”Ensimmäistä kertaa koko bändin historiassa sen jokainen jäsen on ollut kiinnostunut jokaisen kappaleen teemoista” – massiivisessa haastattelussa koko Nightwish-jäsenistö

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun Nightwish perustettiin Kiteellä vuonna 1996. Viattomista metallialbumeista alkanut matka on johtanut pisteeseen, jossa Nightwish on synkassa maailman ääriin yltävän luovuutensa kanssa. Seuraavilla sivuilla yhtyeen jäsenet Tuomas Holopainen, Marko Hietala, Floor Jansen, Troy Donockley, Emppu Vuorinen ja Kai Hahto sekä bändiä alusta asti äänittänyt Tero Kinnunen kertovat matkasta, joka johti ainutlaatuiseen albumikokonaisuuteen nimeltä Human :II: Nature.

01.08.2020

End of Innocence. Se oli Nightwishin toisen dvd-julkaisun nimi. Livetallenne julkaistiin neljän ensimmäisen Nightwish-albumin jälkeen vuonna 2003, ja se tosiaan tuntuu 17 vuotta jälkikäteenkin bändin viattoman aikakauden lopulta.

Nightwish alkoi saada nykymuotoaan pikkuhiljaa vuonna 2004 julkaistun Once-albumin myötä, kun mukaan tulivat Pip Williamsin kanssa sovitetut täysimittaiset orkesterit ja loikan suurellisemmiksi harpanneet sävellykset.

Samalla alkoi kasvutarina, joka on kuljettanut Nightwishiä ja sen jäseniä yhä kauemmaksi viattomuuden päivistä kohti yleismaailmallisempia ja pohdiskelevampia konseptialbumeita. Endless Forms Most Beautiful (2015) ja viikko sitten julkaistu Human :II: Nature ovat levyjä, joita ei olisi voitu kirjoittaa ilman iän tuomaa viisautta.

Murroksesta on kulunut nyt 16 vuotta, mikä on ihmisen elämässä yhtäältä pitkä ja toisaalta lyhyt aika. Nightwishin sielun ja johtajan Tuomas Holopaisen mukaan hänen on hankala väittää, että hän olisi tätä nykyä täysin eri ihminen kuin Oncen julkaisun aikaan, mutta ilman muutoksia vuodet eivät ole vierineet.

– Kyllähän nuo ”viattomuuden lopun” ajat tuntuvat nyt todella kaukaisilta. Tietyt ajatusmaailmat ja intressien kohteet ovat tietenkin muuttuneet paljonkin. Maailmankuvani on muuttunut viimeisen viidentoista vuoden aikana tiedekeskeisemmäksi, mutta se ei ole vaikuttanut inspiraatioon tehdä musiikkia.

– Muistan esimerkiksi sen, kun meidän ex-rumpali Jukka [Nevalainen] kertoi vuonna 2000 olevansa tästä eteenpäin vegetaristi ja ettei hän aio syödä lihaa enää ollenkaan. Kyllä sitä vähän pärskähti, että mikä juttu tämä nyt on. 12 vuotta myöhemmin olin itsekin kasvissyöjä, ja olen ollut tähän päivään saakka.

– Olen halunnut pitää mieleni avoinna, ja olen muutamaan otteeseen sanonut, että ”vakaumus” on tietyllä tavalla suomen kielen vaarallisimpia sanoja. Se, että ihminen valitsee jossain vaiheessa puolensa, puhuttiinpa sitten kultista, tribalismista tai mistä tahansa, ja pitää siitä kynsin hampain kiinni ihan periaatteesta.

– Koen niin, että mieli on pidettävä rakosellaan ja on oltava valmis kyseenalaistamaan omia arvomaailmoja ja maailmankatsomusta sen mukaan, mitä uusia todisteita ja perusteluja löytää. Toisinaan on ihan hyvä myöntää olleensa väärässä tai tehneensä jotain väärin. Sama pätee musiikkiin. Aina voi löytää uusia polkuja.

Oncen julkaisun aikoihin tuli usein esiin halusi päästä eroon tietynlaisesta neljän ensimmäisen Nightwish-levyn teemojen ja kansien naivismista. Nyt kun Nightwishin teemat koskettavat aikamoisen universaaleja ja laajoja aiheita, muutoksen voisi sanoa toden teolla tapahtuneen?

– Nämä kaksi tuoreinta levyä ovat teemoiltaan perinteisessä mielessä vähiten henkilökohtaiset Nightwish-levytykseni, Holopainen myöntää.

– Neljä ensimmäistä levyä oli täynnä fantasiaa, omia sydänsuruja ja sivuja omasta päiväkirjasta. Oncella tehtiin pesäero siihen, mutta Imaginaerum-levyllä [2012] palattiin mielikuvitusmaailmaan. Se olikin eräänlainen lopullinen tribuutti koko mielikuvituksen voimalle.

– Nyt olen halunnut keskittyä aiheisiin, jotka kiinnostavat minua. Endless Forms ja Human Nature ovat tutkimusmatkoja erilaisten filosofioiden maailmoihin, ja tämä musiikki on auttanut minuakin ymmärtämään niitä.

Inspiraationa ihmiskunta

Ihmisen ja luonnon suhde on sattuneesta syystä juuri nyt läsnä monen päivittäisissä ajatuksissa, mutta mikä sai sinut kirjoittamaan aiheesta Nightwishin yhdeksännelle albumille?

– Kaikki asiat, joita elämässä kokee, jotka ovat herättäneet tunteita ja jotka kiinnostavat… Kaikki se menee alitajuntaan, ihon alle. Sitten jossain vaiheessa, kun luo jotain omaa, ne tulevat ulos. Sitä ulostuloa ihmiskunta kutsuu sanalla inspiraatio. Joskus ne ulostulot yllättävät itsenikin, ja huomaan nämä asiat vasta sitten, kun kappale on valmis.

– Ihan alussa minulla ei ollut minkäänlaista selvää visiota, että kirjoitan albumia ihmiskunnasta ja luonnosta. Lähdin liikkeelle muutamasta yksittäisestä tarinasta ja annoin kokonaisuuden muotoutua säveltämisen keskellä. Kaikki lähtee yhä siitä, että on jokin pauhu, joka täyttää pääni, ja sen on muututtava musiikiksi. Vuonna 1999 se oli vaikkapa pieleen mennyt romanssi tai fantasiaromaani, ja se pauhu piti saada kanavoitua pois mielestä. 

– Nyt se pauhu saattoi olla addiktoituminen teknologiaan ja sosiaalisen median vaarat, ja näistä tuli ihan yhtä lailla tarve kertoa tarina musiikin kautta. Luotan siihen, että jos jokin aihe kalvaa mieltä ja sitä kohtaan tuntee tiettyä paloa, se on kappaleen arvoinen.

