Moniko suomalainen vokalisti voi sanoa olleensa samassa bändissä Michael Schenkerin ja Paul McCartneyn kanssa? Mansen kultakurkku Jari Tiura voi.
Teksti: Jaakko Silvast www.jaritiura.com
Suomi tunnetaan metallimaailmassa erityisesti bändeistään. Myös yksittäiset soittoniekat ovat vuosien saatossa murtautuneet tunnettujenkin ulkomaalaisten heavyporukoiden soittajarostereihin, mutta vaikka Suomessa myös hevivokalisointi on korkeatasoista, laulajat ovat tähän saakka pärjänneet vain omien yhtyeidensä keulilla.
Tampereella varttunut ja edelleen asuva Jari Tiura, 43, tekee poikkeuksen sääntöön. Mies ponnisti yhden levyn tehneestä Snakegodista kolmeksi vuodeksi kitaristilegenda Michael Schenkerin bändin päätoimiseksi laulajaksi. Vuodet MSG:ssä veivät Tiuran Yhdysvaltojen ja Aasian suurille keikkalavoille. Tekipä Tiura bändissä yhden levynkin.
Tiura on musiikin ja muusikkouden suhteen myöhäisherännäinen. Miehen ensi kosketus rockmusiikkiin tapahtui 12-vuotiaana saadun Beatlesin hittikokoelman myötä. Elettiin c-kasetin ja lp-levyn kulta-aikaa.
– Homma lähti tuplapesämankasta. Olin 17-kesäinen ja siihen saakka laulanut vain pari kertaa koulussa, kun oli pakko. Paras kaverini oli elektroniikkanero ja kitaristi. Hän teki viritelmän, jossa mankasta laulu kuului toisesta kajarista ja kitara toisesta. Sen mankan kautta vedettiin jotain biisejä, en muista mitä. Alettiin myös värkkäämään omia kappaleita. Samasta kaveripiiristä löytyi rumpali, ja kolmen kuukauden päästä oltiin jo tekemässä studiossa omaa demoa. Bändin nimi oli Crommer, Tiura muistelee.
Crommer vaihtui muutaman vuoden päästä Bourbon-nimiseen kokoonpanoon, joka teki edeltäjänsä tapaan demoja ja keikkaili harvakseltaan Tampereen seudulla. Bändin loppuaikoina Tiura oli hiukan yli parikymppinen. Mies meni naimisiin, perusti perheen ja jätti hevihommat sikseen kymmeneksi vuodeksi.
Tiura sanoo olevansa laulajana täysin itseoppinut. Hän treenasi ahkerasti bändiensä kanssa, muttei opiskellut laulua ohjatusti tai itsenäisesti. Toki mies otti maneereita haltuun nuoruuden sankareiltaan Ronnie James Diolta, David Coverdalelta ja Uriah Heepin David Byronilta. Hevi kolahti Tiuralle ensimmäisen kerran vasta opiskeluaikaisen kämppäkaverin kautta.
– Kaverin walkmaneista kuulin ensimmäisen kerran Dion Last in Line -levyä, ja siitä lähtien halusin kuulla lisää hevanderia. Dion kautta tulivat Rainbow ja Black Sabbath. Sitten Deep Purple, sitä kautta Coverdale ja sitten Whitesnake. Ekat kännit otin Acceptin I’m a Rebelin tahdissa vanhempien mökillä. Se oli helkkarin hienoa aikaa.
Nöösi kohtaa staran
Jari Tiuran uusi tuleminen tapahtui 1990-luvun puolivälissä, kun harrastajamusikantti Arto Laine otti yhteyttä. Hän etsi hard rock -demoilleen laulajaa ja sai kuulla Tiurasta. Demojen perusteella Tiura päätyi tamperelaiseen Snakegodiin, joka levytti Mastervoxille Invitation-levyn vuonna 2001.
Laineen myötävaikutuksella Snakegod pääsi mukaan Robert Plant -tribuuttilevylle. Laine myös lähetteli Tiuran vokalisoimia biisejä maailmalle. Yhteydenottoja tuli, mutta ainoastaan yksi kiinnostui oikeasti Tiuran palveluksista. Hän oli saksalainen Michael Schenker.
