Turkulainen WCH-yhdistys on toiminut metalliväen hyväksi jo 12 vuotta. Kaikki loppuu aikanaan. Perjantaina 2.12.2011 yhdistys järjestää viimeisen tapahtumansa. Turun Klubilla nähdään Impaled Nazarene (kuva), Satanic Warmaster, Sacrilegious Impalement ja Grunt sekä akustinen keikka Enochian Crescentiltä.
Teksti: Vilho Rajala Viimeiset veret Saatanalle Facebookissa
Viimeiset veret Saatanalle -tapahtuma lopettaa yli vuosikymmenen mittaisen kulttuurityön, mutta onneksi Turkuun ja Suomeen on ilmaantunut paljon muita tapahtumajärjestäjiä.
Jussi Helenius kertoo, että WCH:n lopettamiseen on kaksi pääsyytä, aika ja raha.
– Kun monta vuotta omavaraisesti toimineen tahon tapahtumiin joutuu taas panostamaan oman kukkaron kautta kuten joskus alkuaikoina, ettei jäädä velkaa kolmansille osapuolille, eivät ”mukava harrastus” tai vaikka ”kulttuurityö” tunnukaan enää niin hienoilta sanoilta. Se on kuitenkin periaatteena pidetty, ettei kenellekään jäädä velkaa, ei bändeille, promoottoreille, keikkapaikoille tai teknikoille. Pankille ollaan velkaa muutenkin, joten so not.
Viimeisen 12 vuoden aikana metallitapahtumien määrä on kasvanut tuntuvasti ja päällekkäisyyksiä on tullut. Järjestäjiä on tullut lisää, bändit käyvät useammin Suomessa ja niin edelleen. Tämä on näkynyt WCH:n tapahtumissa aivan kouriintuntuvasti.
– Viimeistään parina viime vuonna tämä on vaikuttanut radikaalisti yleisömääriin pienemmillä metallikeikoilla. Raa’asti arvioituna ne keikat, jotka Turussa vetivät vielä 5-6 vuotta sitten 150-200 henkeä, ovat nykyään hikisesti sadan hengen tapahtumia. Ja jokainen tällaisen kokoisia kinkereitä järjestänyt tietää, miten paljon tuollainenkin heitto vaikuttaa budjetteihin ja siihen, millaisia diilejä uskaltaa ja on mahdollista tehdä bändien ja keikkamyyjien kanssa.
– On helvetin hyvä, että WCH:n lisäksi metallikeikkojen järjestäjiä on tullut muitakin, mutta näin harrastuspohjalta iät ajat tätä tehneenä ei vaan oikein paukut jaksa riittää toiminnan ammattimaistamiseen ja sitä kautta laajentamiseen. Muista toimijoista muuten erityinen kunniamaininta KRK:lle erittäin kunnianhimoisesta konseptista ja tinkimättömästä työstä, mikä alkanee viimein tuottaa pidempijänteistäkin tulosta.
Yhdistyksen taloudelliset ja tuotannolliset rajat ovat tulleet kuulemma vastaan jo vuosia sitten. Niiden sisällä on keploteltu niin kuin on parhaaksi nähty, mutta rajansa kaikella.
Mitkä tapahtumat jäävät historiaan yhdistyksen suurimpina saavutuksina?
– Sana ”saavutus” on jotenkin turhan mahtipontinen näissä meidän meiningeissä. Ennemmin puhuisin kokemuksista, koska parhaimmillaan keikkatapahtumat ovat nimenomaan kokemuksia. Joko hyviä tai huonoja tai muistettavia tai jotain mitä ei edes halua muistaa. Pääasia, että niillä on ollut jollekin jokin merkitys, vaikkakin vain parille henkilölle. Toivottavasti mahdollisimman moni on järjestämissämme tapahtumissa tuntenut saaneensa jotain vastinetta rahoilleen.
Helenius listaa itselleen ikimuistoisimmiksi hetkiksi Katatonian ensimmäisen Suomen-keikan keväällä 2001 Turussa ja Bolt Throwerin niin ikään ensimmäisen Suomen-keikan Nosturissa. Paljon muitakin on ollut.
– Primordialin eka minirundi Suomessa oli tietynlaisessa villi länsi -hengessään erittäin mieleenpainuva. Ja se, että Anal Cunt soitti meikäläisen 30-vuotisbileissä!
– Mukavia, erikoisia ja välillä huuruisiakin hetkiä yön pimeinä tunteina, illan kiihkeinä keikkatunnelmina ja aamupäivän krapulaisina roudauksina on koettu monien bändien ja taustavoimien kanssa. Ulkomaisista rehteinä ja rempseinä yhteistyökumppaneina mainittakoon erityisesti Skyforger, Esoteric, Grand Belial’s Key sekä Centinex/Demonical ja kotimaisista Skepticism, Torture Killer sekä Enochian Crescent.
Viimeiset veret Saatanalle -tapahtuman esiintyjälista on komea. Liput ovat tehneet kauppansa.
– Kyllähän haaskalle aina porukkaa tulee, niin kuin kyynisesti todettiin pari viikkoa sitten Mattilan Jukan kanssa, kun hän järjesti viimeistä kertaa Amplifier Worship -tapahtumaa. Yleisöennätyksen teki kirkkaasti.
WCH on suunnitellut hautajaisiinsa keikkajulistenäyttelyä. Mustavalkoiset julisteet ovat pysyneet yhdistyksen tavaramerkkinä koko sen uran ajan.
– Muuta draamaa tai itkumuuriperformanssia tuskin on odotettavissa, ainakaan tarkoituksellisesti. WCH:n logolakanan tosin voisi seremoniaalisesti polttaa Klubin takapihalla.
Helenius itse aikoo jatkaa pienimuotoisempaa keikkajärjestelyä lähinnä Turussa. Myös esimerkiksi Jalometalli-reissut kuuluvat jatkossakin ohjelmaan.
– Kun nykyään joutuu 90 prosentille keikkakyselyistä sanomaan kiitti mut ei kiitti, niin ensi vuodesta lähtien prosentti noussee jonnekin 98:n hujakoille.