Aiheiltaan kirjava kappalekatras kuitenkin viestii, ettei inspiraationasi ole toiminut vain yksi tai kaksi asiaa?

– Ensimmäisenä tein kappaleen Procession, jota säveltäessäni katselin Stranger Things -sarjan ensimmäistä kautta. Se viaton ja kaukaisen tuntuinen kasarimaailma teki vaikutuksen ja sai miettimään elämän muutoksia niistä ajoista.

– Noise-biisin kohdalla taas oli alusta alkaen selvää, että tulemme tekemään siitä videon. Se oli niin mehukas aihe, ja kuvat jotenkin vilisivät silmissä. Siitä sai tehtyä ajankohtaisen, visuaalisen, hauskan ja kenties herättävänkin videon.

– Lietsoin itseäni Noisea varten yli viikon ajan käymällä lukemassa internetin keskustelupalstoja ja Nightwish-foorumia, mitä en tee tavallisesti ikinä. Kyllähän kommenttien lukemisesta sai aikamoiset kiksit, sekä hyvässä että pahassa, ja se purkautui hyvin nopeasti teemaan.

Noise-kappale ja sen musiikkivideo herättivät kuulijoissa paljon ajatuksia. Moni otti sen suoranaisena hyökkäyksenä älylaitteita ja sosiaalista mediaa vastaan, ja bändiä tylytettiin tekopyhäksi.

– Ensimmäiset reaktiot tulivat aika suurella tunteella, ja koko kappaleen pointti meni siinä kuohunnassa hieman ohi. Emmehän me halunneet kritisoida teknologiaa tai sosiaalista mediaa, mehän tykätään niistä siinä missä muutkin. Kappale kertoo addiktiosta. Kaikkea on mahdollista käyttää liikaa.

– Tärkeintä on huomata ihan koko levyllä, että me muistutamme siellä myös itseämme elämän realiteeteista ja ongelmista, eikä se ole todellakaan vain muiden osoittelemista.

Kuva: Tina Korhonen

Lauluja leirinuotiolla

Floor, Marko ja Troy ovat kertoneet, että kirjoitit albumille nyt erityisen mutkikkaita ja monipuolisia laulusovituksia, joiden parissa vierähti tovi jos toinenkin, ennen kuin kaikki osui juuri oikealla tavalla yksiin albumin tunnelman kanssa.

– Jälkiviisaana on helppoa sanoa, että on hämmentävää, ettemme ole valjastaneet koko meidän upean laulajakolmikon potentiaalia koskaan aiemmin. Ehkä se odotti oikeaa hetkeä, joka on juuri tällä levyllä.

– Kävimme mielenkiintoisia keskusteluja viime kesänä Röskössä, jossa teimme levyn esituotannon. Muistan, kun laulajat toivat esille, että Nightwishin soundiin tuo ihan omanlaisensa mausteen se, että biisien laulumelodiat ja lyriikat tekee ihminen, joka ei todellakaan osaa laulaa. 

– Kuulen usein pääni sisällä täsmälleen, miten nämä melodiat menevät, millä äänellä ne lauletaan ja miten ne lyriikat soljuvat. Sitten kun esittelen niitä laulajille, he kertovat, ettei sillä tavalla voi laulaa! Mukana on liikaa tavuja, liikaa s-kirjaimia ja niin pois päin. Tiettyyn rajaan asti yritän aina haastaa heitä ainakin yrittämään.

Vaikka Floor on yhä laulujen pääosassa, Troylla on oma soolo-osuutensa Harvestissa ja Markolla levyn päättävässä Endlessnessissä. Luotatko puhtaaseen vaistoon valitessasi laulajia näihin rooleihin?

– Minulle oli alusta alkaen selkeää, että yksi kappale tulee olemaan kokonaan Markoa ja yksi kokonaan Troyta ja kaikki loput menevät Floorille siten, että kaikilla on silti roolinsa myös näiden kappaleiden sisällä.

– Endlessness oli kuin tehty Markolle, koska kappale oli keskitempoinen ja raskas, ihan kuten Marko itsekin! Harvestissa taas oli juuri sellaista folkahtavaa juurevuutta, joka suorastaan kutsui Troyn lempeää tulkintaa.

– Markolla on ihan ilmiömäinen kyky löytää oikeanlaiset harmoniat useammankin laulajan välille, ja valtaosa näiden kappaleiden upeista harmonioista onkin Markon suunnittelemia.

Käytössäsi on tätä nykyä maailmanluokan arsenaali laulajia ja Troyn mukana myös soittimia, mikä on yhtä aikaa sekä uhka että mahdollisuus. Valikoima avaa ovia, mutta laulutyylejä ja soittimia on helppoa ylikäyttää.

– Tällaisen taiteen tekeminen on jatkuvaa nuorallatanssia ja balanssin etsimistä. On vain osattava luottaa vaistoonsa ja ujutettava sävellyksiin juuri sen verran kutakin elementtiä kuin tuntuu aidosti oikealta. Yksi tällaisista instrumenteista on Troyn irlantilainen säkkipilli, joka on soundillisesti aivan upeankuuloinen mutta samalla hyvin dominoiva soitin. Jos sitä käyttää liikaa, se menettää nopeasti tehonsa.

– Floor taas kykenee kaikkeen kuulaasta poplaulusta oopperan kautta örinään ja Marko puolestaan yhtä lailla minimalistisista tulkinnoista jyrkän heavylaulun kautta aggressiivisimpiin huutoihin. Mutta se, että tällainen arsenaali on käytössä, ei tarkoita sitä, että kaikkea tulisi viljellä joka kappaleessa yli äyräiden.

– Shoemaker-kappaleen loppu, josta löytyy Floorin sopraanolaulua, on ainakin minulle niin huikea hetki tuolla levyllä, etten haluasi minkään vastaavan elementin ylikäytön syövän pois sen taianomaista tehoa.

Millaista oli kuunnella Kiteen Röskössä leirinuotion äärellä laulusessioita, joissa savolainen Marko, hollantilainen Floor ja brittiläinen Troy löysivät täysin erilaisista taustoistaan huolimatta yhteisen kielen musiikkisi kautta?

– Ne olivat todella kauniita hetkiä. Meillä oli mukanamme vain akustinen kitara ja patterisyntikka, eikä vaatinut minkäänlaista tekemällä tekemistä, että niitä lauluharmonioita alkoi vain syntyä siinä hetkessä elämällä.

