Metallikansa on saanut totutella reilun kymmenen vuoden ajan ajatukseen, että yhtenä thrash metalin pioneereista tunnettu brasilialaisbändi Sepultura on kiertänyt maailmaa ilman kumpaakaan sen perustaneista Cavaleran veljeksistä. Toisensa jälleen löytäneet kitaristi-laulaja Max ja rumpaliveljensä Igor – tai Iggor, kuten hänen nimensä nykyisin kirjoitetaan – taas ovat rundanneet yhdessä Cavalera Conspiracyn nimissä. Viimeisen parin vuoden aikana Cavalerat ovat soittaneet keikkoja myös Return to Roots -teeman merkeissä esittäen Sepulturan vuonna 1996 julkaistua Roots-albumia kokonaisuudessaan.
Max ja Iggor eivät ole antaneet vanhojen Sepultura-sotkujen vaivata mieltään. Sen sijaan kaksikko kertoo nauttineensa Return to Roots -keikoista enemmän kuin mistään Sepulturaan liittyvästä vuosikymmeniin.
Iggor: – Return to Roots on ollut yksi mielipuolisimmista kiertueista, joita olen ikinä kokenut. Samalla sille on ollut enemmän tilausta kuin uskalsimme kuvitellakaan.
Max: – Roots-keikoilla on ollut paljon jengiä, joka ei ollut edes syntynyt albumin ilmestyessä. On älytöntä kuulla nuorilta tyypeiltä kommentteja, kuinka Roots-keikat olivat heidän unelmiensa täyttymys, koska albumi oli heille tolkuttoman tärkeä juttu joskus 2010, kun he kuulivat sen ensimmäistä kertaa.
Iggor: – Ymmärrän tämän hyvin. Kun Black Sabbath teki 70-luvulla rundia kovimmalla kokoonpanollaan, olimme liian nuoria keikoille. Master of Realitysta ja Sabbath Bloody Sabbathista tuli raamattujamme paljon myöhemmin. Siksi Reunion-kiertue oli meille hulluimpien unelmien täyttymys. Roots-kiertue edustaa joillekin samaa.
Max myöntää, että hänen on vaikea sisäistää Sepulturan asema niin vaikutusvaltaisena bändinä.
– Teimme kiertueella paljon meet & greetejä, ja ymmärsin oikeastaan vasta näiden tapaamisten aikana, miten merkittävä albumi Roots on monille ihmisille ollut. Tiesin kyllä jo pian levyn ilmestymisen jälkeen, että se oli hyvin ajoitettu albumi täynnä erilaista metallia, mutta en ole koskaan pitänyt sitä ihan parhaana Sepultura-levytyksenä.
– Samalla olen huomannut, että meille ollaan monella tapaa katkeria. Moni suorastaan vaatii meiltä Sepultura-reunionia tai juuri tietynlaista metallia Cavalera Conspiracyn kanssa tai teilaa Soulflyn alimpaan helvettiin. Olemme saaneet kuulla myös siitä, kuinka pilasimme koko uramme juuri sillä albumilla.
Albumi kansankiihottajana
Vielä yli 20 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin Roots on se Sepulturan albumi, joka herättää faneissa eniten tunteita. Jos levyn nostaa esille missä tahansa Sepulturaa koskevassa keskustelussa, voi olla täysin varma, että saa vastakaiuksi äärimmäisiä mielipiteitä. Yhden rakastaessa albumia intohimoisesti toinen vihaa sitä yhtä kovaäänisesti.
Iggor: – Jo albumin ilmestyessä saimme kuulla faneilta, kuinka se sai heidän käsityksensä musiikista laajenemaan ennenkuulumattomasti. Yhtä moni tuli julistamaan, että Sepultura on nyt virallisesti kuollut. Se sama taistelu jatkuu vielä tänäkin päivänä.
– Tämä kertoo jotain Rootsin voimasta. Kasvoimme Maxin kanssa samanlaisten albumien parissa. Levyjen, jotka herättivät niin suuria tunteita, että ne saivat meidät sekaisin joko riemusta tai raivosta. Ne ovat niitä samoja levyjä, joita kuuntelemme tänäkin päivänä. En halua ikinä tehdä albumia, joka on jonkun mielestä ”ihan ok”.