Ensimmäinen kontakti Schenkerin taholta tuli vuoden 2004 alussa. Mies lähetti Tiuralle ja Laineelle reilun puolituntisen demon valmista musaa. Tampereella oltiin innoissaan, vaikka Tiuran mukaan Schenkerin lähettämä, MSG:n tulevalle Tales of Rock’N Rollille (2006) kirjoitettu materiaali oli todella haastavaa. Tiuran mielestä hommaan oli kuitenkin helppo lähteä, koska hän ei ollut aikaisemmin kuullutkaan Schenkeristä tai edes UFOsta.
– Pääsin legendan kyytiin ja lähdin siitä, että levylle laulamalla teen Michaelille tribuutin. Koska en tiennyt Michaelista mitään, kuviossa ei ollut ennakkoasetelmaa, paineita eikä pelkoa. Ei se jätkä ollut mulle mikään Coverdale.
Vuoden 2004 lopussa Schenker halusi Tiuran testikeikalle Lontooseen. Veto sujui ilmeisen hyvin, sillä Tiura äänitti suurimman osan Tales of Rock’N Rollin lauluosuuksista ja huomasi hiukan myöhemmin olevansa MSG:n vokalisti.
– Eka kokonainen keikka MSG:n kanssa oli vuonna 2006. Se oli samalla suora lähetys Saksan televisioon. Jumalauta, että jännitti ihan helevetisti. Vajaa 20 biisiä, enkä tiennyt ennalta yhtään MSG:n ja UFOn matskua. Opiskelin sitä kotona, että muistin sanat ja rakenteet. Silloin päätin, että jos joudun palaamaan maitojunalla takaisin, en syytä itseäni.
Viinan kirossa
MSG:ssä Tiura löysi oman paikkansa nopeasti. Yhtyeen silloinen komppiryhmä Rev Jones, Pete Holmes ja Wayne Findlay auttoi Tiuraa parhaansa mukaan, ja miehistä tuli hyvät ystävät. Kun biisien sanat ja rakenteet olivat ulkomuistissa ensimmäisen kymmenen keikan jälkeen, alkoi perehtyminen tyyliin, jota Tiura nimittää sanalla MSG-kulttuuri. Laulajalle se merkitsi etupäässä kappaleiden tietynlaista esittämistä ja tulkintaa, mutta mukaan mahtui myös koko rock’n’roll-elämäntyylin tapahtumakirjo, pois lukien huumeet ja – perheellisen miehen kyseessä ollen – vieraat naiset.
Tiuran sopeutumisen myötä siihen asti skarpisti työskennellyt Schenker alkoi vaivata yhä useammin päätään lukuisilla henkilökohtaisilla ongelmillaan ja sortui viinaan. Tiuran mukaan ennusmerkit tulevasta nähtiin Euroopan-rundin päättäneen Sweden Rockin -vedon jälkeen. Seuraavalla keikalla Wackenissa MSG:n piti nauhoittaa live-dvd, mutta sitä ei koskaan julkaistu maestron ailahtelevan soiton takia.
– Sitten tuli Aasian ja Japanin vuoro. Olikohan se eka vai toka keikka, joka keskeytettiin, kun Miihkali oli ottanut liikaa evästä. Sällien kanssa pyydeltiin jengiltä anteeksi. Kuitenkin se rundi buukattiin uudelleen ja homma pelasi hienosti, sillä Japani on MSG:lle tärkeää markkina-aluetta ja sen myös Michael tajusi. Japanissa sain kokea sen pienen hetken rocktähteyttä. Mentiin hotellilta autoilla keikkapaikalle, ja kun noustiin ulos, siellä oli hirveesti porukkaa ja jengi kirkui ”Jarii, Jarii!”. Vittu, kun tuntui hienolta.
Aasian-rundin loppu ei sujunut kommelluksitta. Schenker tuli Hong Kongin lentokentällä ryypätessään erottaneeksi bändistä sekä Jonesin että Holmesin. Tämän takia seuraava Taiwanin-keikka jouduttiin perumaan, mutta bändi matkusti kuitenkin maahan, koska lento takaisin Eurooppaan lähti Taipeista. Siellä bändi kulutti lopulta viikon, koska jäi jumiin paikallisen mafian kynsiin. Rikollisorganisaatio omisti keikkapaikan ja hotellin, jossa bändi asui, ja vaati 50 000 dollarin lunnaita soittamatta jääneestä keikasta. Lopulta levy-yhtiö maksoi bändin ulos vaaralliseksi äityneestä tilanteesta.