– Siinä oli sympaattista ja käsinkosketeltavaa tekemisen meininkiä. Bändimeininkiä isolla B:llä. Hyräilimme kappaleita, ja Troy saattoi natiivina englannin puhujana todeta, että tämän voisi sanoa ennemmin näin, koska se kuulostaa järkevämmältä. Sovitukset soljuivat kuin itsestään eteenpäin.

– Erityisen kiehtovaa näiden tuoreimpien levyjen kanssa on ollut se, että ensimmäistä kertaa koko Nightwishin historiassa jokainen bändin jäsen on ollut kiinnostunut jokaisen kappaleen teemoista. Olemme näillä leirinuotioillakin keskustelleet paljon niistä aiheista. Siitä syntyy sellainen ylimääräinen hyppysellinen yhteenkuuluvuuden tunnetta. 

– Muistan sen ylpeyden tunteen, joka syntyi, kun ymmärsin, miten hyvin näillä laulajilla on homma hallussa. Tajusin nopeasti, ettei minun kannata puuttua asiaan liikaa, ja annoin Floorin, Markon ja Troyn toteuttaa itseään.

Orkestraalinen oodi luonnolle 

Kuten todettua, Once-albumin kohdalla Nightwishin soundissa tapahtui muutos, kun orkesteri tuli mukaan ja valtasi suuren osan äänimaisemasta, joka oli ennen toteutettu koskettimilla. 

Human :II: Naturen ensimmäiselle levylle, jonka pääosassa on bändisoitto, Holopainen puolestaan riisui Nightwishin soundia ja palasi tavallaan menneeseen. 

– Kaikki lähti suurista kontrasteista. Halusin alleviivata Human-puolen teemaa sillä, että annamme paljon tilaa ihmisyydelle ja ihmisäänille. Paras tapa oli jättää orkesterit pois. 

– Pian kuitenkin huomasin, että oikeiden jousien soundiin on niin tottunut, että niistä ei millään raaskinut luopua kokonaan. Suurimmat orkesteripaukut pistettiin kuitenkin toiselle levylle, Nature-puolelle, joka onkin sitten silkkaa orkesteria. Levylle muodostui siis myös tässä mielessä bändi- ja orkesterilevyn välinen teema. 

Täysin orkestraalisen ja bändisoittimista riisutun All the Works of Nature Which Adorn the World -teoksen sisältävä kakkoslevy on jotain sellaista, mitä Nightwishin kuulijat ovat odottaneet jo vuosia. Miksi sen aika oli juuri nyt? 

– Hetki täyttää tämä kolo Nightwishin historiassa tuntui oikealta. Instrumentaalinen orkesterikappale on tavallaan väijynyt tajunnassa lähes yhtä kauan kuin bändikin on ollut olemassa. 

– Myös levyn draaman kaari vaati tällaista ratkaisua. Se tuntui oikealta. Meillä oli kasassa yhdeksän ihmisen laulamaa kappaletta ihmisyydestä, mikä vaati kontrastiksi sitä toista laitaa: oodiamme luonnon rikkaudelle ja ainutlaatuisuudelle, mitä jokainen kappaleen osio tuo esille eri tavalla. 

– Olen aina ollut sitä mieltä, että levyt tulisi kuunnella alusta loppuun, keskeyttämättä. Jos sen tekee tämän albumin kohdalla, matka on juuri sellainen, millaisena olemme sen tarkoittaneet koettavaksi. 

Puolituntisen orkesteriteoksen säveltäminen oli varmasti todella erilaista kuin perinteisempien neli-viisiminuuttisten kappaleiden? 

– Tiesin jo varhaisesta vaiheessa, millainen siitä tulee. Kuulin tavallaan kokonaisuuden päässäni ja näin sen kuvastoa silmissäni, mikä sitten kiteytyi luontoteemaan. Albumista muodostuu matka ihmiskunnan hektisyydestä takaisin juurille, luonnon rauhaan. 

– Tein orkesteriteoksen varhaisen version kirjoittamalla ylös kaiken, mitä päästäni kumpusi, ja sitten lähdin haastamaan sen osia yksi kerrallaan. Jotkut muuttuivat todella paljon alkuperäisistä, osa taas ei juurikaan. 

Täysimittaisesta sinfoniaorkesterista löytyy melkoinen arsenaali instrumentteja, joiden välillä tasapainoilu voi muuttaa tunnelmaa jyrkästi äärilaidasta toiseen. Oletko erityisen heikkona joihinkin tiettyihin soittimiin? 

– Kun jousisoittimia soitetaan oikein matalalta, niin ai että se kuulostaa komealta! 

– Sehän on eräänlainen Hans Zimmerin perintö nykymusiikille ja on vaikuttanut myös itseeni. Se tapa, jolla hän on tehnyt jousisoittimista rytmisoittimia. Zimmer teki jousisoittimista hevikitaran. 

– Kontrabassot ja sellot ovat ehdottomasti soittimia, joiden ääni nostattaa ihokarvani pystyyn. Oikealla tavalla käytettynä niillä voi luoda orkesteriteoksen kaltaiseen kappaleeseen kunnon syvyyttä. 

Oma korsi kekoon 

Ihmisen ja luonnon välinen yhteys ei jää Nightwishillä aiheesta rakennetun albumin tasolle: bändi julkisti hiljattain yhteistyön hyväntekeväisyyssäätiö Word Land Trustin kanssa. 

– Mietimme todella pitkään, lähdemmekö tällaiseen mukaan, ja mikä on se tapa, jolla haluamme olla mukana. Sen piti olla projekti, jonka bändin kaikki kuusi jäsentä ja myös mukana oleva Jukka [Nevalainen] allekirjoittavat. Kaikkien piti voida lähteä mukaan koko sydämestään, ja kohteen piti edustaa niitä arvoja, joita Nightwish haluaa edustaa. 

– Kohde löytyi David Attenborough’n ansiosta. Yritimme saada hänet puhujaksi orkesterikappaleeseen, mutta hän lähetti meille kohteliaan kirjeen, että kiitos kysymästä, mutta hän ei lähde tällä kertaa mukaan. Sitä kautta löysimme World Land Trustin, jonka rahoittaja hän on. 

Miten päädyitte kohdistamaan tukenne juuri Meksikon uhanalaisten metsien suojeluun? 

– Oli jännittävää kuulla, että saisimme itse päättää, mihin keräämämme summa menee. Heillä oli vaihtoehtoina ainakin Borneo, Meksiko ja joitakin maita Afrikassa. Luotimme intuitioomme ja valitsimme Meksikon. 