Kaksikko kertoo toimineensa jo vuosikymmeniä sitten puhtaasti vaiston varassa. Kun lähdettiin tekemään Rootsia, suurta suunnitelmaa ei ollut.
Max: – Rootsia säveltäessämme ainoa tavoitteemme oli päihittää Chaos A.D., joka oli merkittävä levy Sepulturalle bändinä. Kaikki ne tribaalijutut ja hyvinkin etäälle metallista kaikonneet irtiotot tulivat mukaan askel kerrallaan, kunnes olimme luoneet metallihirviön, jollaista maailma ei ollut vielä tuohon päivään mennessä kohdannut.
Iggor: – Moni on kuvitellut, että meillä oli Rootsin suhteen täysin tietoinen suunnitelma. On puhuttu kyllästymisestä thrash metaliin, kaupallistumisesta, etnisille juurille paluusta, taistelusta 90-luvun metallin lamakautta vastaan, sisäisistä kamppailuista ja ulkoisista paineista.
– Roots vain sattui edustamaan juuri sitä hetkeä. Joskus aiemmin se hetki oli paiskannut yhteen hardcorea, punkkia ja thrashiä. Nyt rytmit sattuivat olemaan kirjavampia ja kappaleet monipuolisempia, ja raivon tilalle oli tullut uhmakasta julistusta. Kun Rootsin pistää osiin, se on Sepulturaa siinä missä edeltäjänsäkin, mutta ihan eri painotuksilla.
Jälkeenpäin ajateltuna Rootsin menestys tuntuu itsestäänselvyydeltä. 1990-luvun loppupuoli toi mukanaan asennemetallin, joka tultiin tuntemaan tietynlaisista tuotantoratkaisuista. Roots oli niiden suhteen selkeä edelläkävijä.
Iggor: – Kun saimme albumin valmiiksi ja lähetimme sen lafkalle, emme todellakaan osanneet kuvitella, että siitä tulisi Sepulturan menestyksen mittapuulla jonkinlainen läpimurtolevy. Se oli albumi, joka sattui osumaan sen ajan hermoon. Ihmiset eivät olleet osanneet kaivata sitä, mutta he ottivat sen avosylin vastaan.
Max: – Jälkeenpäin olen saattanut vain arvailla, miten paljon Roots vaikutti vaikkapa System of a Downiin tai Slipknotiin. Olen saanut kuulla sellaisiakin syytöksiä, että ”kaikkien näiden paskabändien” synty oli meidän vikamme!
Vuosikymmenen hiljaisuus
Sepulturan noustessa Rootsin kohottamana siihen asti suurimpaan nousukiitoonsa edessä oli odottamaton tuho: Bändi ilmoitti kesken kiertueen haluavansa erottaa Gloria Bujnowskin yhtyeen managerin tehtävistä. Gloria sattui olemaan myös Maxin vaimo, ja kitaristi-laulaja asettui luonnollisesti puolisonsa puolelle. Maxin ja muun Sepulturan tiet erosivat.
Max: – Sepulturasta eroaminen oli valtava yllätys myös itselleni. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Se oli yksi elämäni vaikeimmista ja kivuliaimmista päätöksistä. Elämäni tärkeimpiä asioita ovat perhe ja metalli, ja Sepulturan jättäessäni jouduin hylkäämään sekä veljeni että musiikkini, joten voitte kuvitella, miten kitkerältä se tuntui.
– Tämä käänne ja Soulflyn perustaminen olivat vaikeita aikoja, mutta myös haaste. Jouduin rakentamaan osan identiteetistäni uudelleen ja kysymään itseltäni, pystynkö nousemaan jaloilleni. Loin Soulflyn tyhjästä ja olen kokenut bändin kanssa uskomattomia asioita näiden vuosikymmenten aikana, joten en kadu ratkaisua hetkeäkään.
