Lehdistötiedotteen mukaan ajatus Antarktisista heräsi kauan sitten, mutta bändi materialisoitui lihaksi vasta vuonna 2013. Miksi asiat ovat edenneet näin hitaasti?
– Ensimmäiset kappaleemme ovat todella vanhoja, mutta vielä tuolloin meillä ei ollut bändiä. Minä ja Tobias [Netzell, kitara ja laulu] kirjoitimme pari kappaletta ihan huviksemme, mutta niiden ei ollut tarkoitus ilmestyä koskaan, bändin toinen kitaristi-laulaja Björn Pettersson muistelee.
– Myöhemmin kirjoitin lisää samantyylisiä kappaleita ja sain ajatuksen perustaa bändin. Kysyimme Tobiasin kanssa mukaan vielä Jonasin [Martinsson, rummut] ja Danielin [Jansson, basso ja laulu] ja nauhoitimme ep:n vuonna 2013. Sanoisin, että olemme vieläkin sivuprojekti, mutta meille kaikille hyvin rakas sellainen. Tapaamme toisiamme harvoin, mutta kun tapaamme, tapahtuu yleensä paljon. Nämä jutut sekä kaikenlainen säätäminen levy-yhtiöiden kanssa on viivästyttänyt hommien etenemistä.
Olette sanoneet, että Illdaante-levy on pitkälti erityisen toimivan yhteistyön seurausta. Mikä tekee tästä porukasta niin pelittävän?
– Vaikea sanoa miksi, mutta meidän on ollut alusta lähtien erittäin avointa ja helppoa kommunikoida keskenämme. Tämä saattaa johtua siitä, että kyseessä on sivuprojekti, joten kenelläkään meistä ei ole tarvetta leikkiä johtajaa. Olemme vain tuoneet kukin omat ideamme kasaan, ja tuntuu, että liikumme samalla aaltopituudella.
Mistä nimi Antarktis?
– Olimme ihan aluksi Majalis, mutta kun kirjoitimme diilin Agonian kanssa ja ryhdyimme äänittämään levyä, ajattelimme, että meidän pitää vaihtaa nimeä ennen kuin julkaisemme virallisesti yhtään mitään.
– Yritimme miettiä sopivaa nimeä ja tuntui, että kaikki hyvät olivat jo käytössä. Mieleen tuli ainoastaan todella paskoja vaihtoehtoja, kunnes Antarktis pomppasi jostain esiin. Pidimme siitä, koska se tuntui sopivan siihen, mitä olimme tekemässä. Pidän sanasta todella paljon, se on kylmä eikä liian kliseinen.
Illdaantella möyryää melankolinen ja massiivinen yhtye, joka kuulostaa melko leimallisesti ruotsalaiselta post-hardcorelta esimerkiksi vanhan Cult of Lunan ja Burstin hengessä. Koetteko soundinne jotenkin erityisen ruotsalaiseksi?
– Cult of Luna ja Burst ovat suosikkibändieni joukossa, joten otan tämän kohteliaisuutena. Itse asiassa alkuperäisenä ajatuksenamme oli tehdä jotain Cult of Lunan The Beyondin hengessä, koska kuuntelimme tuota levyä Tobiasin kanssa aikoinaan todella paljon.
– Kuulostammeko sitten ruotsalaiselta, sitä en osaa sanoa. Tämä aihe tulee usein vastaan, mutta Cult of Luna ja Burst eivät ole niitä tyypillisimpiä yhtyeitä, jotka herättävät tätä keskustelua. Jos soundissa on jotain ruotsalaista, meidän paikallisten on ehkä hankala huomata sitä. Kreikkalainen salaattikin on varmaan kreikkalaisille pelkkää salaattia.
– Vastaan siis kliseisesti, että kirjoitamme musiikkia josta pidämme ja joka antaa meille kaikille vahvoja fiiliksiä. Ehkä se sitten kuulostaa ruotsalaiselta. Itse emme kiinnitä asiaan huomiota.
Julkaistu Infernossa 9/2017.