Boar julkaisee debyyttipitkäsoittonsa vapunpäivänä 1. toukokuuta. Inferno tarjoaa oululaisbändin Veneficae-levyn ennakkokuunneltavaksi sen julkaisupäivään asti.
Kosmista sludgea ja stoner metalia veivaavan yhtyeen laulavat Petrit – kitaristi Saarela ja basisti Henell – kommentoivat levyltä löytyviä biisejä soittimen alla.
1. Old Grey
Petri Saarela: – Tämä oli aika selkeä aloitusraita, kun mietittiin albumikokonaisuutta ja biisijärjestystä. Lähtee mukavasti raivoisalla riffillä ja päätyy väliosan trippailevaan doom-himmailuun. Laittaa heti kortit pöytään, että nyt ei ole kyse mistään kahden riffin pentatonisesta kaljarokista. Tykkään ehkä eniten tässä biisissä Kallen [Huttu-Hiltunen, rummut] tekemistä suhinoista ja Jarin [Montonen, kitara] leadikitaroista. Lyriikat käsittelevät metaforisesti tätä maailmantuhoamisvimmaa, jota meikäläiset täällä rahanhimoissaan harrastaa.
Petri Henell: – Joo aika ykkönen alusta asti aloitusraidaksi. Monesti tämä biisi on keikallakin sen raivoisuuden ja liejun vuoksi ekana biisinä. Sanotuksien puolesta tämä menee just hyvin levyn teeman kanssa yksiin. Vanha harmaa katselee miksi me paskiaiset luontoa tuhotaan. Saamme ehkä vielä ansiomme mukaan.
2. Witch Woman
Petri Saarela: – Tämän biisin tekoaikana tuli kuunneltua paljon Witchin Seer-albumia ja halusin itse tehdä semmoisen tunnistettavan liidiriffin, mikä kyseisen albumin nimikkobiisissä on. Ja just kun uhosin, niin pentatonista klassista stonerriffiähän tässä on paljon, hah! Lyriikat värkättiiin basisti-Petrin kanssa ja muistan sen, että lähtökohtaisesti tässä oli taustalla jonkinasteinen ihmissuhdehässäkkä, mutta Pete muokkasi ne hieman galaktisempaan suuntaan, niin ei tullut niin noloa paskaa.
Petri Henell: – Riffimestari Saarela teki kyllä aivan loistavan kappaleen. Omien käsien jälkinä on vain loppuosan psykedeelinen fiilistely, joka kasvaa eeppisiin mittoihin loppua kohti. Muutaman kerran alussa jäbille mainitsinkin, että se on erektio, kun polkaisen säröt ja octaverin päälle. Tajuton fiilis. Me taidettiin kirjoittaa nämä sanat niin, että Saarela teki oman osuuden ja minä oman. Toisessa taustalla ihmissuhdekakkaa ja toisessa uusi ihastus. Ne sitten yhdistettiin. Mahdoin olla kirjoittaessa junalla matkalla Turkuun. ”On a trip to planet twelwe, going to meet the priestess of fog.”
3. Sand
Petri Saarela: – Children of the grave! Kyllähän se pitäisi sieltä tunnistaa. Sabbathin palvontaa siis. Iommic life ja niin edespäin. Lyriikoissakin maalaillaan tarinaa mystisestä kultista. Alun heavyn jälkeen siirrytään todella happoiseen ja letkeään menoon, puhtailla lauluilla ja väkevillä tuplakitaroinneilla. Lopun bassokuviot palkitsevat suunnattomasti ja pistävät pään cosmic nodding -moodiin.
Petri Henell: – Omasta mielestä tämä on sitä meidän punkimpaa settiä ja kuitenkin liejusta menoa. Jollekin Tampereen jannulle joskus sanoinkin, että tämä on sitä meidän High on Fire -osastoa, ja kyllä hän sen sieltä kuulikin. Loppujammailu psykedeelisine lauluineen palkitsee soittajaa ja myös yleisöä. Siistiä nähdä, kun porukka jammaa messissä täysillä ja kaikki aistii sen riffin tuoman mahtavan fiiliksen!
4. Veneficae
Petri Saarela: – Albumin nimikkobiisi siitä syystä, että teemallisesti suurin osa biiseistä käsittelee jonkin asteista noituutta, joko kuvainnollisesti tai ihan suoraan. Kappale lähtee rumpali Kallen tekemällä suht tylyllä riffillä ja päätyy lopussa melkoiseen aavikkojammailuun.
Petri Henell: – Kuten biisin nimikin antaa ymmärtää, kyse on puhtaasta noituudesta ja okkultimista. Kun aloin työstää tähän biisiin sanoja, näin mielessäni kuin elokuvan kohtauksen, jossa tämä biisi soi taustalla. ”Thirteen in circle of moonlight, holy smoke rises. Thirteen in circle of sunshine, holy smoke rises.” Alussa noidat ja velhot valmistelevat riittiä järven rannalla nuotio heidän keskellään ja lopuksi mahtavalle sarvipäälle uhrataan lahja. Raskas junnaava meno taustalla ja loppujen lopuksi aavikkojammailun aikana ovat onnellisesti tripillä tai transsissa.
5. Trees
Petri Saarela: – Tästä on muuten akustinen demoversio jossain tallessa, jonka lähetin aikoinaan jätkille kuunneltavaksi. Pitää kaivella jostain esille. Vähän chillimpää menoa vaihteeksi. Puhdasta laulua ja aika Hendrix-vaikutteista riffittelyä – tosin aika doomilla tatsilla. Ehkä tässä on jotain Dead Meadow -menoa myös.
Petri Henell: – Kun jätkät työstivät tätä biisiä, olin hiukan epäluuloinen sitä kohtaan. Toinen kitaristi, Montonen, oli just tullut bändiin ja kaveri toi hyviä uusia ideoita tähän. Muutenkin tämän biisin myötä saatiin koko porukalle uusi fiilis ja into päälle, mikä ei ole missään vaiheessa laantunut. Tämä biisi muistuttaa minua aina siitä uudesta suuntauksesta ja siitä, että asiat voi tehdä myös hiukan eri tavalla – ei aina sitä tasapaksua ja samaa menoa. Saarela hoitaa voksut koko biisiin ja meikäkin pääsee monesti keikalla tämän aikana vähän puhaltaan. Tuo esille sen pehmeämmän ja rakastavamman ja tunteellisen Boarin.
Petri Saarela: – Hah!
6. Wolf Lord
Petri Saarela: – Wolf Lord hiipii hitaasti liikkeelle, mutta kasvaa täydeksi hirviöksi. Lopun doom-riffi on todella liejuista kamaa.
Petri Henell: – Game of Thrones oli juuri alkanut telkkarista, kun tätä biisiä alettiin työstää. Sarja vaikutti jonkin verran sanotuksiin. Toki oman pään sisäiset fantasiamaailmat ottivat taas ohjat ja veivät ne omille urilleen. Miekka viuhuu ja veri lentää. Toki luonto on jälleen vahvasti mukana. Hiukan omaa maailmankatsomusta ja filosofiaa myös. ”It’s good to believe, so you can forget. Search for, euphoria.” Alun riffistä kuulee rakkauden Om-yhtyeeseen. Jostain syystä rinnastan tämän kappaleen Cormoranin sisarukseksi vanhalta kasettisplitiltä. Muutaman kerran ollut keikan lopetusbiisinä, juuri sen raskaan ja raivoisan lopetuksen vuoksi.