Veljesten välirikkoa kesti lähes vuosikymmenen, koko sen ajan kun Iggor jatkoi Sepulturassa soittamista. Kaksikon sovittua välinsä ja perustettua Cavalera Conspiracyn vuonna 2006 moni on spekuloinut, miten Sepulturalle olisi käynyt, jos välirikkoa ei olisi tapahtunut.
Cavalerat suhtautuvat kaikenlaisiin jossitteluihin tyynesti.
Max: – En ole varsinaisesti menettänyt yöuniani asiaa miettiessäni. Ymmärrän toki niitä faneja, jotka kuvittelevat, että olisimme jatkaneet Rootsin jälkeen vielä kirjavamman musiikin pariin tai tehneet päinvastaisesti täyskäännöksen ja puskeneet ulos uusia beneaththeremainsejä ja ariseja yksi toisensa perään. En usko, että näin olisi käynyt.
Iggor: – Minun näkemykseni on, että Sepulturasta syntyi kaksi loistavaa bändiä, joista kumpikaan ei ollut ihan täysveristä Maxin ja Iggorin Sepulturaa, mutta molemmat tekivät omalla ainutlaatuisella tavallaan loistavia metallialbumeja. Vaikka voisin muuttaa aikaa, antaisin asioiden mennä samoin, koska opimme niistä paljon.
”Virheistä oppii” ei ole mikään tuulesta temmattu sanonta. Max ja Iggor naurahtavat kertoessaan, että heidän riitansa ja niiden ratkaiseminen kasvatti molempia tavoilla, jotka heijastuvat heidän elämiinsä vielä tänäkin päivänä.
Max: – Se kaikki teki minut nöyräksi. Totta puhuakseni en jossain kohtaa uskonut itsekään, että korjaisimme välejämme enää koskaan. Homma vaati vuosien kypsymisen ja loppupeleissä kukaan ei ollut enää vihainen kenellekään, mutta kummastakaan meistä ei ollut tekemään aloitetta, joka kaiken korjaamiseksi vaadittiin. Sen askeleen ottaminen on tuollaisessa tilanteessa yllättävän vaikeaa.
Iggor: – Tärkein opetus tässä kaikessa oli, että elämä on liian lyhyt itsepäisyydelle, pikkumaisuudelle ja vihanpidolle. Emme olisi voittaneet yhtään mitään, jos olisimme pitäneet päämme. Kumpikaan ei olisi myöntänyt omia virheitään ja olisimme jatkaneet vihanpitoa hautaan asti. Nyt meillä on bändi, joka tekee äärimmäisen relevanttia musiikkia.
– Tapahtumaketju sai minut korjaamaan asioita enemmänkin. Olin pitkään ihminen, joka antoi rikkinäisten asioiden olla. Se oli helpompi ratkaisu. Rikkinäisyys voi kuitenkin olla voimavara vain hetken. Ihan samalla tavalla kuin viha. Pitkällä tähtäimellä vihanpito on vain kuluttavaa, puuduttavaa ja tuhoisaa, kenelle tahansa.
Tauotonta atomipommitusta
Max kertoo Return to Roots -kiertueiden riivanneen veljekset syvään luovuudenvimmaan ja lopulta uuden Cavalera Conspiracy -albumin syntyyn.
Max: – En pitänyt hetkeäkään taukoa, kun palasimme viime kevään Roots-rundilta. Yleensä en edes halua nähdä kitaraa vähään aikaan kiertueen jälkeen, mutta nyt tajunnastani pulppusi riffejä sellaiseen tahtiin, etten malttanut pysyä erossa soittamisesta. Se hetki oli saatava vangittua talteen, välittömästi.
– Sävelsin hetkessä valtavan nipun riffejä, ja kun pääsimme jälleen Roots-kiertueen pariin, esittelin niitä Iggorille ja hänen rumputeknikkonaan toimineelle Arthurille [Rizk], jotka innostuivat niistä välittömästi. Tavoistamme poiketen aloimme jammailla riffejä Iggorin kanssa jopa rundin souncheckeissä.