– On mukava olla mukana tällaisessa toiminnassa ihan konkreettisesti, ja World Land Trust herätti meissä valtavasti luottamusta, koska heillä on kaikessa toiminnassaan aika läpinäkyvä politiikka. Pystymme seuraamaan reaaliajassa, minne raha oikeasti kulkee ja mitä sillä tehdään, ja tiedot toimitetaan halutessamme vaikka joka päivä. 

– Luonto on meille kaikille niin tärkeä asia, että tämä tuntui oikealta tavalta auttaa maailmaa.

MARKO HIETALA: ”MINKÄÄNLAISIA KOKEILUJA EI SULJETTU POIS”

Kuva: Tina Korhonen

Marko, olit jo Nightwishiin liittyessäsi bändin kokenein jantteri, ja sittemmin olet nähnyt sen historian ylä- ja alamäkiä jo 18 vuoden ajan. Millaista on kuulua Nightwishiin juuri nyt?

– Kokoonpanon pysyvyys, jäntevyys ja kemiat ovat nyt vakaampia kuin koskaan.

– Totta kai tähän vaikuttaa kaikissa lisääntyneet vuosirenkaat ja seestyminen. Rockbändissä soittaminen on hienoa ja siitä on mukava saada leipänsä, mutta on vain hyvä, että elämä on kaikille nykyään paljon muutakin.

Miksi uudelta Nightwish-albumilta ei löydy puhtaasti yksin säveltämääsi kappaletta?

– Kesällä oli kieltämättä aika täysiä päiviä, kun teimme samaan aikaan soolobändillä viikonloput keikkoja ja treenasimme Nightwishillä uutta albumia varten, mutta olen tehnyt tätä ennenkin, kun Tarot oli vielä voimissaan.

– Oli meillä jossain vaiheessa puhetta, että laitanko Tuomakselle biisi- ja riffi-ideoita, mutta Tuomas kertoi viettäneensä juuri poikkeuksellisen tuotteliasta aikaa ja hänellä oli yli levyn verran biisejä kasassa.

Olet soittanut nyt vuosia Nightwishin rytmiryhmänä Jukka Nevalaisen saappaat täyttäneen Kai Hahdon kanssa. Miten erilaista Kain kanssa soittaminen on?

– Kyllähän jokaisella soittajalla on oma tyylinsä, ja tärkeintä on löytää jokaisen kanssa henkilökohtainen taimi.

– Jukalla oli selvästi raskaampi ja taaksepäin painava tyyli, kun taas Kaitsulla on soitossaan myös perinteisempää rockrumpaloinnin lennokkuutta. Sen myötä minunkin on oltava basson kanssa enemmän keulilla kuin Jukan kanssa.

Levyllä kuultavat kolmen äänen harmoniat kuulostavat joltain, mihin Nightwish on aina ollut matkalla.

– Havaitsimme niiden harmonioiden toimivuuden, kun treenasimme vanhoja kappaleita Decades-rundia varten. 

– Kun treenailtiin uutta levyä, saattoi käydä niin, että Floor lauleskeli sisällä omia osuuksiaan ja itse pyörin pihalla pyöritellen kolmiäänisiä harmonioita nupissani, jolloin laulusovitukset elivät sen kemian keskellä koko ajan. 

– Meikäläiselle tuollainen harmonioiden rakentelu ja niiden sovittaminen on juuri sellaista puuhaa mistä diggaan. Kun näissä hommissa osuu maaliin, voi luoda pelkillä ihmisäänillä huimia kokemuksia. 

– Tuomaksella oli näiden suhteen joitakin visioita, mutta minkäänlaisia kokeiluja ei suljettu pois. Ja kun kokeiluja lähdettiin tekemään, ne menivät usein heittämällä läpi, koska ne kuulostivat hemmetin komeilta. 

Harmonioiden ohella lauluissa kiinnittää huomiota erilaisiin sovituksiin ja rytmityksiin, jotka ovat sanalla sanoen erikoisia. Esimerkiksi käy suureksi osaksi laulamasi Endlessness. 

– Tuomas oli tällä kertaa vaativampi laulujen suhteen, ja muutenkin. Onneksi minulla ei ollut kuin yksi varsinainen lead-kappale! Siinäkin mentiin suoraan vähintään oktaavilla koko säkeistö. Me ei saatu siihen aluksi kaivattua intensiteettiä, joten päätin vetää sen omassa rauhassa uusiksi. Samalla äänitin uudestaan myös toisen säkeistön. Löysin kokeilemalla hyvän kontrastin säkeistön ja suuren kertosäkeen välille. 

– Endlessnessin raskaassa poljennossa on hieman erään vanhemman yhtyeeni hajua, enkä tiedä, tekikö Tuomas sen tahallaan, mutta luulen, ettei tällainen yksityiskohta karkaisi mieheltä vahingossa. Enpä ole tullut vielä kysyneeksi! 

Miltä viime vuonna suomeksi ja alkuvuodesta englanniksi julkaistu sooloalbumisi (Mustan sydämen rovio / Pyre of the Black Heart) tuntuu nyt, kun olet saanut otettua siihen hieman etäisyyttä? 

– Se oli hyvä juttu, oli mukavaa tehdä soolokeikkoja ja juuri nyt tuntuu siltä, että sille voisi olla tulossa jatkoa. Kaikille jäi hyvä fiilis yhteisistä keikoista, eivätkä biisitkään lopu kesken ihan heti. 

– Olisimmehan me voineet vetää keikoille kaiken rehellisyyden nimissä enemmänkin porukkaa, mutta paikalle saapunut popula vastasi musiikkiin sitäkin suuremmalla intensiteetillä. Se oli ihan helvetin hienoa!

FLOOR JANSEN: ”UUSI ALBUMI VAATI ENEMMÄN HARJOITTELUA KUIN MIKÄÄN AIEMMIN” 

Kuva: Tina Korhonen

Menneen kymmenen vuoden aikana olet toipunut burnoutista, liittynyt Nightwishiin ja tullut äidiksi. Miten paljon tämä kaikki on muuttanut elämääsi, Floor?

– En voi todellakaan sanoa olevani sama ihminen 39-vuotiaana kuin olin 29-vuotiaana, ja hyvä niin!

– Olin juuri toipumaisillani burnoutista, kun sain kutsun tulla laulamaan Nightwishissä, joten tämä pesti oli tavallaan paluuni töihin sairauslomalta. Se oli suurten mullistusten aikaa, muutin nopeasti Suomeen ja myöhemmin Ruotsiin, joten elämässäni on muuttunut lähes kaikki muu paitsi perheeni ja lähimmät ystäväni.

