Dark Days Ahead julkaisee 11. huhtikuuta North Star Blues –nimisen pitkäsoiton. Infernolla on ilo tarjota groove metal -pläjäys kuunneltavaksi sen julkaisupäivään saakka.
Vuonna 2005 perustettu jyväskyläläispumppu jatkaa kakkoslevyllään groovaavan punaniskariffittelyn parissa, mutta tiedote lupailee sen rinnalle myös suomalaista melodiamaisemaa ja perinteistä metallia. Laita soittimesta levy pyörimään ja lue sen alta bändin mietteet biiseistä. Kommentoijina basisti Jukka Salonen sekä kitaristit Jari Huttunen ja Jarkko Petosalmi.
1. Once We Stand, Once We Fall
Jukka: – Levyjen avausraidat ovat aina jollain tapaa haasteellisia. Tätäkin kappaletta väännettiin sävellysvaiheessa pitkään. Tässä biisissä ovat ehkä selkeimmin kuultavissa perinteisemmän metallin elementit. Rakenne on myös klassinen. Melodisella introlla sisään, varsinainen biisiosuus seuraavaksi ja lopetus hitaammalla outrolla. Perinteitä kunnioittaen siis.
2. North Star Blues
Jukka: – Levyn nimikappaleessa laitetaankin avausraitaan verrattuna täysin eri vaihde silmään. Lyhyt ja ytimekäs riffi-iloittelu. Vaikkakin musiikillisia yhtymäkohtia ei välttämättä bluesiin kauheasti ole, on tekstipuolella sitten sitäkin yhteneväisempää kuvastoa.
3. Heroes of the New World
Jari: – Yksi vanhimmista levylle tulleista kappaleista. Aika mutkattomasti rakentunut ralli, joka on kasattu pääriffin ympärille. C-osassa vahvaa Stonemaisuutta kitaraharmonioiden muodossa.
Jukka: – Sanoituksellisesti kappaleessa liikutaan edellisen levyn tapaan elokuvamaailmassa ja tällä kertaa käsittelyssä on kaikkien tulitikunpureskeluelokuvien kantaisä, nimittäin Cobra (1986). Yhdistin samaan sanoitukseen kahta eri näkökulmaa ja elokuvan nähneet hoksaavat kyllä alta aikayksikön missä mennään.
4. Yesterday’s Noose
Jari: – Tämä biisi syntyi ajatuksen virtana noin tunnissa. Yksi viimeisimmistä ellei peräti viimeisin levylle päätynyt ralli.
Jukka: – Ehdottomasti melodisin levyn kappaleista ja erittäin vahva esitys laulutateilija Kaikkoselta. Vahvoja Queensrÿche-fiiliksiä. Anekdoottina kerrottakoon, että rumputaiteilija Sivonen huomasi ennen studiota olevansa ns. napit vastakkain tämän verrattaen hidastempoisen kappaleen kanssa ja treenasi sitä kämpillään yhden sunnuntain Tallinnan-tuliaisten avustuksella siihen malliin, että myös naapuri katsoi aiheelliseksi tulla seuraavana päivänä kyselemään alkaisiko jo kohta tulla valmista.
5. Last Day of Light
Jari: – Tästä täysin akustisesta kappaleesta saamme kiittää työnantajaa, joka mahdollistaa kitaran soittamisen myös työpaikalla. Työpaikan toimistossa keksitty alkuriffi jalostui lopulta kokonaiseksi kappaleeksi, jossa kantavana teemana mies ja kitara -tyyppinen lähestymistapa. Tony lähti työstämään sanoitusta antamallani työnimellä ”Elämän lyömä” ja lopputulos onkin todella tummasävyistä kuultavaa.
6. Blood, Sweat & Broken Neck
Jarkko: – Jatkoa edellisen levyn M.M.M. kappaleelle. Levyn nopein biisi ja muistaakseni ensimmäinen valmis biisi levylle. Alun riffissä kumarrusta Ruotsin puolelle. Melodiaa ja vauhtia paljon, näin meidän mittapuulla.
7. Fail to Believe
Jari: – Fail to Believe rakentui juurevan ja raskaan pääriffin ympärille. Kappaleen avaavaa riffiä vosi kuvailla termillä kauhujen nukkekoti. Säkeistö ja c-osa tulivat luontevasti jatkeena sen kummemmin mailaa puristamatta.
8. Between the Walls of Fire
Jari: – Tämä biisi oli alunperin aivan toisenlainen, mutta siitä jäi lopulta elämään ainoastaan tuo aloitusriffi, jonka ympärille Petosalmi loi kokonaan uuden kappaleen.
Jukka: – Tätä biisiä kantaa vahva höyryveturityyppinen draivi. Jos väkisin on jonkilaista helposti lähestyttävissä olemisen näkökulmaa haettava, niin se on ehkä sitten tässä biisissä.
9. Varra
Jukka: – Levyn päätös ja puheosuutta lukuun ottamatta instrumentaali. Tummasävyinen ja hidastempoinen haikea kappale, eräänlainen Dark Days Ahead -versio Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta -levyn tunnelmista. Kappaleen nimi on pohjoissaamea ja merkitsee verta. Kappaleen työnimenä oli kuvaavasti Petosalmen testamentti.