– Kuulin rundilla Arthurin tuottamia levyjä, kuten Inquisitioniä ja Power Tripiä. Jos Arthur oli innostunut riffeistämme, niin minä innostuin hänen tuotannoistaan siihen malliin, että pyysin häntä aika nopeasti tuottamaan levymme. Se soundi, josta puhuimme, valoi minuun jälleen uutta energiaa ja halusin vangita sen. Päätimme painua heti studioon, jotta albumi ei jäisi hautumaan liian pitkäksi aikaa. Emme halunneet tehdä mitään liian tarkoin harkittua. Halusimme levyn olevan yhtä tiivis aikansa kuva kuin varhaisimmat albumimme.
Näin tiukka työskentelytahti sai Maxin mukaan Psychosisin tiivistymään todelliseksi metallin atomipommiksi, jonka riffeistä huokui sekä Sepultura-menneisyys että kaikki se, mistä kaksikko pitää juuri tällä hetkellä eniten.
– Aistin nopeasti, että albumista on tulossa yhdistelmä kaikkea sitä, mitä metallissa rakastan. Siinä on jopa Schizophrenian aikaisen Sepulturan kaikuja, varhaisen Pestilencen deathmetallisuutta, Morbid Angelin kieroutta, black metalin repivyyttä ja ripaus noisen kolkkoutta, eikä meidän tarvinnut kaavailla mitään tästä etukäteen.
Valmis Psychosis syöksyy läpi 41-minuuttisen kestonsa loputtomalla riffisarjatulella, eikä kuulijoille anneta hetkeäkään armoa.
– Pieni ja sitäkin merkityksellisempi yksityiskohta on, ettei albumin kappaleiden välissä ole lainkaan taukoja. Psychosis on kuin yhtä valtavaa kappaletta, joka on ehdottomasti kuunneltava yhtenä kokonaisuutena, Max ohjeistaa.
– Minulle tulee levystä mieleen Slayerin Reign in Blood, jolla on totta kai omat hittinsä, mutta kuuntelen sen silti aina yhtenä kokonaisuutena. Kun yksi riffi loppuu, toinen alkaa, ja albumi kuristaa alusta loppuun. Luottomme Psychosisin riffeihin oli niin kova, että uskalsimme ladata piippuun kovimmat panokset.
Sopivan vanhaa koulukuntaa
Psychosis suorastaan löyhkää vanhan liiton thrashiltä ja deathiltä, mutta sen kirjavat riffit tuovat mieleen myös tämän hetken. Cavalera Conspiracy vaikuttaa olevan sinut sekä menneen että tulevan kanssa.
– Vanhan liiton metalli on meille kaikki kaikessa, mutta emme elä siinä harhaluulossa, että voisimme tehdä vuonna 2017 albumin, joka kuulostaisi vuonna 1987 tehdyltä. Emmekä edes halua tehdä sellaista, Iggor sanoo.
– Cavalera Conspiracyn periaatteina ei ole toistaa vanhaa, mutta emme toisaalta halua kuopata sitä, mikä on osa meitä.
Muutamia vuosia sitten metallissa lähes kilpailtiin siitä, kuka pystyy tekemään isoimmalta ja raskaimmalta kuulostavan, modernin albumin. Sittemmin bändit ovat alkaneet kaartua takaisin kohti orgaanisuutta ja analogisuutta.
Iggorin mukaan Cavalera Conspiracyssä ei haluta rajata keinoja, joilla viimeistellään albumien sisäinen voima.
– Maailmalla on paljon hyviä teollista, massiivista ja lähes kirurgisentarkkaa soundia tekeviä bändejä, mutta se soundi ei ole sitä, mitä minä ja Max haluamme tehdä. Tai ei ollut ainakaan nyt Psychosisilla.
– Voi olla, että teemme joskus isolta soundaavan albumin, joka on isompi ja raskaampi kuin suurimmat muurit, jos sellainen soundi sopii säveltämäämme musiikkiin. Psychosisin riffit huusivat soundia, joka on yhtä aikaa repaleista kuin punkissa, tiukkaa kuin metallissa ja ilmavaa kuin industrialissa.
Viimeisen silauksen soundille antoi tuottaja Arthur Rizk, metallin maailmassa toistaiseksi suhteellisen tuntematon nimi. Kun Psychosis vyöryy päälle soundissaan täsmälleen oikean verran 80-luvun kaikuja ja modernimpia ratkaisuja, ei tarvitse ihmetellä, miksi Rizk saa Iggorilta täysin varauksetonta ylistystä.