– Outoa kyllä olen tavallaan kiitollinen loppuunpalamisestani, niin kammottava kokemus kuin se olikin. Se auttoi minua saavuttamaan tasapainon, eikä minusta olisi ollut Nightwish-kokoisen albumin laulajaksi sitä ennen.

Jos alkuaikojasi Nightwishissä vertaa uuteen albumiin, olet kehittynyt laulajana valtavasti. Äänessäsi on nyt aivan erilaista syvyyttä.

– Keskityin urani alkupuolella liikaakin tekniikkaan. Suurin muutos on ollut se, että keskityn nyt pistämään lauluuni enemmän sydäntä ja tunnetta. Haluan todella tuntea sen mistä laulan.

Nightwishin kappaleet eivät ole koskaan olleet helppoja laulaa, mutta Human :II: Nature nousee tässä vielä seuraavalle tasolle. Oliko se sinulle suuri haaste?

– Tuomaksen sävellyksissä oli nyt laulusovituksia, jotka tuntuivat ihan mahdottomilta laulaa!

– Kyse ei ollut vain oikeiden sanojen ja nuottien laulamisesta oikealla hetkellä, vaan siitä, että kykenee kertomaan tarinan vetoavalla tavalla. Siten, että laulussa on oikeasti sydäntä, ja että laulu tuntuu soljuvan eteenpäin luonnollisesti ja helposti, eikä laulaja tunnu vetävän koko ajan äärirajalla.

– Minun oli hallittava kappaleet täysin, ja se vaati enemmän harjoittelua kuin mikään aiemmin. Edellisen levyn tyylien monipuolisuus oli mukana, mutta vielä pidemmälle vietynä.

Olet albumilla suuressa roolissa, mutta sait nyt Markon ja Troyn rinnallesi ihan uudenlaisella tavalla.

– Aiemmin meillä oli tapana äänittää kiertueita varten taustalaulujani, mutta Decades-kiertue muutti kaiken, ja löysimme Markon ja Troyn kanssa yhteisen äänen. 

– Nyt kyse ei ole vain ääneni tuplaamisesta tai samojen melodioiden laulamisesta hieman eri nuotista. Olen itsekin tätä nykyä ihan kelvollinen taustalaulujen sovittaja, mutta se ei ole koskaan ollut vahvinta aluettani. Marko ja Troy taas ovat mestareita harmonioiden kanssa. 

– Jos olisimme valinneet vain yhden tavan, jolla äänittää taustalaulut, levy olisi hyvin erilainen. Nyt teimme jokaisen kappaleen, ja jopa niiden osat, niiden omilla ehdoilla. 

Yksi levyn laulullisesti kirjavimmista kappaleista on Shoemaker, joka huipentuu upeasti. Millaista kappaletta oli tehdä? 

– Shoemakerin säkeistöt tuntuivat aluksi ihan mahdottomilta ja niiden haltuun ottaminen vei minulta paljon aikaa, kun taas kertosäe on aika paljon leppoisampi. Siellä on myös Troyn liidejä. 

– Kappaleen jo muutenkin erikoinen sovitus vaati tietynlaisen finaalin: oopperalauluani. Sitä on helppo käyttää liikaa, ja sille on oltava oikea aika ja paikka, jotta sen teho saavuttaisi koko potentiaalinsa. Nyt oli sen aika. 

– Myös koko sopraano-osan sävyn oli oltava oikeanlainen. Se ei saanut olla liian pehmeä tai liian kovaääninen. Äänitimme laulut reippaalla tahdilla, mutta vain Shoemakerin loppuosa tuntui jotenkin väärältä. Äänitimme sen uudelleen, ja hetken ajan luulimme jo olevamme tyytyväisiä siihen. 

– Sitten äänimaisemaan lisättiin kuorot, minkä jälkeen osuuteni ei tuntunut enää oikealta. Äänitin sen vielä kerran, kaikessa rauhassa kotonani, ja saavutin välittömästi sen kaivatun rentouden. Nyt Shoemakerin loppu on parasta oopperalaulua, mitä olen ikinä äänittänyt! 

Herättikö Tuomaksen kirjoittama teema ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta sinussa voimakkaita ajatuksia? 

– Pidän siitä, ettei Tuomas saarnaa tai paasaa vaan kirjoittaa tavalla, joka saa kuulijan ajattelemaan itse ja muodostamaan oman näkemyksensä. 

– Samoin kävi minulle. Kun olin ymmärtänyt, mitä minun tulee laulaa musikaalisesti, aloin tutkia, mitä haluan sanoituksilla kertoa. Keskustelimme Tuomaksen kanssa paljon teemoista, mutta hän ei koskaan avannut niitä liikaa, vaan antoi minun tulkita ne itse. 

– Uskon että albumista on olemassa yhtä monta tulkintaa kuin on kuulijoitakin.

TROY DONOCKLEY: ”TUOMAS ON TAVALLAAN TÄYDELLINEN MUUSIKKO”

Kuva: Tina Korhonen

Troy, soitit Nightwishissä jo vuoden 2006 kiertueella. Millaisen ensivaikutelman tämä outo suomalainen joukko teki?

– Pakko myöntää, että minulla oli ennakkoluuloni koko metalliskeneä kohtaan! Nightwish käänsi ne nopeasti ympäri.

– Ystäväni Pip Williams antoi minulle Once-albumin. Kun kysyin, millaisesta musiikista on kyse, hän kertoi sen olevan eräänlaista metallia. Täysin ummikkona kuvittelin sen olevan kuin Venomia.

– En ollut kuullut mitään vastaavaa! Viimeistään levyn puolivälissä tiesin, että tällainen eri maailmoja sekoittava musiikki on aivan minun juttuni. Tiesin haluavani tehdä jotain bändin kanssa. Tutustuimme Tuomaksen kanssa ennen Dark Passion Play -albumia [2007], ja lähdin suurella innolla kokeilemaan, millaista yhteistyötä voisimme tehdä.

Nightwish taisi olla Dark Passion Playn aikoihin kemioiltaan hyvin erilainen bändi nykyhetkeen verrattuna?

– Tiedän, että on kornia sanoa näin, mutta nykyään Nightwish on perhe, mitä ei voinut sanoa tuolloin. Oli aika, jolloin Nightwish tuntui olevan aina uhattuna. Tavalla tai toisella. Sisältä- tai ulkoapäin. Se teki kaikki varovaisiksi.

– Vaikka bändin jäsenet olivat silloinkin tekemisissä keskenään, kaikkien välillä ei ollut sellaista syvää yhteyttä kuin nyt. Saattoi olla, että teimme vain keikat, emmekä olleet tekemisissä sen enempää. Nykyään olemme yhteydessä jatkuvasti, olimmepa sitten kiertueella tai emme. Rakastamme toistemme seuraa.

