Osa Revolt Regimen kappaleista on ollut valmiina vuosikausia, mutta ne saivat lopullisen muotonsa vasta juuri ennen äänitysten aloittamista.
– Aloitimme nauhoittamisen juhannuksen jälkeen vuonna 2014. Materiaali on peräisin debyyttialbumin jälkeiseltä ajalta, mutta siellä on aika vanhojakin ideoita, jostain 1990-luvulta, Kasperi Heikkinen avaa.
Alun perin levy oli tarkoitus julkaista jo vuonna 2015. Heikkisen mukaan ilmestymistä venytti monta tekijää.
– Piti löytää uusi levy-yhtiö. Olin [vuosina 2013–17] U.D.Ossa soittamassa, ja totta kai sen suhteen oli paljon tekemistä. Sitten oli kaikenlaista henkilökohtaista kriisiä ja muuta.
– Levy-yhtiökin olisi halunnut julkaista sen jo aiemmin. Päätimme kuitenkin, että tehdään ihan rauhassa ilman kiirettä.
Kun Beast in Blackin uusi levy tuli helmikuun alussa, niin siinä oli sekin, ettei mene sen kanssa pahasti päällekkäin. Mutta vihdoin saatiin lätty valmiiksi ja toivottavasti kauppoihin asti, että saadaan päätepiste tälle meidän henkilökohtaiselle Chinese Democracylle, Heikkinen nauraa.
Kitaristi toivoo, että kohdeyleisö löytää teoksen ja pitää siitä.
– Meillä on toki pieni levy-yhtiö ja rajallisemmat resurssit, mutta toivotaan, että hyvän musiikin ystävät löytävät levyn äärelle. Voin seisoa levyn takana aivan sataprosenttisesti. Olen äärettömän ylpeä siitä.
Kumarrus Saksanmaalle
Uuden levyn mahtipontinen nimi ei soita äkkiseltään kelloja, eikä lätyltä löydy nimikkokappaletta. Heikkinen kertoo, ettei otsikon takana ole sen syvempää merkitystä.
– Debyyttilevy oli Reverence, eikä sitäkään löydy mistään biisin nimestä tai sanoituksista. Ajateltiin ehkä, että kun levyn nimi oli re-alkuinen, niin otettiin nyt sitten kaksi re-alkuista sanaa. Pyörittelin sitä paperilla aikani ja päädyin tuollaiseen yhdistelmään. Se kuulosti siistiltä heavy metal -levyn nimeltä ja sopii kansikuvan kanssa yksi yhteen.
Bändin musiikilliset vaikutteet ovat helposti havaittavissa, mutta yksi nimi nousee yli muiden: kappaleissa on aika ajoin niin vahvoja Running Wild -viboja, että kontekstista erotettuna pätkiä voisi erehtyä luulemaan legendaarisen bändin tuotannoksi.
– Kyllä se on tietoinen kumarrus sinne Saksanmaan suuntaan, Heikkinen nauraa.
– Running Wild on yksi meikäläisen suosikkibändeistä kautta linjan, ja totta kai se heijastuu biisien kirjoituksessa. En missään vaiheessa edes yrittänyt peitellä sitä. Tehdään totta kai omalla twistillä, mutta kuitenkin niin, että vaikutteet kuuluu vahvasti läpi.
– Mitä Rock ’n’ Rolf ja rosvoretkue on tehnyt varsinkin 80-luvun lopusta 90-luvun loppuun, niin sieltä voi laittaa soimaan melkein minkä tahansa lätyn minä tahansa päivänä, ja se toimii aina.
Kymmenen raidan joukossa on yksi kappale, Midwinter Magic, joka löytää juurensa poikkeuksellisen kaukaa historiasta. Tähän asti ainoa virallinen versio biisistä on löytynyt debyyttialbumin Japanin-painokselta, sekin akustisena.
– Siitä on tehty vuosien saatossa aika monta versiota, ensimmäinen taisi tulla vuonna 1998. Se toimi aina melodioidensa puolesta, mutta ei ehkä muuten. Ajattelin, että tehdään nyt se lopullinen, ultimaattinen versio. Se on aika vahva uudelleensovitus, mutta kaikki laulumelodiat ovat samat kuin aikoinaan.
Debyyttialbumin päättää versiointi Riot-yhtyeen Sign of the Crimson Storm -klassikosta. Nyt seilataan aivan toisilla vesillä, kun uuden levyn lainabiisiksi on valikoitu Laura Braniganin kasaria puhkuva The Lucky One.