– Jos katsoo historiaamme, olemme työskennelleet aiemmin pääasiassa erilaisten äänittäjien kanssa. Emme niinkään tuottajien. Arthur hallitsee studiovehkeet loistavasti, mutta kohdallamme hän oli ennen kaikkea tuottaja, joka sai puskettua meidät yli rajojen, joita emme olleet tiedostaneet olevan olemassakaan.
– Arthurilla on helvetin hyvä korva riffien ja sovitusten suhteen. Yleensä me heittelemme Maxin kanssa ideoita toisillemme ja biisit elävät omaa elämäänsä sen tiiviin hetken, mutta nyt meillä oli mukana kolmannet korvat ja Arthur löysi riffeistämme aivan uusia puolia. Sen takia Psychosis on vielä tiukempi kuin aiemmat levymme.
Max kertoo Rizkin piiskanneen hänet studiossa vuosikausiin parhaimpiin laulusuorituksiinsa. Tämäkin tapahtui sekä hiomalla olemassa olevia yksityiskohtia että palaamalla toden teolla juurille.
– Kuuntelin tätä levyä tehdessä paljon 80-lukulaista metallia, Sodomia, Venomia ja Bathorya. Luulenpa että se toi laulurytmityksiini irrottelevaa voimaa, joka sai minut eläytymään biiseihin. Monet lauluraidat vedettiinkin purkkiin ykkösellä. Joitakin kappaleita äänittäessäni sekosin lyriikoista niin täysin, etten kiinnittänyt huomiota riffeihin tai kitaroihin huutaessani mikkiin. Se oli silkkaa pitelemätöntä raivoa! Judas Pariah on yksi tällaisista hulluuden tiivistymistä.
– Arthur hehkutteli aina, kuinka paljon hän piti aksentistani vanhoilla Sepultura-albumeilla, ja siitä, kuinka lyriikat eivät aina olleet ihan oikeaa englantia, vaan yksinkertaisesti helvetin hyvänkuuloista huutoa. Luulin sitä aluksi vittuiluksi, kunnes tajusin Arthurin olevan oikeassa. Latasin sitten sanat täyteen fiilistä kielioppia murehtimatta.
Sokaiseva massapsykoosi
Jo albumin nimi, Psychosis, ja sen sekopäiset kannet antavat osviittaa, mistä levyllä on kysymys. Psykoosi ei jää Maxin ja Iggorin mukaan vain yksilöihin. Se kattaa koko maailman.
Iggor: – Albumi on suora heijastuma kahdesta asiasta: siitä, mitä sisimmässämme kiehuu tällä hetkellä, ja siitä, millaisessa mielenvikaisessa sekasotkussa koko ihmiskunta elää juuri nyt.
Max: – Katso ihan mihin tahansa. Katso Yhdysvaltoja ja sen presidenttiä. Katso Koreoita ja niiden maailmanlopun kellon tikitystä. Katso Venäjää ja alistumista kaunistellulle diktatuurille. Katso Lähi-itää, missä kaikki sortavat ja tulevat sorretuksi. Katso Euroopan sivistyksen kehtoja, joita pyörittää muutama rikas ihminen.
Iggor: – Matkustelemme paljon, enkä ole nähnyt yhtään paikkaa, jossa ihmisyyden perisynnit eivät määrittelisi kaikkea. Tavalla tai toisella. Mihin tahansa menemmekin, vallanhimo, ahneus, itsekkyys ja kateus ovat valloillaan. Kyse on ainoastaan siitä, että toisissa paikoissa itsehillintä on vähän tehokkaampaa kuin toisissa.
Max ja Iggor ovat kiertäneet ympäri palloa 1980-luvun lopusta, jolloin Sepultura lähti ensimmäistä kertaa Brasiliasta maailmalle.
Iggor: – Ajat ovat ehkä erilaiset ja päällepäin maailma on hyvinkin erilainen, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä paremmin ymmärrän, että se on täsmälleen yhtä hullu kuin tuolloin.
