Witheria julkaisee perjantaina viidennen albuminsa. Levy kantaa nimeä Infinite Recollection ja Infernolla on ilo tarjota koko pläjäys ennakkokuunneltavaksi.
Laita levy soimaan ja lue soittimen alta kitaristi Markus Taipaleen kommentit biiseistä.
UCB
– Biisin avaa futuristisen kuuloinen intro, josta tulee itselle hieman mieleen Rush tai Dream Theater. Säkeistö ja kertsi menevämpää kamaa rässikompilla ja blastilla höystettynä. Väliosassa lasketaan erikoisia tahtilajeja, jonka jälkeen seuraa melodinen soolo-osio. Biisin syntyessä oli selvää, että tämä tulee olemaan levyn startteri, juuri levyn teemaan sopivan intronsa ja outronsa takia.
Paradox of Hope
– Levyn perinteisin rässiralli. Tämän biisin musiikki syntyi todella spontaanisti yhdeltä istumalta. Levy tarvitsi kaiken eeppisyyden ja progeilun sekaan yhden menevämmän ja suoraviivaisemman kappaleen. Biisissä tarttuva kertsi ja soolo-osiossa havaittavissa jopa astetta eksoottisempia piirteitä.
Interstellar Lessons Received in a Dream
– Tämä biisi käynnistää todenteolla levyn progeilun ja eeppisyyden. Astetta kunnianhimoisempi biisi, josta alun perin kaavailin instrumentaalia. Kappaleen starttaa 12-kielinen akustinen kitara, jota seuraa pino erinäisiä osioita. Biisi ei noudata mitään perinteistä sovituskaavaa: on progeilua, jyystöä, sooloilua sekä Maidenia! Erityismaininta basistimme Maxin soittamalle kitarasoololle.
Infinite Velocity
– Levyn nopeimpia ja haastavimpia biisejä. Olen aina halunnut tehdä biisin, mikä hyökkää naamalle heti ja sen toteutin tämän biisin aloituksessa. Paikoitellen taas melkoista tahtilajikikkailua ja progeilua. Biisin kertsi samaan aikaan erittäin suoraviivaista mättöä ja koukeroista riffittelyä ja loppu vie taas melko melankolisiin tunnelmiin tuoden mieleen jopa myöhäisemmän Death-tuotannon.
Isolation
– Halusin levylle selkeän välisoiton ja tämä instrumentaali tuli tehtyä juuri tuota ajatusta silmällä pitäen. Ensimmäinen laatuaan meidän tuotannossa. Biisissä vain kaiutettua/efektoitua kitaraa ja taustasynaa. Erittäin tunnelmallinen ja haikea instrumentaali.
Ultimate Extinction of the Form
– Levyn musta hevonen. Vanhin biisi kaikista, joka odotti omaa paikkaansa sopivaan kokonaisuuteen. Tälle levylle kyseinen biisi istui täydellisesti juuri kyseiseen väliin ja siinä on kuultavissa jopa kasari hard rock -vaikutteita! Tästä on muodostunut vähän yllättäenkin yksi bändin suosikeista. Melodista junttariffittelyä kasarihengessä väliprogeiluja unohtamatta. Ja toki paljon soolokitaraa!
Within the Multitude of Slave Brains
– Oma suosikki tältä levyltä. Tätä teosta tehdessä meni aikaa ja sovitusta tuli hierottua rauhassa. Merkillepantavaa biisin introssa on Maxin soittama nauhaton basso. Levyn eeppisintä ja melodisinta tavaraa melodioineen ja kitarasynineen. Biisissä mielestäni yksi paras kitarasoolo mitä olen koskaan soittanut. Levyn oma ”Somewhere in Time” -hetki.
Cracks in the Fabric of Illusions
– Mitä olisi Witheria-levy ilman lopetuseeposta. Tällä kertaa toistaiseksi meidän pisin teos yli 11 minuutin mitallaan. Biisi alkaa maalailevasti kaiutetulla kitaramelodialla, joka tuo etäisesti mieleen Pink Floydin ja Eddie Van Halenin. Kolmen sormen tapping-tekniikalla soitettu intro, jota seuraa nopeatempoisempaa riffittelyä ja tahtilajikikkailua, sooloja sekä yllättäviä käänteitä. Tässäkin teoksessa on Maiden-vaikutteet kuultavissa. Teos, joka summaa hienosti yhteen koko levyn teeman.