Mitä Nightwish-levyillä soittamiisi puhaltimiin ja huiluihin tulee, niiden sovittamisen suhteen ei ole kuljettu siitä, missä aita on matalin. Soittimilla on oma tietty roolinsa sen sijaan, että niillä olisi korvattu vaikkapa kitara- ja kosketinmelodioita.

– Olen aina verrannut tätä elokuvien erikoistehosteisiin. Nykyään on mahdollista tehdä tietokoneilla todella aidonnäköisiä tehosteita, mutta niistä uupuu sielu. Se ei ole aitoa. Me haluamme työstää musiikkia oikeilla soittimilla, koska se tuo kappaleisiin ehtaa orgaanisuutta ja sielua, jota ei voi saavuttaa konein.

– Nämä samat soittimet voisi aivan varmasti toteuttaa koskettimilla, mutta se ei kuulostaisi yhtä aidolta. Aidon instrumentin pystyy aistimaan, jopa tuntemaan kehossaan. Tuomas nauttii valtavasti siitä, että hänellä on käytössään tällainen soitinpaletti, ja luotamme vaistoomme sen suhteen, minkä verran niitä kannattaa käyttää ja missä kohdissa.

Millaista oli matkustaa Suomen Rösköön työstämään levyä ja löytää suomalaisen Markon ja hollantilaisen Floorin kanssa yhteinen musiikillinen kieli leirinuotion äärellä?

– Se toi ihan uudenlaisen, raikkaan ja mahdollisuuksiltaan lähes rajattoman tuulahduksen bändiin, pakko myöntää.

– Markon klassinen rockääni, Floorin laulun rajattomuus ja oman ääneni pehmeys sekoittuivat kuin vahingossa täydellisesti yhteen, ja ne hetket Röskössä, kun kaikki osui yksiin… Se oli jotain täysin ainutlaatuista, taianomaista.

Tuomas on aina kirjoittanut sanoituksensa englanniksi, vaikkei se ole hänen äidinkielensä, mikä on varmasti tuonut oman sävynsä hänen teksteihinsä?

– Olen oikolukenut Tuomaksen sanoitukset jo vuosia, ja kyllä siellä aina pieniä koukeroita on mukana. Kieliopin ohella käymme läpi sitä, mitä Tuomas haluaa oikeasti sanoa, sillä englantikin on kieli, jossa pelkkä sanajärjestys voi muuttaa merkityksen täysin päälaelleen.

– Nyt haastoimme itseämme enemmän kuin koskaan ennen. Jos se tarkoitti täsmälleen oikean sanoman välittämistä juuri oikealla tunnelmalla, ja se sattui olemaan supervaikeaa vaikkapa laulajalle, teimme sen silti.

Pääset Human :II: Naturella myös soololaulun ääreen. Millainen Harvest-kappale oli työstää?

– Alkuperäinen demo oli hyvin erilainen kuin lopullinen versio. Kappale on nytkin aika epätyypillistä Nightwishiä, mutta demona se oli vielä erilaisempi.

– Tuomaksen kanssa on helppo työskennellä, koska hän on tavallaan… täydellinen muusikko, tiedäthän? Hänen musiikillinen mielensä on täysin avoin ja valmis kaikelle, mitä se kohtaa. Hän ei ole ehdoton sen suhteen, mitä hän on suunnitellut.

– Fanien reaktiot singleihin olivat hauskoja! Noise oli liian tuttua Nightwishiä ja Harvest taas liian erilaista. Samat kuulijat tunnustavat kuitenkin jääneensä kappaleisiin koukkuun ja löytäneensä niiden sydämen ajan kanssa.

EMPPU VUORINEN: ”JUURI NYT VOIMME TEHDÄ BÄNDIN KANSSA KAIKEN MITÄ HALUAMME”

Kuva: Tina Korhonen

Moni Nightwishin kuulija on ihmetellyt, missä Emppu oikein luuraa, kun häntä ei pahemmin haastatteluissa tai julkisuudessa bändin keikkojen ulkopuolella näy…

– Se on vain mennyt ajan kanssa niin, koska tällaiset hommat eivät ole itselleni niitä kaikkein luontevimpia. Muut sen sijaan ovat sitäkin innokkaampia niitä tekemään. Ei siinä sen kummempaa!

Nightwishiä fanitetaan maailmalla äärimmäisen intohimoisesti, samoin sen jokaista jäsentä. Millaiselta jopa palvomiseen asti yltävä huomio tuntuu?

– Kyllä se ihan alkuun tuntui jotenkin… hassulta?

– Kun olemme jossain Etelä-Amerikassa kaikkien niiden fanaattisten teinifanien keskellä, jotka kiljuvat ja huutavat nimeäsi, niin kyllähän se menee suomalaiseen mielenlaatuun välillä hieman yli äyräiden.

– Sitten on onneksi niitä rauhallisempiakin faneja, joiden kanssa on hienoa keskustella kitaransoitosta ihan sivistyneesti, eikä siinä ole sellaista ylitsevuotavaa palvomista, mikä sopii ainakin minulle paljon paremmin.

Olet ollut mukana Nightwishissä 24 vuoden ajan, ja olet Tuomaksen ohella bändin ainoa yhä mukana oleva alkuperäisjäsen. Millaisia ajatuksia tämä herättää?

– Kyllähän se pitkältä ajalta tuntuu, mutta heti perään alkaa miettiä näitä popedoita, eppunormaaleja ja rollingstoneseja, minkä jälkeen tajuaa, että kyllähän meillä on vielä matkaa jäljellä. Puolessavälissä ollaan!

– Ehkä mekin joudumme joskus hidastamaan vauhtia, mutta vielä siitä ei ole pelkoa. Juuri nyt kaikki rullaa siihen malliin, että voimme tehdä bändin kanssa kaiken mitä haluamme. 

Miten paljon koet muuttuneesi kitaristina näiden vuosien mittaan? 

– Nuorempana oli kova tarve esitellä taitojaan ja tiluttaa menemään niin paljon kuin mahdollista, mutta nyt sellainen on vähän jäänyt pois ja osaa mennä enemmän biisien ehdoilla. Se oppi ei ole tullut ihan itsestään, vaan on vaatinut ihan tietoista kypsyttelyä tässä vuosien kuluessa. 

Jättäydyit aiemmin tänä vuonna pois Brother Firetribesta, miksi? 

– Pojat kertoivat ihan suoraselkäisesti, että heillä olisi hirvittävä halu tehdä kaikenlaiset kissanristiäiset läpi keikkoja, eikä minun aikani riitä siihen mitenkään. Tultiin siihen tulokseen, että on parempi jatkaa tuuraajan kanssa ja tehdä ne keikat, ja kyllähän tyypit ymmärsivät tilanteen hyvin. 

