Ravage Ritual julkaisee Soul Eater -albuminsa 29. elokuuta. Inferno tarjoaa synkkää ja raskasta, metallista hardcorea soittavan seinäjokelaisbändin debyyttipitkäsoiton kuunneltavaksi kokonaisuudessaan sen ilmestymispäivään asti.
”Soul Eater on jatkoa kolmelle aiemmalle lyhyemmälle julkaisullemme sekä musiikin että kontekstin puolesta. Levy on kappaleiden, sanoitusten ja kansitaiteen muodostama yhtenäinen kokonaisuus, jonka tarkoitus ja sanoma voidaan tiivistää seuraavaan lauseeseen: As above, so below, crooked upwards, crooked down”, yhtye kommentoi levyään.
Koska yhtye on näin lyhytsanainen, soittimen alla on luettavissa Soul Eaterin kanssa samana päivänä ilmestyvästä Infernosta löytyvä levyarvio.
Ravage Ritual
Soul Eater
Swarm of Nails / Sell Your Soul / I For Us
Nyt saavat omat ennakkoluulot lentää jorpakkoon sen kuuluisan vesilinnun kanssa. Metalliseen hardcoreen tulee tartuttua nykyään harvakseltaan, koska
se on ajanut genrenä itsensä umpikujaan ja toistanut vuosien ajan itseään noudattamalla orjallisesti tiettyjä lainalaisuuksia ja sääntöjä.
Näin siis teoriassa. Ravage Ritual tulee Soul Eaterillä täysillä puun takaa, tai oikeastaan Seinäjoelta, missä yhtye on saanut valmistella esikoiskokopitkäänsä rauhassa. Kyseessä on kompakti yhdeksän biisin monipuolinen ja jämäkkä kokonaisuus, joka puhaltaa tuhkat liekkeihin pöllyttämällä luutuneita opinkappaleita.
Mitään perusmallin jenkkihooceeta Ravage Ritual ei edusta. Bändin sointi on toki metallinen, mutta se huokuu sellaista epätoivoa ja apokalyptista jyrkkyyttä, joita tulee vastaan enemmän puhtaasti hardcoren nimissä maalatuissa maailmanlopun maisemissa.
Vinyylille puristettu lohduttomuuden kirjo on kudottu esimerkillisen draamankaaren mukaan. Levy lanaa intromaisesta Enslavedistä yhä vain kohti synkempää kierrettä saavuttaen lakipisteensä levyn puolenvälin jälkeen, jossa syöksy jatkuu vielä piirua jyrkempänä. Tempoa varioidaan kiitettävällä syklillä ja lisämausteet kattavat kaikki mustan sävyt hardcorepunkin, sludgen ja death metalin keinoin esitettynä.
Hurjaa touhua.
– Antti Luukkanen