Kuolemanlaakson Markus Laakso raportoi V. Santuran studiosta Infernolle päiväkirjan avustuksella. Emme vielä tässä vaiheessa tiedä mitä siellä syntyy, tekstin perusteella tuskin Kuolemanlaakson albumia, mutta ehkä tulemme matkan aikana viisaammiksi.
18.2.2016
Aamu alkoi tuttuun tapaan rasvaisella aamiaisella. Löysimme viime reissulla (Kuolemanlaakson Uljas uusi maailma -levyn äänitykset, 2012) kaupasta valmiiksi pekoniin käärittyjä nakkeja, jotka saavuttivat luonnollisesti suuren suosion tuomiopartiomme keskuudessa. Niitä on vedetty tässäkin sessiossa harva se päivä.
Majoituimme viimeksi muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan matkustajakotiin – kuulemma tismalleen samaan huoneistoon, jota Pestilence oli kuulemma käyttänyt Doctrine-sessiossaan (2011). Bunkkaamme nyt poikkeuksellisesti Santuran studiolla, kun musikantteja on mukana vain kolme.
Santuran työpäivä alkoi kolmen biisin rumpueditoinnilla. Suomalaisdelegaatio suuntasi sillä välin kävellen viereiseen Schatzhofenin kylään, josta tuli ensimmäisenä mieleen jättikokoinen 1900-luvun alkuun keskittyvä maalaismuseo. Kaduilla ei näkynyt ketään, mutta pihoilla jolkotti kanoja, kukkoja, hanhia, koiria ja hevosia. Yhden rakennuksen pihaan oli ladottu tonnikaupalla heinien seassa höyryävää paskaa.
Aloitimme päivän kitarasulkeiset Elegy-työnimellä kulkevasta kappaleesta. Ei ehkä paras mahdollinen valinta, sillä sen komppikitarat vaativat luovaakin työtä ja ensimmäinen riffi oli jumalattoman haastava hakata narulle. Kertsi vaati lisää cojoneseja, joten Santura kaivoi seitsenkielisen casestaan antoi palaa. Seiskakieliset ovat olleet aiemmin pannassa KL-levytyksillä. Biisin parissa hurahti useita tunteja, mutta lopputulos ylitti odotukset.
Äänitin viimeisen kolmen kuukauden aikana demot kaikista nyt purkitettavista biiseistä treeniksellämme Kuopiossa. Sain loihdittua jotenkin Judas Christ -työnimikappaleen demon introon näppäilysoundin, jota tuottaja piti täydellisenä. Käytin siinä SansAmpia ja paria Logicin valmista presetiä. Soundin replikoimisessa Axe-Fx II:lla hurahti pitkään. Kun kappale oli vihdoin purkissa, uupumus oli nujertaa elämänhalun.
Päätimme jo siirtää Billy Idol -työtitteliä tottelevan rallin huomiselle, mutta pyörsimme pienen paussin jälkeen ratkaisun jo senkin takia, että olemme hieman jäljessä aikataulusta. Meidän täytyy saada louhia neljän biisin kitarat sekä kahdeksan kipaleen bassot ja laulut narulle viidessä päivässä. Eihän tämä tästä.
– Laakso / KL