Kuinka syntyi Sentenced-klassikko North from Here – haastattelussa Sami Lopakka

Kylmän suomiklassikon julkaisusta on kulunut 20 vuotta.

11.03.2013

Helmikuussa 1993 Sentencedin kakkoskiekon nauhoitukset oli juuri saatu päätökseen. Mitäpä mahtoi liikkua hiljakkoin täysi-ikäisyyden saavuttaneen kitaristi-sanoittaja Sami Lopakan mielessä?

– Vähän hiljaiseksi vetää miettiä 20 vuoden päähän, nykyisin KYPCK-yhtyettä luotsaava Lopakka aloittaa, – mutta eiköhän siellä mielessä liikkunut lähinnä Alkon valikoimat ja pillurallit. North from Here oli uunissa ja olo varmaan hyvinkin uhmakas. Tämä oli meille paljon tärkeämpi julkaisu kuin debyytti, joka oli oikeastaan vain aikaisempien demobiisien saattamista levymuotoon. Jännittävää aikaa toki sekin.

Kun Lopakalta (kuvassa vas.) kysyy, mitä ”Nortin” teko tuo ensimmäisenä mieleen, sinne putkahtavat teini-iällä niin tärkeät kysymykset.

– Kaikki muut paitsi minä oli täysikäisiä. Ajokorteilla sun muilla ei ollu mitään merkitystä, kaikki ajatukset oli viinassa. Tuli melko huomattavaa vittuilua jätkiltä, kun olin ite kahta viikkoa vajaa baarinovelta.

Sentenced-nelikko oli Lopakan mukaan ”erittäin mehuissaan” uudesta materiaalista. ”Teknisyys, viha ja pohjoisuus” oli vihdoin löytämässä oikean muotonsa.

– Aika pitkälle niissä lopulta päästiin, nuoruuden ja kusipäisyyden raivolla. Jotkut biisit oli vielä sessioissakin aika hankalia soittaa, välillä tuntui että vauhtia on sata ja mennään koko ajan vastaantulevien kaistalla. Mutta saatiinhan ne narulle. Samaan aikaan oli tietoisesti pyritty vaikutteista eroon ja tyyli tuntui omalta. Vaikka olihan niitä vaikuttajia toki tuossakin vaiheessa; Atheist, Darkthronen debyytti, Death, Morbid Angel. Siinä varmaan oleellisimmat.

Albumi äänitettiin Ahti Kortelaisen johdolla Kemin legendaarisella Tico Ticolla. Käytössä oli 16-raitatekniikka, eikä Pro-Tools ollut vielä edes märkä uni. Studiossa piti osata soittaa.

– Ihan helvetin valmiita ne biisit oli rakenteiltaan, ja läpikotaisin sahattuja. Treenattiin tuolloin vähintään neljä kertaa viikossa, neljä viisi tuntia kerrallaan. Ja tietämättä välttämättä, että biisit edes tulee levylle joskus. Sitten kun levyä tehtiin, studiotekniikasta oltiin edelleen aika lailla pihalla. Meininki oli se, että mikitä sinä kamat, paina sitä punaista nappia, me soitetaan tämä ralli ja paina stoppia kuhan lopetetaan. Ja vedä vittu päähän. Mutta Ahti opetti meille helvetin paljon studiotekemisestä, asioita jotka on vieläkin mielessä, kun jotakin lähdetään äänittämään.

North-From-Here

Levy soitettiin sisään sooloja ja muita krumeluureja lukuun ottamatta porukalla, koko bändin voimin. Kun biisit olivat varsin monisyisiä ja haastavia, homma ei ollut helpoimmasta päästä.

– Paikoin se kuuluukin, että kaikki otettiin talteen sillä meiningillä, että nyt tai ei koskaan. Siellä on pieniä mokiakin, mutta ne sopii levyn meininkiin – kun oikein viiltää, niin roiskuuhan se… Illat istuttiin lasien äärellä asuntoautossa Ticon pihassa. Tai siis minä istuin, kun loppuporukka oli Diskemi-nimisessä paskakuppilassa.

