Megadethin vuonna 1999 julkaistua Risk-albumia pidetään lähes kaikilla mahdollisilla mittareilla bändin levytysuran pohjanoteerauksena. Yhtyeen liideri Dave Mustaine on sanonut haastatteluissa tehneensä liikaa kompromisseja ja antaneensa periksi muille levyä tehdessä, minkä vuoksi sen kappalemateriaali oli totuttua kevyempää ja popimpaa. Onpahan Mustaine jopa todennut Riskin melkein saaneen hänet hautaamaan koko bändin.
Megadeth-basisti David Ellefson keskusteli Risk-albumista tuoreessa Eonmusicin haastattelussa ja totesi bändin eläneen noihin aikoihin todella vaikeita aikoja. Sisäisten ristiriitojen lisäksi ulkopuolelta kohdistui hurjat paineet, koska thrash-skene oli niihin aikoihin vaikeuksissa ja varsinkin Amerikassa sen suosio oli painunut pohjamutiin. Ellefson pohtii bändin onnistuneen vielä pysymään pinnalla ja radioaalloilla vuoden 1997 Cryptic Writingsilla, mutta Risk epäonnistui siinä pyrkimyksessä.
”Menimme studioon aivan liian aikaisin, kaikki biisit eivät olleet vielä valmiita. Luulen meidän ajatelleen, että pitää kirjoittaa muutamia valtavirtaan istuvia radiohittejä ja kunhan pääsemme [studioon] Nashvilleen, puskemme vielä muutaman metallibiisin ulos ongelmitta – sehän onnistuu meiltä unissammekin. Mutta niitä metallibiisejä ei tullutkaan. Keskityimme niin paljon tekemään tätä hiottua, valtavirtaan istuvaa, radioystävällistä levyä, että metallisemmat biisit työnnettiin sivuun”, Ellefson pohtii.
Ellefsonin mukaan bändi tiesi heti levyn julkaisun jälkeen, ettei se uppoa yleisöön. Ellefson muistaa Mustainen vaatineen levyn tiimoilta heitetyn Euroopan-kiertueen jälkeen, että bändi palaa taas thrash metalin pariin. Tämä ei kuitenkaan miellyttänyt muita bändin jäseniä.
”[Mustaine] sanoi, että meidän pitää lakata jahtaamasta sitä ja tätä ja palata takaisin siksi bändiksi, joka me todella olemme. Siinä kohtaa Marty [Friedman, kitaristi] totesi, että jos meistä tulee taas thrash metal -bändi, hän lähtee. Seuraavana päivänä hän lopetti ja Al Pitrelli tuli muutaman viikon kuluttua hänen tilalleen”, Ellefson toteaa.
”Se oli meille henkilökohtaisesti pitkälti siirtymälevy. Osa minustakin ajatteli, että voi luoja, palaammeko tosiaan vain takaisin? Eikö meidän pitäisi kehittyä tästä eteenpäin? Emmekö me ihmisinäkin mene eteenpäin? Ne olivat mielenkiintoisia ja todella, todella haastavia aikoja. Koko bändin olemus oli vaakalaudalla.”