Slayer-kitaristi Kerry King istui alas Metal Hammer -lehden toimittajan kanssa keskustelemaan God Hates Us All -albumin (2001) Disciple-kappaleesta, joka oli yhtyeeltä väkevä paluu 90-luvun loppupuolen heikommista esityksistä ja josta on tullut yksi keikkojen vakionumeroista.
”Muistan olleeni jumissa liikenneruuhkassa Los Angelesissa raivon ja turhautuneisuuden kasvaessa koko ajan. Katsoin ylös ja näin mainostaulun, jossa luki ’Jumala rakastaa teitä kaikkia’ ja ajattelin, ettei hän helvetti vieköön rakasta minua juuri nyt! Se ajatus jäi mieleeni ja yhdistin sen jo aiemmin kirjoittamaani riviin ja ne istuivat yhteen täydellisesti”, King muistelee.
”Muistaakseni tämä on viimeinen kerta, kun minä ja Jeff [Hanneman] teimme yhteistyötä tällä tavalla, eli minä kirjoitin sanat ja hän sävelsi. Teimme niin paljonkin aiempina vuosina eikä tämä ole mielestäni viimeinen mahtava kappale kummaltakaan meistä, mutta tämä oli viimeinen kerta, kun työstimme biisin näin yhdessä.”
”Sanat ’Jumala vihaa meitä kaikkia’ oli totta kai iso juttu biisille ja se brutaali ajatus istui bändiin täydellisesti. Se on siitä erikoinen kappale tuotannossamme, ettei meillä oikeastaan ole mitään isoja yhteislauluhetkiä, sellainen ei ole meidän juttumme. Mutta tiedän, että ihmiset haluavat varsinkin festareilla sitä koukkua ja groovea jota Disciplessa on. Kun siihen yhdistää vielä rujon intron, erottuu kappale muusta tuotannostamme.”
Ei siis ihme, että kappaleesta on tullut yksi fanien suosikeista ja se on pysynyt mukana keikkasetissä näihin päiviin saakka. Kingin mukaan se on yksi niistä biiseistä, joka bändin on pakko soittaa.
”Siitä on tullut kuin South of Heaven, Dead Skin Mask tai Angel of Death – ihmiset odottavat meidän soittavan sitä. Otin sen itse asiassa hetkeksi pois setistä, koska meillä on niin paljon materiaalia jota haluaisimme soittaa, mutta kun otimme biisin jälleen mukaan muistin, millaisen vastaanoton se saikaan. Eiköhän se ole siis tullut jäädäkseen”, King toteaa.