– Äänitykset oli jo aika pitkällä, kun Tenkula-vainaa (Miika, kitara) leikkeli isolla veitsellä leipää ja samalla palan vasemmasta etusormestaan pois. Sessioon tuli viikkojen tauko. Me oltiin Jarvan (Taneli, basso ja laulu) kanssa yhteysmiehiä uuteen levy-yhtiöön eli Spinefarmiin, josta oli annettu meille tiukka aikataulu. Siinä kaksin miehin puhalleltiin ahistusta ulos. Samaan aikaan Tenkula repeili että nooh, mitä tuosta, lähetään kotia ja katotaan sitten ku katotaan.

Vastoinkäymisistä huolimatta albumi valmistui. Lopakan mukaan lopputuotteen keskeisin idea oli ”kääntää viha soittimille”.

– Pohjoisuus ja ihmisviha, ne oli ne keskeiset aiheet. Mutta nämä oli etupäässä Jarvan ja minun visioita, ja suurimman osan musiikista teki kuitenkin Tenkula. Sen tekeminen ei välttämättä ollu niin teemoihin sidottua. Se tarve kyllä oli yhteinen, että nyt näytetään kaikille närhenmunat. Esinahalla tai ilman, kunhan smegma haisee.

Levyllä haiskahtavat vahvasti myös talvi ja jää. Olisiko moinen tekele voinut edes syntyä kesäolosuhteissa?

– Kyllä, vaikka ympäri Eurooppaa puhuttiin haastatteluissa, että talvi ja viha ja hanki ja viina ja kaamos ja jää. Sikäli se oli täyttä totta, että esimerkiksi soundiin haettiin tietoisesti kylmältä kuulostavaa maisemaa. Mutta jos mielentila on roudassa, ei se katso vuodenaikaa – osa Northin biiseistä on takuuvarmasti sävelletty ja treenattu kuntoon kesällä. Kun muutamaa vuotta aiemmin tapasin eka kertaa Jarvan, sillä oli 30 asteen helteessä paksu huppari ja nahkarotsi. Ettei olisi kaulaliinakin ollu niskassa. Pään sisällä kesä siis yksinkertaisesti jäi tulematta…

North from Here on merkittävä levytys myös siinä mielessä, että se tarjosi ensi kertaa maailmalle kyseisen kesäpojan ääntelyä. Debyytti Shadows of the Pastilla ja demoilla lauluja oli hoidellut kitaristi Tenkula.

– Jonkun kotimaisen keikkapaikan pihassa oltiin. Etupenkillä Tenkula sanoi, että ei jaksa enää huutaa, huuda Jarva sinä. Taneli oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi sitten, että okei. Tämä oli noin tuntia ennen keikkaa, ja jo sillä keikalla oli Jarva mikissä. Mitä ihmettelen edelleen, kova temppu.

– Se oli kyllä kaikin puolin onnistunut päätös. Siitä ei mennyt kauankaan, kun hommattiin Karppisen Niko hoitamaan bassot keikoilla. Sen jälkeen Jarva pääsi lopullisesti ikään kuin häkistä ulos ja vaarantuntua alkoi olla ilmassa joka keikalla, hah.

Jonkinlaista vaaranpoikasta lienee myös Senarien versiossa Iron Maidenin The Trooperista. Lopakka ei ole ihan varma, äänitettiinkö mokoma North-sessioissa vaiko vähän myöhemmin.

– Ei sitä ollut tarkoitus koskaan julkaista ja se otettiin nauhallekin vain huvikseen, kun muut hommat oli tehty. Sitä oli joskus soitettu treeneissä, ei kappalevalinnalla sen syvällisempää syytä ollut. Spine puhui meidät sitten ympäri ja se julkaistiin ep:llä. Että miltäkö se kuulostaa tänä päivänä? Ihan hirviältä.

Julkaistu Infernossa 2/2013.

Lisää luettavaa