– Me ollaan yhä täysissä väleissä bändin jätkien kanssa, ja sinne on ovi auki, jos joskus riittää taas aikaa harrasteeseen. 

Nightwishin levyillä on kuultu viime vuosina myös Markon kappaleita. Minkä vuoksi mukana ei ole ollut Emppu-biisejä? 

– Nykyinen Nightwish on niin Tuomaksen juttu ja häneltä syntyy niin hienoa musiikkia, että minunkin puolestani Tuomas voi hoitaa sen puolen ja minä keskityn sitäkin paremmin omaan tonttiini. 

Human :II: Nature sisältää joitain Nightwishin tähän asti raskaimmista kitarasovituksista, ja levyn bändiosuus antaa muutenkin kitaroille aivan eri tavalla tilaa kuin muutama edellinen albumi. 

– Kyllä! Kitaroiden sovittelu yhä paremmiksi on hioutunut näiden Röskön-rokkileirien myötä. Se ilmapiiri treenata, kokeilla erilaisia juttuja ja nauhoittaa on tuonut tekemiseen rentoutta. Siellä voi nauhoittaa silloin, kun on hyvä fiilis, ja mennä vaikka grillailemaan, jos ei meinaa juuri sillä hetkellä irrota. Siitä puuttuu täysin sellainen perinteisen studiotyön kiire.

KAI HAHTO: ”KONTRASTI ON MINULLE TEKEMISESSÄ ISOIN SANA”

Kuva: Tina Korhonen

Istuit kuusi vuotta sitten ensin tuuraajaksi ja sitten pysyvästi Jukka Nevalaisen tilalle Nightwishin rumpaliksi. Millaista oli ottaa soittotyyliltään todella erilaisen rumpalin soittamia kappaleita haltuun? 

– Ei se kenellekään helppo paikka ollut, koska ketään soittajaa ei voi varsinaisesti korvata, vaan ainoastaan yrittää tuoda omalla panoksellaan oma näkemyksensä musiikkiin. 

– Kyllä se nopeasti minullekin selvisi, että biisejä voi yrittää soittaa nuotti nuotilta samalla tavalla ja koettaa matkia Jukan tyyliä, mutta koska en voi olla Jukka Nevalainen, asiat on parempi tehdä omalla tavalla. 

– Monet rumpujutut kuulostivat helpoilta, mutta kun niitä piti lähteä oikeasti toteuttamaan, ne eivät olleetkaan enää helppoja. Storytime-kappaleen väliosaa varten piti etsiä aika monta livetaltiointia, jotta ymmärsin miten se menee! 

Human :II: Nature on ensimmäinen Nightwish-albumi, jota olet ollut työstämässä alusta alkaen. Ero viisi vuotta sitten ilmestyneen Endless Forms Most Beautifulin äänityksiin oli varmasti suuri? 

– Endless Forms oli aika stressaava sessio. Sen muutaman päivän aikana, mitä oltiin yhdessä ennen äänittämistä, piti yrittää opetella kappaleet nopeasti ja soittaa ne levylle jukkamaisesti. Sille levylle ei tullut sillä tavalla omaa ääntäni mukaan, koska oletus oli, että Jukka palaa bändiin ja hänen pitää pystyä soittamaan ne samat jutut. 

– Nyt pystyin lähteä rakentamaan levyä ihan tuoreelta pohjalta ja tuoda omaa näkemystä ja kulmaa kappaleisiin. 

Miten paljon rummut elivät Tuomaksen alkuperäisistä demoista sovitustesi kautta levyillä kuultaviin versioihin? 

– Sain matskun kuultavaksi hyvissä ajoin ennen Röskön-leiriä, ja huomasin, että Tuomaksen demoilla oli paljon helvetin hyviä ideoita, jollaisia vain ei-rumpali voi kehitellä. Monesti ne jäivät pohjaksi koko sovitukselle. 

– Välillä Tuomaksen ideoihin olisi vaadittu vähintään kolme kättä, mutta oli hauska haastaa itseään ja huomata, että minähän pystyn soittamaan tämän, jos vaihdan haitsuliidin vasemmalle kädelle ja soitan tomit sekaan oikealla kädellä. 

– Röskössä kävi monesti niin, että aloitettiin treenit kymmeneltä aamulla ja lopetettiin ne neljältä iltapäivällä, ja kun muut lähtivät sytyttelemään saunaa, minä jäin vielä pariksi tunniksi pähkäilemään rumpusovituksia. 

Taitosi yltävät rujoimmasta grindista hellimpään jazzhiplailuun. Nightwishin kaltaisessa musiikissa on varmaan oltava tarkkana, ettei kappaleita soita yli tai ali?

– En todellakaan halunnut lähteä tekemään tekotaiteellista paskaa soittamalla kaikkea mahdollisimman monimutkaista, vaan halusin käyttää omaa näkemystä ja tukea biisejä tasapainoisesti.– Aina on vaara, että näin monipuolinen levy menee sellaiseksi ”minä osaan tällaista ja tuollaista” -esittelyksi, mutta vuosien varrella erilaisissa bändeissä soittaessa on oppinut sen, että aina ei tarvitse kääntää spotlightia itseensä. Toisaalta kappaleista löytyy aina mahdollisuuksia väläytellä erilaisia tyylejä. 

– Kontrasti on minulle tekemisessä isoin sana. Uudella levyllä saattaa olla välillä niin, ettei rummuissa tapahdu oikein mitään, mutta sitten kun tapahtuu, tapahtuukin oikein isosti! 

– Kappaleita ei ole soitettu täyteen. Etenimme vaiston varassa siihen pisteeseen, että rumpujututkin oikeasti iskivät palleaan ja jätimme ne siihen. Emme halunneet lähteä ylituottamaan rumpujakaan. 

– Siellä on kaikenlaista eksoottisempaa rytmikuviota ja lyömäsoitinta mukana, mutta periaate on ollut, että olemme kuuden ihmisen bändi ja pystymme soittamaan kaiken myös keikoilla. 

Suurimpien kontrastien kappaleita uutuudella ovat hellimmästä rumpuhiplailusta jyrkimpään blastbeatpurkaukseen yltävä Pan sekä melkoisiin heimorytmeihin kurottava Tribal. 

– Emppu kutsui Pania vanhojen miesten kidutusbiisiksi, koska se osoittautui treeneissä kappaleeksi, jossa kaikissa soittimissa tapahtuu paljon koko ajan. Se ei kuulosta siltä, mutta paljastaa pinnan alta aika värikkään paletin. 

