Pyhäjärveläinen melometalliyhtye Agonizer julkaisee kovaksi todetun Visions of the Blind -kakkosalbuminsa perjantaina 4. maaliskuuta. (Mainittakoon, että samana päivänä pistetään painoon uusi Inferno, jossa bändi on haastattelussa.)
Tarjoamme yksinoikeudella varaslähdön yhdeksän vuotta debyytin perään julkaistavan albumin maailmaan ojentamalla sen kuunteluun kokonaisuudessaan. Biisi biisiltä -selostaja soittimen alla on basisti Jussi Tikka. Eipä sitten muuta kuin ajoa!
1. All Alone
– Kuvaa aika kattavasti Agonizerin meininkiä. Sopivassa suhteessa hittikertsiä ja aivokiemuroita.
2. Devil
– Tämä biisi on muhinut pöytälaatikossa aika kauan, muttei jostain syystä saavuttanut aiemmin koskaan määränpäätään. Vasta kun tähän yhdistettiin toinen laatikossa muhinut ralli, alkoi tapahtua.
3. Pieces
– Suht nopea kappale. Basistin vinkkelistä: levyn kappaleista toinen, joka on soitettu osittain plektralla. Biisin alku on hienoinen kunnianosoitus yhdelle esikuvistamme, bändille nimeltä Children of Bodom.
4. Haze
– Kuuluu kategoriaan ”pöytälaatikkorallit” eli on odotellut ulostumistaan. Nyt aika oli oikea. Tämän kanssa sattui hassu äänitystekninen juttu. Kitaroita äänitettäessä otettiin pääraidat ja näiden lisäksi muutama playlist-raita, joista oli sitten tarkoitus poimia mukiinmenevimmät otokset. No, jostain syystä mikin asemointi oli playlisteissä erilainen, eikä niitä voinut käyttää lainkaan. Tulipahan luomua ja hyvältä kuulostaa!
5. Sliced
– Lähdössä rumpali Aten tribuutti Tonmi Lillmanille. Suoraviivainen kappale. Havaittavissa mielleyhtymiä 90-luvun alun radiohitteihin.
6. Eye Of The Storm
– Tämän biisin työnimi oli Visions of the Blind, josta tulikin sitten levyn nimi. Laulaja Pasilla biisin lopussa skinmäinen revittely.
7. Trail
– Ikää nähnyt kappale. Neuvottelimme taannoin Century Median kanssa pitkään levytyssopimuksesta. Lähetettiin sitten muun muassa tämä biisi heille ja uhattiin gorilloilla, jos diiliä ei tule. Neuvottelut loppuivat siihen.
8. Hazard
– Richard Marxin legendaarinen Hazard. Sydän on aina auennut loistaville sävellyksille tyylisuunnasta riippumatta. Tästä oli pakko tehdä cover.
9. Lullacry
– Kitaristi Jasso teki taannoin tämän sävellyksen pohjan. Huomautin hälle, että kertsi kuulostaa kovasti Anna Erikssonin Kajaanista pohjoiseen -kappaleelta. Ei ollut kuulemma koskaan kuullutkaan moisesta. Pasi sanoi, että ”no vittu, sitten tehdään sanatkin Anna Erikssonista!”. Vähän viksahtanut biisi joka suuntaan, jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä.
10. Thorns of Roses
– Slovari? Bassosooloa! Tässä taitaa olla jonkinlaisia patoutumia suuntaan tai toiseen.
11. A Lie
– Murskaava skittariffi. Levyn biiseistä toinen, missä ei ole kitarasooloa.
12. Trooper
– Paluu juurille jälleen kerran. Junan lailla puksuttava primitiivinen kertomus Koljonvirran taistelusta.
13. Nothing Changed
– Nimikin sen kertoo: mikään ei ole muuttunut, vaikka edellisestä pitkäsoitosta on kulunut yhdeksän vuotta. Tunnelmallinen, dynaaminen kappale. Biisin fiilis muuttui ihan loppumetreillä, kun vaikutteita haettiin muun muassa hautajaisista.