Max: – Nykyään digitaalinen ikkuna on auki kaikkialle maailmaan. Voisi kuvitella, että tiedämme enemmän, ja että oikea tieto liikkuu paremmin kuin koskaan. Ihmiskunta on kuitenkin oppinut valehtelemaan yhä huolellisemmin. Ihmiskunnan todellinen sairaus peitetään sen oman hulluuden alle.
Täsmähyökkäyksiä yli rajojen
Psychosisin armottoman äärimetallisuuden seasta hyppää esiin Hellfire-kappale, jolla kuullaan brittiläisen industrialpioneerin Godfleshin Justin Broadrickiä.
Iggor: – Olen tuntenut Justinin vuosikausia, ja juttelimme jollakin festarilla mahdollisuudesta tehdä joskus musiikkia yhdessä. Aluksi tarkoitimme jonkinlaista elektronista projektia, mutta kun kerroin suunnitelmistamme Maxille, hän oli välittömästi sitä mieltä, että Justin sopii nimenomaan Cavalera Conspiracyyn.
Max: – Justin ja Godflesh ovat olleet meille ikoneita jo vuosikymmeniä. Jo Streetcleaner [1989] oli täydellinen albumi, eikä bändi ole menettänyt särmäänsä lainkaan. Kuunnelkaa vaikka uutta Post Selfiä. Justin on aina tehnyt asiat oman päänsä mukaan ja musiikin sääntöjä miettimättä. Sen vuoksi hän sopi levyllemme täydellisesti.
Iggor: – Sävelsimme Hellfiren Justinin vierailua ajatellen ja se syntyi todella nopeasti. Siitä tuli kuin itsestään luonteva yhdistelmä Cavalera Conspiracyä ja Godfleshiä. Hämmennyin itsekin, miten hyvin Justinin ääni sopi kappaleeseen, vaikka tiesimme tekevämme hänen äänelleen räätälöityä musiikkia.
Max: – Kun Justin sai äänityksensä tehtyä, hän mailasi lopputuloksen meille ja hehkutti, ettei hän ollut laulanut tuolla tavalla vuosikausiin ja sai Hellfiresta suuren inspiraationpuuskan. Kuka tietää, ehkä tämä tulee heijastumaan vielä Godfleshiinkin pienen mutkan kautta. Se jos mikä olisi mahdottoman suuri kunnia.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Cavalera Conspiracy käyttää vierailijoita: kakkosalbumi Blunt Force Traumalla [2001] piipahti Agnostic Frontin Roger Miret.
– En näe oikein mitään mieltä siinä, että thrash metal -albumilla vierailisi vain thrash metal -kitaristeja tai -laulajia. Justin tuo mukaan yhtä raikkaan tuulahduksen muista maailmoista kuin Roger vuosia sitten, Max sanoo.
– Metallin ei kuulu olla mustavalkoista. Kaikki paras metalli on syntynyt pohjimmiltaan siitä, että joku on keksinyt nyrjähtäneen idean sotkea musiikkiinsa jotain, mikä ei joidenkin helvetin sääntöjen mukaan kuuluisi siihen. Sama päti jo rockiin, mutta mielestäni metallin rajat on tehty rikottaviksi.
Hellfiren ohella Max ja Iggor nostavat albumilta esiin sen nimikkokappaleen. Neliminuuttinen veto erottuu muun levyn materiaalista viheliäisellä instrumentaalisuudellaan.
Max: – Nimikkobiisi on kuin jonkinlainen sairas progerockin ja thrash metalin äpärälapsi. Se saattaa olla jollain mielenvikaisella tavalla kaunein kappale, jota olen ikinä ollut säveltämässä – vaikkei se ole kaunista nähnytkään.
Iggor: – Ne afrikkalaiset rytmit ovat pyörineet mielessäni jo jonkin aikaa ja edustavat mielestäni täydellisesti sitä, mistä minun ja Maxin musiikissa on kyse. Se on metallia, joka ei pelkää rikkoa sääntöjä, muttei myöskään unohda juuriaan.
