Mörbid Vomit julkaisee debyyttialbuminsa perjantaina. Päätoimittaja Matti Riekki suitsutteli Doctrine of Violenceä levyblogissaan sellaisella antaumuksella, että olihan levy saatava myös ennakkokuunneltavaksi Infernoon.
Homman nimi on siis soittimesta vyöryvä päijäthämäläinen death metal. Soittimen alapuolella kitaristi-laulaja Ville Ryöti käsittelee kappaleet muutaman virkkeen avulla. Lisää Mörbid Vomitin turinointia on luettavissa 6. marraskuuta ilmestyvän Infernon sivuilta.
1. The Seed of Human Scum
– Aloitusraita, mutta viimeisimpiä biisejä mitkä kokonaisuudessaan kudottiin kasaan. Levyn eeppisimmät liidit löytyvät kertsistä. Keulii ja groovaa. Sanoitukset poikkeavat levyn muista kappaleista. Ei tarvitse kuin mennä Facebookiin tai Iltalehden sivuille ja nämä ajatukset tulevat heti mieleen.
2. Murderous Absolution
– Äänet pään sisällä pakottavat synninpäästöön, joka löytyy hirttosilmukasta. Hirteen päätyy sankarimme lisäksi myös perhe. Suoraviivaista meininkiä ilman pohdiskelua. Päämelodia oli tähän ollut pitkään jemmassa ennen kuin saatiin kasattua muu biisi sen ympärille. Levylle piti saada johonkin kohtaan ”Bestial torment!” -huudahdus ja se löytyy juurikin tästä kappaleesta.
3. Morbid Gluttony
– Säälimätöntä mid-tempo-paahtoa yllätyksellä. Ajatus oli saada kappale ulos jo ep:lle, mutta väliosa jäi odottamaan parempia säitä. Harvinaisesti teksti tähän tuli yhdeltä istumalta. Kursailematon kertomus tapetusta lapsesta, joka syötetään isälle.
4. Beaten From Belief
– Levyn ensimmäinen maistiainen. Hieman erilaisempi sävellys verrattuna muihin levyn biiseihin. Kappaleen teksti on esimerkki yhdestä ratkaisusta, jolla uskonnot voisi tuhota maan päältä.
5. Demented Collector of Severed Heads
– Sävellyksistä työläin kokonaisuus, jota hiottiin pitkään. Kappaleen runko oli kauan valmis, mutta sovitus muuttui matkan varrella useampaan kertaan. Teksti sai alkunsa, kun pelailin miksaajamme Härkösen kanssa Mortal Kombat X:ää. Yhdessä vaiheessa Härkönen totesi hävittyään: ”Ei vitun demented collector of severed butts.” Lausahdus kuulosti välittömästi biisinnimeltä, toki irtopäiden keräilijä kuulosti brutaalimmalta kuin irtoperseiden keräilijä.
6. Engulfed By The Plague
– I Breathe Hell -ep:n aloitusraita, joka löysi tiensä myös täyspitkälle. Teksti sisältää muista poiketen suoranaista fantasiaa, tässä tapauksessa zombeja. Tulevaisuudessa nämä jäävät kokonaan pois sanoituksistamme muun hölynpölyn ohella ja keskitymme enemmän rehelliseen lahtaamiseen.
7. Necrotic Revelation
– Lyhyt ja nopea teurastus, josta kaikki ylimääräinen riisuttu pois. Pimeyden suojassa on hyvä kylvää elämänsiemeniä nyrkein puhkottuihin kalloihin. Biisinnimi piti olla alun perin Necrohomicide mutta siihen ei taivuttu, koska ei tarkoita yhtään mitään.
8. Doctrine of Violence
– Teksti tuli vaivattomasti Uwe Bollin Rampage-elokuvan inspiroimana. Ainoa teksti jota kirjoittaessa joutui kyseenalaistamaan oman henkisen terveytensä. Levyn piti olla alun perin selkeä teemalevy tästä aiheesta, mutta en saanut teemasta tekstiä kestämään koko levyn mittaa. Uusista kappaleista vanhin, joka sai ensisoittonsa Nummirockissa 2014.
9. In Disgust
– Studioon lähtö alkoi olla jo todellisuutta, kun kappale lopulta valmistui ja varmisti paikkansa levyltä. Ainut trioli mitä joukosta löytyy. Kertosäkeessä ihmetellään miksi uhri ei jo lopeta nykimistä.
10. Another One to Die
– Kymmenikön vanhin kappale. Lopetusraita jo demolla ja helppo valinta viimeistelemään myös tämäkin kuuntelunautintokokonaisuus. Teksti on hyvin suoraa mässäilyä naispuolisen uhrin ruumiilla. Eeppinen lopetus levylle.