– Tuomas kertoi jo etukäteen, että levyllä on kappale nimeltä Tribal, jossa voi päästää ihan apinana kaikki höyryt ulos. Se on kappale, jonka rummuissa tapahtuu paljon, mutta ne kaikki on pistetty luomuna purkkiin. 

– Olen treenaillut kaikenlaista jazzista kuubalaiseen musaan, ja joskus olen miettinyt, mihin ihmeeseen minä tätä kaikkea ikinä tarvitsen. Human Nature osoittautui albumiksi, jolla tarvitsin oikeasti kaikkia oppejani! 

TERO KINNUNEN: ”TUNTUISI PAHALTA, JOS BÄNDI LÄHTISI YKS KAKS RUOTSIIN TEKEMÄÄN LEVYÄ!”

Kuva: Timo Isoaho

Nightwish vaikuttaa olevan Human :II: Nature -albumin suhteen todella itsevarma. Oletko itse aistinut tämän, Tero? 

– Tämä on itseään kohtaan niin vaativa bändi, ettei heistä aina ota ihan selvää, mutta kieltämättä tällä kertaa on ollut havaittavissa jopa pientä bändin sisäistä hypetystä! 

Nightwishin albumien äänittäminen, miksaaminen ja masteroiminen on jättimäisten raitamäärien ja orkesterin takia varmasti haastavaa, varsinkin jos haluaa vältellä kompromisseja? 

– Ihme kyllä olemme saaneet toteutettua Once-levystä asti lähes kaiken, mitä olemme halunneetkin. Emme ole joutuneet taipumaan kompromisseihin teknisistä syistä. 

– Haastavinta työssä on, että sitä tavaraa on niin paljon. Sieltä joutuu toisinaan vähän karsimaan. Nyt lähdettiin jo demo- ja esituotantovaiheessa sille linjalle, että äänittelemme mahdollisimman vähän. 

– Joskus aiemmin olemme äänitelleet paljon ja karsineet kaikenlaista pois vasta levyä viimeistellessä. Nyt meillä ei ollut sataa kiippariraitaa tai vastaavaa, vaan raitamäärät pysyivät aisoissa. 

– Erona oli myös se, että bändibiiseissä ei ollut mukana koko orkesteria, vaan ainoastaan bändi, jouset ja kuorot. Tilaa jäi paljon enemmän muille jutuille, kuten kitaroille ja bassolle. Pyrimme hieman aggressiivisempaan bändisoundiin, mikä tuli aika luonnostaan jo Tuomaksen uusista biiseistä. 

Myös kolmen laulajan yhteistyö valtaa äänimaisemaa niin paljon, ettei orkesteria osaa edes kaivata. 

– Ehdottomasti! Kolmiäänisten lauluraitojen sovitteleminen olikin mielenkiintoista hommaa. Aiemmin olemme tehneet niin, että laulaja on vetänyt itse harmonioita tavallaan oman äänensä alle, mutta nyt pääsimme vääntelemään nuppeja ihan eri tavalla, kun eri laulajien äänenvärit kohtasivat niin hyvin. 

– Marko otti sen tietyn tason alta haltuun, ja Troy hoiti oman tonttinsa, jolloin kertosäkeisiin tuli ihan erilaista kulmaa. Kaikki tämä syntyi hyvin riisutusti jo ihan esituotannossa, vain akustisen kitaran säestämänä. 

Nykyään jokainen laulaja voisi äänittää osuutensa vaikka kotonaan, mutta te taisitte tavoitella yhteistyötä? 

– Suurin osa lauluraidoista äänitettiin yhdessä Röskössä sen jälkeen, kun kaikki soittopohjat oli hoidettu.

– Floor hoiti ensin valtaosan omista osuuksistaan, ja sitten äänitimme Markon ja Troyn siihen päälle. Ihan yhtä aikaa tyypit eivät studiossa olleet, ja olihan heillä siinä omia kiireitäkin – Floorilla oli se oma ”Vain elämää” Hollannissa ja Markolla soolohommia. 

Musiikkia kuunnellaan nykyään monenlaisilla laitteilla mobiilivehkeistä täysimittaiseen hifiarsenaaliin, ja myös vinyyli on noussut suureen suosioon. Kuinka tämä on otettu huomioon? 

– Ei me voitu lähestyä levyä siten, että tsekkailisimme jatkuvasti, miltä levy kuulostaa vaikkapa puhelimella kuunneltuna. Teimme sen siten, että se kuulostaa mahdollisimman laadukkaalta hyvillä laitteilla. Masteroinnissa eri formaatit otettiin toki huomioon, ja Jussilan Mika piti huolen, että kaikki toteutuu tasapainoisesti. 

Nightwishin albumit on viimeistelty alusta alkaen kolmikolla Tero Kinnunen (äänitys), Mikko Karmila (miksaus) ja Mika Jussila (masterointi). Mitä arvelet, miksei bändi ole lähtenyt kokeilemaan muita tiimejä? 

– Luulenpa, että se on ollut Tuomaksen ja bändin mielestä hieno homma, että teemme levyt tietyllä porukalla. Meillä on omat tavaramerkkimme, jotka kuuluvat tavallaan tämän bändin soundiin. 

– Minäkin olen kuitenkin ollut mukana ensimmäisestä demosta asti, ja Karmila ja Jussila Oceanbornista [1998] saakka. Kyllä minusta tuntuisi pahalta, jos bändi lähtisi yks kaks Ruotsiin tekemään levyä! 

Koko albumi huokuu sitä, että koko bändi on voinut keskittyä epävakaiden aikojen jälkeen oleelliseen. 

– Jossain vaiheessa jatkuvuus ei ollut yhtään näin varmaa, mutta selvisimme siitä kaikesta yhdessä. Nyt voin sanoa melkoisen varmasti, ettei tämä ole porukan viimeinen albumi. 

– Esimerkiksi Emppu ei ole koskaan soittanut niin hyvin kuin tällä albumilla. Olimme varanneet kitaraäänityksiin kaksi viikkoa. Emppu naulitsi kaiken viikossa. Jopa Karmila, joka ei koskaan kehu ketään tai mitään, huomautti, että nyt on Vuorisen poika soittanut hyvät kitarat! 

– Tällaisista jutuista huomaa, että vaikka tyypeillä on kilometrejä takana, intoa itsensä ylittämiseen löytyy yhä!

Julkaistu Infernossa 4/2020.

Artikkelia päivitetty 3.8.2020: Korjattu leirikeskuksen nimi Röskästä Rösköksi.

Lisää luettavaa