– Halusimme valita biisin, joka ei ole niin ilmeinen – että hevibändi coveroi hevibändiä. Mietimme, mitkä olisivat hyviä vähän eri genren biisejä. Olemme aina kuunnelleet kasaripoppia ja olemme sen suuria faneja. Laura Braniganin tuotannosta löytyy tosi paljon hienoja biisejä, mutta emme halunneet valita Self Controlia, koska ties kuinka moni eri artisti on jo tehnyt siitä coverin. Otimme sitten The Lucky Onen, joka on mielestäni tosi hieno biisi.
Demokratiaa
Reverencen krediittejä lukemalla selviää, että suuri osa kappaleista on ulkopuolisen sanoittajan, Oskari Tammenmaan, käsialaa. Mies on mukana myös Revolt Regimellä.
– Olimme samalla luokalla jo ala-asteella, mistä on jo yli 30 vuotta. Jossain vaiheessa aloimme tehdä biisejä yhdessä.
Heikkinen itse ei ole erityisen innostunut sanoitusten kirjoittamisesta. Hän kuvailee sen olevan niin sanotusti pakkopullaa, välttämätön paha.
– Oskarilla on erilainen tekstitystyyli, mistä saadaan vaihtelua ja monipuolisuutta. Minulle hyvä biisi on ollut aina tärkeämpi. Hyvät sanoitukset toki lisäävät biisin osakkeita, mutta eivät ne ole mikään välttämättömyys. Olen kuunnellut aikoinaan paljon Hurriganesia, eikä sen bändin sanoituksista ole järkeä lähteä etsimään mitään elämän syviä viisauksia.
Yhdeksän kappaleen sanoitusvastuu jakautuu tasaisesti: neljä biisiä on Tammenmaan ja toiset neljä Heikkisen. Jäljelle jäävän kappaleen miehet kirjoittivat yhdessä, ja yhdessä Heikkisen biisissä jeesasi bändin laulaja Matias Palm.
Sävellystyön suhteen ei ole epäilyksiä siitä, kenelle kunnia kuuluu.
– Musiikki on täysin meikäläisen kynästä, coveria lukuun ottamatta tietenkin. Sovitukset on tehty rumpali Henrin [Pyy] ja basisti Harrin [Leinonen] kanssa treeniksellä. On istuttu old school -meiningillä ja testailtu erilaisia vaihtoehtoja, sovitusratkaisuja ja ideoita. Hyvin vuorovaikutteista ja leppoisaa hommaa.
Kun vanhat kaverit pistävät hynttyyt yhteen, homma toimii. Miehet ovat saman tien samalla aaltopituudella ja ymmärtävät toisiaan jopa ilman, että tarvitsee puhua.
– Kolme eri näkemystä, jotka ruokkivat toisiaan. Mieluummin niin, että on useampi silmäpari, eikä niin, että tekisi kaiken yksin valmiiksi. Kunhan lopputulos toimii, työskentelymallilla ei ole niin väliä. Ainakin Merging Flaren tapauksessa sopii hyvin, että tehdään biisit kimpassa.
Revolt Regime edustaa melodista heavy metalia tarttuvilla kertosäkeillä ja koukuttavilla melodioilla. Heikkisen mukaan albumilla on musiikkia, jota bändi haluaisi itse kuunnella.
– Siinä yhdistyy kaikki asiat, mitä itse etsin musiikista. Hyvät melodiat ja monipuolisia biisirakenteita, ei ihan sitä Paranoid-osastoa… Kaikella kunnioituksella Paranoidia kohtaan, kitaristi nauraa.
– On monipuolisempaa sovitusta. Isoja kuoroja, tilukitarasooloja, tuplakitarajuttuja, jopa triplakitarajuttuja. Tuplabassaria, korkealta ja kovaa -laulua, monipuolista tulkintaa – hyvä keitos mielestäni.
Saksanmaa apuna
Revolt Regimen miksauksesta vastasi saksalainen Martin ”Mattes” Pfeiffer, jonka ansioluettelosta löytyy muun muassa U.D.O.-hommia.
– Tutustuin Mattesiin, kun liityin Udon bändiin. Meillä klikkasi heti, tultiin hyvin juttuun keskenämme, ja olemme yhä jatkuvasti tekemisissä.
Kun levy oli valmiina miksattavaksi, Pfeiffer ehdotti, että tekisi testimiksauksen. Homma sujui ilmeisen hyvin, sillä mies sai kontolleen loputkin albumista.
– Ei ollut mitään aikarasitetta, deadlinea tai muuta, joten hän pystyi tekemään sen ihan ajan kanssa, kun muilta hommiltaan ehti. Mattes on yksi läheisimpiä ystäviäni tällä hetkellä. Siinäkin mielessä kaikki toimi erittäin hyvin.
