Kahdella edeltävällä levyllään mainiota jälkeä tehnyt Totalselfhatred ei ole ollut kaikkein tuotteliain bändi. Totuuden nimessä on myönnettävä, että luulin yhtyeen jossain vaiheessa jo hajonneen, kunnes uutiset uudesta Solitude-albumista putkahtelivat esiin kansainvälisessä tietoverkossa.
Edeltävän Apocalypse in Your Heartin ja Solituden väliin mahtuu seitsemän vuotta, ja koska elämä kulkee filosofi Rudolf Steinerin mukaan seitsemän vuoden jaksoissa, Solitudea voitaneen pitää kaikkinensa jonkinlaisena uuden ajan alkuna.
Kuinka raskas synnytys oli kyseessä?
– Perse edellä maailmaan. Vielä ensimmäisellä albumilla [Totalselfhatred, 2008] sävellystyö oli pääasiassa omalla vastuullani, toisen aikana muutkin pääsivät tuomaan omia vaikutteitaan mukaan ja kolmannen levyn pyrimmekin sitten tekemään koko bändin voimin treenikämpillä, kitaristi-laulaja-kosketinsoittaja A aloittaa.
– Näin moniulotteisen musiikin tekoprosessi on osoittautunut varsin vaikeaksi, ja tämän lisäksi viiden henkilön toisistaan eriävien näkemysten yhdistäminen on hyvin haastavaa, etenkin näin vahvojen persoonallisuuksien kyseessä ollen. Aika ajoin on isketty hanskoja tiskiin, puolin ja toisin.
– Meillä ei ole ollut tapana tehdä asioita hätiköiden, mikä taas saattaa aiheuttaa toisenlaisia ongelmia, samoista instrumenteista vastaava J jatkaa.
– Emme varsinaisesti hoputtaneet prosessia, vaikka biisit olivat olleet valmiina jo pitkään. Uuden levyn vanhin biisi on noin kuuden vuoden takaa ja olemme soittaneet sitä liveseteissämmekin jo vuosikausien ajan.
Nyanssit esiin
Alusta eli vuodesta 2005 asti mukana ollut kitaristi-laulaja C (tunnetaan myös entisenä Hornan laulajana sekä Korgonthurusin kitaristi-laulajana Corvusina) jätti Totalselfhatredin viime vuonna. Rivien väleistä on luettavissa, että C:n ja muun bändin välit eivät tainneet olla eron aikaan aivan parhaat mahdolliset.
Koetteko, että C:n lähdöllä tai potkuilla oli jotain vaikutusta uuden albumin syntyprosessiin?
– Siinä vaiheessa, kun C ilmoitti lähdöstään, uusi albumi oli ollut äänitettynä jo useamman vuoden ajan. Hänen lähdöllään ei siis ollut minkäänlaista konkreettista vaikutusta itse levyyn. Sen tekoprosessi ja asiat, jotka hänet päätökseensä ajoivat, ovat asia erikseen, J tokaisee.
Apocalypse in Your Heartista julkaistaan uusintapainos samana päivänä (27.4.) Solituden kanssa. Miksi juuri tämä levy ansaitsi uusintakäsittelyn?
– Paskan äänimaailmansa vuoksi. Halusimme soundeihin lisää luonnollisuutta ja analogista tuntumaa, mutta saimmekin demosoundit 90-luvulta! A vaikeroi.
– Paljon Totalselfhatredille ominaisia tärkeitä elementtejä hukkui keskelle äänimuhjua, ja uudelleen miksaamalla niitä saatiin kaivettua takaisin esiin, puhumattakaan siitä, että uusintapainos kuulostaa kaikin puolin olennaisesti paremmalta. Albumi edustaa varsin hyvin sitä sekasortoa, joka bändissä oli valloillaan tuohon aikaan.
– Apocalypse ei ole missään tapauksessa huono albumi, mutta ainakin omaan korvaani kiire kuuluu sillä pahasti niin kappalerakenteissa kuin miksauksessakin, J myöntää.
– Näin jälkiviisaana voi varmaan sanoa, että muutama kypsymisvuosi olisi tehnyt tällekin levylle hyvää. Uudelleenjulkaisun kautta saatiin kaivettua esiin kappaleiden pienet nyanssit myös muiden kuunneltaviksi.
Syvälle pohjamutiin
Synkkää dark/black metalia esittävä Totalselfhatred yhdistetään usein ”depressive suicidal black metal” -bändien ankeaan joukkoon, mihin saattaa olla suurena syynä yhtyeen huomiota herättävä nimi.
Miltä kantilta käsittelette itsemurhaa ja kuolemaa yleensäkin? Ymmärtävätkö kuulijat, mitä ajatte sanoituksillanne takaa?
