22.3. 1982 ilmestyi levy, joka esitteli uuden laulajan nimeltä Bruce Dickinson.
Kuva: EMI
Inferno kertoi aiemmin tällä viikolla, että Iron Maidenilta puskee jälleen uutta dvd-julkaisua. Keväällä 1982 moinen formaatti oli vielä silkkaa scifiä, mutta brittiläisen heavy metalin uusi aalto pyyhki raskaan rockin maailmaa valtavalla voimalla.
Lontoolainen Iron Maiden oli kiinnittänyt laulajakseen Bruce Dickinsonin jo syyskuussa 1981. Hän oli aiemmin vaikuttanut Samson-bändissä ja sai paikan Maiden-solistina nopeasti sen jälkeen, kun huumeongelmaiselle Paul Di’Annolle oli annettu kenkää.
Maaliskuun 22. vuonna 1982 ilmestyi albumi nimeltä The Number of the Beast. Sen näyttävämpää sisääntuloa bändiin Dickinson olisi tuskin voinut tehdä.
Uuden laulajan väkivahva ääni ja Steve Harrisin aiempaa perusteellisempi biisintekotapa nostivat Iron Maidenin kokonaisuudessaan aivan uudelle tasolle. Tämän huomasivat fanitkin, sillä levy karautti komeasti brittien albumilistan ykköseksi.
Menestystä saattoi edesauttaa pieni skandaalinkäry, sillä vanha vihtahousu on levyllä läsnä kansitaiteesta lähtien. Tämän päivän silmin katsottuna The Number of the Beastin flirttailu paholaisen kanssa on viatonta ja jopa hellyyttävää, mutta 30 vuotta sitten se oli tarpeeksi hermostuttamaan konservatiiviväkeä.
Aivan kiistattomassa klassikkoasemassa patsasteleva albumi on kestänyt laadukkaimmilta osiltaan komeasti aikaa. Jos eivät Invaders ja Gangland nyt ihan täysosumabiisejä olekaan, sellaisia kyllä muulla levyllä riittää. Nimibiisin ja Run to the Hillsin kertosäkeet ovat taatusti tuttuja ainakin melkein kaikille raskaan rockin ystäville. Hallowed Be Thy Name taas on Iron Maidenin eeppisten biisien sarjassa sitä jylhintä laitaa.
Vaikka bändin koko 1980-luku oli tästä levystä eteenpäin uskomatonta tulitusta, olisiko sittenkin niin, että tämä kahdeksan kappaleen teos on kokonaisuudessaan Iron Maidenin paras levy? Kommentoi!