Kymmenen vuotta toiminnassa ollut amerikkalainen Incite yrittää puskea itseään maailmanlaajuisen metalliyleisön tietoisuuteen. Bändin urakkaa tuskin haittaa, että laulajan sukunimi sattuu olemaan Cavalera.
Inciten musiikkia voi kuvailla yksinkertaisesti groovaavaksi ja thrashaavaksi death metaliksi, jossa on vahva jenkkimetallinen pohja. Bändi lataa musiikkiinsa tehoa vahvoilla riffeillä ja materiaali on kaikkinensa pätevää perusmetallia, jonka tiimellyksessä vierähtää helposti tovi jos toinenkin.
Syntyikö tämä tyyli teille luontevasti?
– Tarkempi genremääritys ei ole koskaan ollut kiveenhakattu, mutta päätös siitä, että aiomme olla jonkinlainen metallibändi on ollut selkeä, koska joka jätkällä on vahva metallitausta. Pantera, Metallica ja muut ovat muovanneet soundiamme, ja mielestäni metallibändin perustaminen on aina täysin tietoinen valinta. Ei tällaista musiikkia synny vahingossa, Richie Cavalera tokaisee.
– Alkuaikoina treenasimme ihan helvetisti löytääksemme hyvän grooven, joka saa pään nyökkäilemään ja jalan naputtamaan lattiaa. Tämä on yksi musiikkimme peruspilareista, joka tulee säilymään aina.
Isäsi Max Cavalera (ex-Sepultura, Soulfly) on legendaarinen metallimuusikko. Koetko että tästä on ollut bändillesi enemmän hyötyä kuin haittaa?
– Asiassa on sekä hyvä että huono puolensa. Emme ole tuoneet asiaa sen kummemmin esiin, vaan olemme antaneet porukan tutustua musiikkiimme ilman mitään namedroppingia. Nimeni on varmasti auttanut meitä saamaan tilaa isoissa lehdissä, mutta eipä tuolla ole mitään merkitystä, jos musiikki on paskaa. Vaikka olen Cavalera, se ei tarkoita, että isäni kirjoittaisi biisimme, kertoisi meille mitä tehdä tai muuta vastaavaa.
– Olemme oikea bändi ja kasvaneet tämän homman parissa ihan kuin ketkä tahansa muut metallimuusikot. Kun kierrämme, teemme kaiken itse. Esimerkiksi itse olen kuskina, myyn paitoja ja vedän keikkoja ilta toisensa jälkeen, eikä mikään tästä ole tullut ilmaiseksi. Fanit kyllä tietävät, että olemme aitoja tyyppejä. Toivon, että jonain päivänä koko maailma näkee työmme tuloksen ja sen, kuinka isoksi yhtyeeksi voimme kasvaa. Skene tarvitsee juuri nyt uuden yhtyeen kantamaan metallimusiikin lippua, ja uskon, että me voimme olla juuri se bändi.
Sanoituksissanne on aika synkkä ja hyvin yhteiskuntakriittinen sävy. Millaisena näet maailmantilan ja planeetan tulevaisuuden?
– Olen onnekas, koska olen saanut nähdä paljon maailmaa, mutta elämäni on silti ihan samanlaista kuin kenellä tahansa: on ihmissuhteita hoidettavana, laskuja maksettavana ja niin edelleen. Olen myös todella vihainen kaikesta siitä paskasta, jota olen nähnyt ympäri maailman, ja erityisesti siitä, kuinka valtaapitävien joukko yrittää polkea meidät tavalliset ihmiset maahan. Olen menettänyt monta rakasta ihmistä ja nähnyt paljon pahaa tapahtuvan rahan, kateuden ja rakkauden kustannuksella. Sanoitukset ovat minun päiväkirjani, ja Up in Hell -levy kertoo elämästäni ja maailmankatsomuksestani.
– Ihmiset ovat ilkeitä, välinpitämättömiä ja ajavat vain omaa etuaan. Toivon kuitenkin, että porukka saisi meidän musiikistamme jotain positiivista elämäänsä. Uskon, että me kaikki pystymme ja haluamme olla parempia ihmisiä, mutta päättäjät tekevät siitä mahdotonta. Meistä on tehty orjia. Ihmiskunnalla on mahdollisuus muuttua, mutta sellaista ei tule tapahtumaan vielä aikoihin, koska järjestelmällä on kyntensä niin syvällä arjessamme, että muutokseen on vielä pitkä matka.
– Jos mietitään musiikkia, niin alkujaanhan musiikin tarkoitus oli lisätä ihmisten tietoisuutta ympäröivästä maailmasta. Nykyinen valtavirtamusiikki on kuitenkin vain poppia ja räppiä, jossa jauhetaan rahasta, tytöistä ja muusta feikkielämästä, jota kukaan meistä ei oikeasti elä. Meille syötetään kuvaa ”täydellisestä maailmasta”, jota ei ole edes olemassa! Olen kasvanut osana tätä vihaista sukupolvea, jolle on jätetty suuri velka maksettavaksi, joten edessä on vielä hurja taistelu.
Haastattelu julkaistu Infernon 7/2014 Sytykkeitä-palstalla.