– Koen jossain määrin huvittavana, että meidät genretetään lähestulkoon aina dsbm-viitekehyksen alle, vaikka emme ole koskaan väittäneet edustavamme kyseistä genreä, J sanoo.
– Olemme sekä musiikillisesti että temaattisesti liikenteessä varsin eri lähtökohdista kuin vaikkapa Abyssic Hate tai Xasthur, eikä meitä toisaalta kiinnosta tippaakaan mikään tyhjänpäiväinen skeneily. Oma tapamme käsitellä teemaa on pikemminkin sen kautta voimaantuminen, ”strength through pain”, eli variaatio klassisesta ”creation through destruction” -asetelmasta. Ihmisen tulee välillä möyriä syvällä pohjamudissa löytääkseen uutta merkitystä itselleen ja olemassaololleen. Vain ääripäissä käytyään voi suhtautua totuudenmukaisesti välissä vallitsevaan harmauteen.
Millaisia teemoja käsittelette Solituden sanoituksissa?
– Elämää ja sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä, tuhoutumista ja nousua tuhkista, urbaania ahdistusta, masennusta ja eristäytyneisyyttä, J sanoo.
Kirjoitatte sanoituksia useammalla eri kielellä, ja usein kieli vaihtelee jopa yhden kappaleen sisällä. Mistä näin erikoinen järjestely on lähtöisin?
– Haluan haastaa itseäni aika ajoin myös sanoitusten kanssa. Omalla äidinkielellä ilmaistussa materiaalissa itsekritiikin määrä ja julkaisukynnys on huomattavasti korkeammalla kuin kolmannella kotimaisella kirjoitetuissa sanoituksissa, joskin ruoskin itseäni paljon myös niiden kanssa, J jatkaa.
– Nyanssit, sävyerot, ajatusten vivahteet ja tunnelataukset ovat niin olennainen osa kirjoittamista pelkästä rytmityksestä ja sanavalinnoista lähtien, ettei seulan läpi todellakaan voi päästää aivan mitä tahansa tuubaa. Tämän seurauksena lyriikoista myös tulee olennaisesti henkilökohtaisempia ja moniulotteisempia.
– Kielen valinta riippuu pitkälti siitä, millä kielellä sanoitusten tunnelataus saadaan välittymään parhaiten, A lisää.
– Jotkin asiat kuulostavat voimakkaammilta ja intensiivisemmiltä englanniksi, toiset taas omalla äidinkielellä. Itse olen kotoisin Saksasta, joten sanoituksiin on päätynyt myös kolmas kieli.
Tunteet pinnassa
Totalselfhatredin ura käynnistyi huikealla debyytillä, joka edustaa monen kuulijan korvissa likimain parasta, mitä melankolisella dark/black metalilla on ollut koskaan tarjota, eikä kahden seuraavankaan albumin kappalemateriaalista voi valittaa.
Onko teille ollut alusta alkaen selvää, mitä bändiltä haluatte ja mihin suuntaan olette menossa?
– Debyytti täyttää tänä vuonna kymmenen ja on toiminut suunnannäyttäjänä seuraaville julkaisuille, vaikka ne erilaisia ovatkin. Visionamme on ollut alusta lähtien tietynlainen melankolinen tunnelmanluonti erilaisin keinoin ja elementein, A vastaa.
Musiikkinne on ladattu jopa poikkeuksellisen vahvalla tunnelmalla. Kuinka helppoa tai vaikeaa oikeaan tunnelmaan latautuminen on keikkatilanteessa?
– Kappaleissa on vahva henkilökohtainen tunnelataus, joka on samalla tiukasti sidoksissa siihen aikaan ja paikkaan, missä ne on alun perin tehty. Koska olemme kukin kanavoineet itsestämme vahvoja tunteita näihin biiseihin, ne nousevat usein pintaan myös yleisön edessä, J sanoo.
– Tunnelmaan latautuminen ei vaadi sen kummempaa itsesuggestiota kuin että päästää irti ja hyppää virran vietäväksi. Kuulemme usein keikkojen jälkeen, että olemme lavalla täysin omissa maailmoissamme, kuin transsissa. Jos ja kun olosuhteet ovat oikeat, kylmien väreiden aallot vyöryvät musiikin mukana läpi koko kropan. Ne aiheuttavat fyysisen, todella intensiivisen ja suorastaan holistisen tunteiden vuoristoradan, joka johtaa katarttiseen kokemukseen tuskan, ahdistuksen, masennuksen ja tukahdutetun raivon purkautuessa ulos. Henkilökohtaisesti toivon, että yleisö aistisi edes osan tästä ulos kanavoidusta tunnelatauksesta ja kokisi musiikin pelkän kuuntelun sijaan.
Julkaistu Infernossa 4/2018.