Vuoden 2007 alkupuolella MSG kiersi Yhdysvalloissa, ja siitä reissusta Tiuralla on päällimmäisenä positiivisia muistoja. Keikat Hollywoodin Key Clubilla ja Santa Claran Avalonissa sekä matkustaminen halki Pohjois-Amerikan ovat kokemuksia, joita hän ei unohda. Managerien kusetus päätti kuitenkin hyvin alkaneen reissun, ja bändi palasi 12 vedon jälkeen omalla kustannuksellaan, ilman palkkoja, takaisin Eurooppaan herra Schenkerin jäädessä selvittämään Jenkkeihin omia sotkujaan.
Seuraavaksi oli vuorossa MSG:n Englannin-rundi, joka jäi Tiuran ja bändin viimeiseksi yhteiseksi voimainkoitokseksi.
– Silloin Michael oli juomisen takia jo ihan ihmisraunio. Mies nakkasi kesken viimeisen keikan viulunsa olalta, istui rumpuraiserille ja sanoi, että eiköhän tämä ole tässä. Olinkin ajatellut, että tämän reissun jälkeen en tee enää mitään sen äijän kanssa. Keikan jälkeen hotellilla näin Schenkerin viimeisen kerran. Sen poika oli siellä parin tyypin kanssa ja he saattoivat Michaelin sairaalaan. Äijä oli kuin kuolleen rukous. Homman päättyminen oli mulle valtava helpotus.
Uusin kuvioin
Tällä hetkellä Jari Tiura jatkaa hevivokalisointia kotimaassaan. Mies on tänä keväänä Eye on the Sky -debyyttilevynsä julkaisseen oululaisen Stargazery-yhtyeen laulaja. Bändi keikkailee kesällä klubeissa sekä ainakin yhdellä festarilla, Pudasjärven Jyrkkärockissa heinäkuussa. Tiura on myös purkittanut ensimmäisen soololevynsä, mutta sen julkaisemisen aika on myöhemmin. Nyt mies keskittyy täysillä Stargazeryyn.
– Eye on the Sky on todella onnistunut pläjäys, kun ajatellaan lähtökohtaa, että se on perinteistä heavy rockia. Levyllä on joitain äärimmäisen onnistuneita vetoja, ja hard rockin kulta-aikoina ne olis kelvannu mihin vaan. Kiersin maailmaa ison bändin kanssa, mutta haluan lähteä sinne ennemmin suomalaisten matkassa, ja Stargazery on sellainen bändi. Se tekee musaa, jota kannattaa mennä esittämään muuallekin.
Jari Tiura tiedostaa merkityksenä uranuurtajana suomalaisten hevilaulajien maailmanvalloituksessa. Hänen kohdallaan kaikessa oli kyse tuurista ja nappiin osuneesta ajoituksesta. Vaikka aikakauteen MSG:n kanssa mahtui vastoinkäymisiä, Tiuralle jäi hommasta kuitenkin upean kokemuksen maku.
– Ei mulla ole Michaelista pahaa sanottavaa. Ne asiat jotka kerroin ovat totta ja kuuluu rock’n’rolliin ja tähän ammattiin. Oli se oikeasti mielenkiintoista aikaa.
Entäs sitten se ingressissä mainittu yhteys Beatles-legendaan?
– Mä ja McCartney on soitettu samassa bändissä, tosin eri aikaan. MSG teki ekaa levyään Lontoossa, ja silloinen basisti ei tullut studioon sävellyssessioihin. Michael törmäsi studiossa Pauliin, joka oli tuumannut, että ”ei tässä kiireitä, soitetaan vaan”. Siinä se oli veivannut pari tuntia MSG:n kanssa. Se kertoo jotain Schenkerin tasosta ja arvostuksesta, mikä sillä Englannissa 1980-luvun alussa oli.
Juttu on julkaistu Infernon numerossa 6/2011 (#88).