Tape Op -lehti haastatteli hiljattain tuottajasuuruus Bob Rockia, joka on ollut työstämässä muun muassa sellaisia hittilevyjä kuin Mötley Crüen Dr. Feelgood ja Metallican Black Albumina tunnettu nimikkokiekko. Rock analysoi itseään tuottajana ja kertoi, miten hän on kehitellyt tunnusomaisen soundinsa, jonka vuoksi hänestä tuli rockpiirien yksi halutuimmista tuottajista.
Rock puhui luonnollisesti myös Black Albumista ja sen synnyttämästä pitkästä yhteisestä matkasta Metallican kanssa. Hevijätin luottotuottajana 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa toiminut Rock muun muassa kertoo, mikä erottaa Lars Ulrichin monista muista rumpaleista.
– Lars Ulrich on rumpalina lähellä Keith Moonia kenties enemmän kuin ketään muuta. Ulrichin soitto on siitä hienoa ja uniikkia, että hän reagoi musiikkiin. Black Albumilla hän yritti tietoisesti vain pysyä iskuilla ja pitää tempoa. Suurin osa hänen filleistään ja ainutlaatuisuudestaan kumpuaa siitä, että hän soittaa riffin mukana The Whon tapaan, Rock pohtii.
– The Who ja Metallica ovat hyvin samankaltaisia. Keith Moon soitti Pete Townshendin tiukan rytmin mukaan ja Lars on aina soittanut James Hetfieldin rytmien mukaan. En usko, että Lars ajattelee samalla tavalla kuin suurin osa muista rumpaleista vaan hänen musiikillinen ajattelunsa on hyvin omanlaisensa. Hän soittaa mieluummin riffin mukana kuin yrittää hallita sitä.
Myös Hetfield saa Rockilta suitsutusta osakseen.
– Mitä soittajiin tulee, ei ole epäilystäkään, että mielestäni James Hetfield on ehdottomasti paras rytmikitaristi, jota olen koskaan äänittänyt. Hänellä on todella ainutlaatuinen soundi, se on ilmiömäistä. Jos soitan samaa kitaraa samalla vahvistimella minuutti sen jälkeen, kun hän on sillä soittanut, kuulostaa se aivan kamalalta häneen verrattuna.