Masteroinnista vastannut Stefan Kauffmann on tehnyt männävuosina melkoisen uran esimerkiksi Acceptin rumpalina ja U.D.O.-kitaristina.
– Tutustuin Stefaniin, kun teimme ensimmäistä [Udo Dirkschneider -aikakauden Accept-materiaaliin pohjannutta] Dirkschneider-kiertuetta vuoden 2016 alussa. Hän tuli meidän treeneihin niin sanotusti tuottajan ominaisuudessa. Stefan on aika hyvin perillä Acceptin kuvioista, joten hän tuli katsomaan, että soitamme varmasti kaiken oikein ja oikealla meiningillä.
Idea Kauffmannin värväämisestä tuli Pfeifferiltä. Sama kaava toistui: Kauffmann sai tehdä testimasteroinnin yhdestä biisistä ja lopulta koko levyn.
– Stefan on tosi ammattitaitoinen ja näkemyksellinen kaveri. Olen kuullut paljon erilaisia mielipiteitä hänestä, mutta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, olen aina tullut hyvin toimeen hänen kanssaan. Hän on erittäin nopea ja tehokas kaveri, ja lopputulos on mitä haettiinkin.
Bändi kiinnitettiin hiljattain uudehkon saksalaisen Ram It Down -levy-yhtiön listoille. Pfeifferillä oli näppinsä pelissä siinäkin.
– Hän ehdotti, että tarjotaan levyä muutamalle eri taholle. Ram It Down kiinnostui siitä niin paljon, että oli valmis tarjoamaan järkevän sopimuksen. Muutama muukin taho tarjosi jotain, mutta emme pystyneet suostumaan niihin sopimusehtoihin. En ala mainita nimiä, mutta sanotaanko, että oli aika lailla artisti maksaa -tyyppinen meininki.
Hitaasti mutta varmasti
Vielä ensimmäisellä albumilla kokoonpanossa oli mukana toinen kepittäjä, Joni Hattuniemi, mutta sittemmin kvintetti on kutistunut kvartetiksi. Revolt Regimen kitararaidat ovat täysin Heikkisen soittamia.
– Kun teimme uusia biisejä, hän jättäytyi jossain vaiheessa pois henkilökohtaisista syistä. Hänellä oli kuitenkin perhe ja vaativa päivätyö, niin ei jäänyt aikaa panostaa bändiin. Soittaminen riitti siltä osin, mutta ei ole mitään pahaa verta. Olemme edelleen väleissä ja kavereita.
Bändiä ei ole nähty keikkalavoilla vuosiin, ja maailmaa valloittava Beast in Black näyttäisi pitävän Heikkisen ainakin toistaiseksi kiireisenä. Miltä Merging Flaren tulevaisuus näyttää?
– Katsotaan, millaisen vastaanoton levy saa. Uusia biisiaihioita, melodioita ja riffejä on olemassa, mutta minulla on Beast in Blackin kanssa niin hyvä pöhinä ja kiire, että saa nähdä, missä vaiheessa ehtii treenikselle poikien kanssa.
Liikoja stressejä ei oteta, eikä seuraavaa julkaisua odotellessa kannata pidättää hengitystään.
– Tehdään omaan tahtiin, kun kaikkien aikataulut käyvät yksiin, ja katsotaan mitä tapahtuu. Jos levyn jatko-osan tekeminen kestää muutaman vuoden tai kymmenen vuotta, niin sitten se kestää. Ainoa kriteeri on, että tulee levyllisen verran riittävän hyvää materiaalia. Jos ei ole riittävästi hyviä biisejä, niitä on ihan turhaa lähteä äänittämään. En ole ikinä tehnyt musiikkia niin, että tekisin vaikka joka päivä yhden biisin. Se on hirveää synnyttämistä.
Hyvä esimerkki tästä on Midwinter Magic, joka löysi lopullisen muotonsa vasta 20 vuoden hautumisen jälkeen. Bändillä ei ole minkäänlaisia paineita, vaan asioita katsotaan päivä kerrallaan.
– Olemme edenneet tähänkin asti aika verkkaisesti. Jos keikkoja jossain vaiheessa tulee, katsotaan sitä tilanteen mukaan. Meillä on bändissä vain neljä tyyppiä, joten siihen tarvitsisi jotain taustanauhahommia. Totta kai sekin rajoittaa, kun muilla kavereilla on päivätyöt ja perheet. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta mihinkään suuntaan, enkä halua tehdä vasurilla sinne päin. Jos aletaan tehdä, niin tehdään sitten kunnolla.
Julkaistu Infernossa 6/2019.