, että bändi toimii myös omillaan, kitaristi Dan Carter vakuuttelee.

– Menneisyydestämme ei varmaan ole ollut haittaa, mutta uskon, että levy olisi julkaistu joka tapauksessa. Spinen porukka oli onneksi tarpeeksi uskaliasta lähteäkseen mukaan leikkiin.

Krokodil kuulostaa korviini muita projektejanne tanakammalta. Oliko tämä tarkoituskin?

– Bändi syntyi jonkin kännireissun seurauksena. Keskustelimme, minkälaisen porukan haluaisimme kasaan ja mitä musiikillisia esikuvia meillä on, mutta asiaa ei suunniteltu mitenkään vakavasti.

– Kun rupesimme myöhemmin kirjoittamaan musiikkia, aikeenamme oli luoda murskaavia ja tarttuvia riffejä. En kuitenkaan sanoisi, että materiaali on merkittävästi raskaampaa kuin muilla bändeillämme. Sikth oli raskas yhtye, kuten myös Gallows – erityisesti sanoituksiltaan. Simonin (Wright, laulu) osalta voisi jopa sanoa, että Krokodil on paljon kevyempi ja kaupallisesti potentiaalisempi kuin hänen muut bändinsä, esimerkiksi Liber Necris.

Vaikutatte tuotteliailta kavereilta. Sujuuko Krokodil-kaman kirjoittaminen helposti?

– Minä ja Dan Foord (rummut) olemme vastuussa biisien pohjista. En voi puhua Foordin puolesta, mutta minun mielestäni Krokodilille kirjoittaminen on helppoa ja palkitsevaa!

– Kun saimme pohjat Shatter- ja Porcelain Bones -biiseihin, kappaleita alkoi putkahdella kuin itsestään. Olemme tehneet jo demoja toista levyä varten, joten biisejä tulee esiin kovalla tahdilla. Nachash on määrittänyt soundimme, mutta olemme avoimia kokeiluille ja uusille tyylisuunnille. Jatkossa meininki saattaa olla hieman kokeilullisempaa.

Nimi Krokodil viittaa hirvittävään venäläislähtöiseen huumeeseen, kotitekoiseen desomorfiiniin, jonka vaikutuksiin kuuluvat käyttäjänsä ihon ”suomuuntuminen”, kuoliot ja lihan mätäneminen. Rockmusiikki ja huumeet ovat kulkeneet käsikkäin vuosikymmenten ajan. Mikä on sinun suhteesi huumeisiin ja uskotko tiettyjen aineiden jopa auttavan paremman musiikin luonnissa?

– On sanottava, että emme napanneet nimeä tältä huumeelta, vaikka kyseessä onkin kamala aine, joka osoittaa, minkälaiseen epätoivoon jotkut addiktit ajautuvat. Minulla ei ole mitään kiinnostusta kovia huumeita kohtaan, ja jokainen meistä jakaa saman aatemaailman.

– Jostain heroiinista ei ole koitunut koskaan mitään hyvää, vaikka esimerkiksi David Bowie, Iggy Pop tai vaikkapa William S. Burroughs, joka väitti olevansa ”toimintakykyinen addikti”, voisivat sanoa muuta. Yleisesti ottaen huumeet hajottavat ihmisen, tappavat hänen luovuutensa, ajavat epätoivoon ja usein ennenaikaiseen kuolemaan.

– Mitä parempaan musiikkiin tulee, hankala sanoa… Se riippuu niin paljon persoonasta ja huumeiden kovuudesta. Voi olla, että psykedeelit ja enteogeenit toimivat joidenkin kohdalla, ja he voivat luoda niiden avulla mielenkiintoista ja kaunista taidetta. Mutta kuten sanoin, heroiinin kanssa näin ei ole. Rappioromantiikka on tietyissä piireissä kovassa huudossa, mutta minun mielestäni se on pelkkää hevonpaskaa.

Lisää luettavaa