Max: – Huomasimme nopeasti, että biisi olisi mennyt täysin pilalle, jos olisimme pakottaneet sen normaaliin kaavaan ja sovittaneet siihen lauluraidat. Nyt se sopii albumin tunnelmaan samalla tavalla kuin Metallican instrumentaalit heidän klassikkoalbumeilleen. Se erottuu levyn linjasta, mutta on silti tunnelmaltaan vahva osa sitä.
Erilaiset samanlaiset veljekset
Kaikki vanhaa Sepulturaa ja sittemmin Cavalera Conspiracyä luukuttaneet voivat olla yhtä mieltä, että Cavaleran veljesten yhteinen soundi on jotain täysin ainutlaatuista. Veljeys luo kaksikon välille uniikin kemian.
Iggor: – Kukaan, jolla ei ole sisaruksia, ei voi täysin ymmärtää sitä suhdetta, joka veljesten välillä vallitsee. Voit kutsua bändikaveriasi metalliveljeksi tai sukulaissieluksi, mutta ihka aito veljeys on jotain ihan muuta.
Max: – Kasvoimme yhdessä ja vietimme nuorina todella paljon aikaa keskenämme. Sen vuoksi jaamme saman musiikkimaun hardcorea, punkkia, deathiä, blackiä ja thrashiä myöten – puhumattakaan kaikesta siitä kaoottisesta industrialista ja noisesta, joka vei meidät molemmat mukanaan jo Sepulturan alkuaikoina.
Iggor: – Kun sävellämme Maxin kanssa, meininki on täysin erilaista kehen tahansa verrattuna. Tämä voi kuulostaa kornilta, mutta tiedämme yhdessä soittaessamme tosi usein täsmälleen, mitä toinen ajattelee, ja toimimme niin syvässä synkassa, että tiedämme riffistä toiseen siirtyessämme heti, mitä toinen on suunnitellut.
Sisaruksilla elämän lähtökohdat ovat usein samat, mutta monesti veljekset ovat toisiinsa verraten hyvin erilaisia. Tämä pätee Maxin mukaan myös Cavaleran veljeksiin.
– Minä olen meistä ehdottomasti se ekstrovertimpi ja yllytyshullumpi. Käytännössä tämä näkyy siten, että toimin meistä helpommin hetken mielenjohteesta. Iggor taas on pidättäytyväisempi ja harkitsevampi. Syöksyn monesti suoraan asiaan, tutustun ihmisiin ja olen ehkä liiankin avoin. Iggor taas tarkkailee tilannetta pidempään ja avautuu asioistaan vasta kun hänet tuntee todella hyvin.
– Iggorilla on myös aina ollut todella kova itsekuri. Hän on pitänyt huolta itsestään, ja minä puolestani irrottelen vähän kaikissa asioissa. Sen takia olenkin toisinaan lätrännyt alkoholilla ja kamankin kanssa on tullut säädettyä, kun taas Iggor on pysytellyt puhtaalla linjalla. Me molemmat rakastamme silti yhtä lailla metallia, futista, matkustelua ja kiertueita. Vaikka olemme pohjimmiltaan kuin yö ja päivä, jaamme silti samat intohimot. Se on vienyt meidät näin pitkälle yhdessä.
Kaukana keski-ikäistymisestä
Kumpikin Cavalera alkaa lähestyä 50 vuoden merkkipaalua, mutta ikä ei heitä juuri hidasta. Kaikki veljesten keikoilla käyneet ovat voineet huomata, että molemmat ovat edelleen tiukassa kunnossa eläen ja hengittäen metallia kuin viimeistä päivää.
Max: – Tunnen edelleen syvää sukulaisuutta metalliin. Saatan ehkä olla 48-vuotias, mutta metallin suhteen tunnen itseni edelleen 15-vuotiaaksi. On mahtavaa törmätä sattumalta uusiin bändeihin, ja kun innostun jostain levystä toden teolla, minun on pakko hankkia heidän paitansa ja hihamerkkinsä ja päästävä heidän keikalleen mahdollisimman pian.
– Minua ei haittaa vitunkaan vertaa, vaikka ihmiset jaksavat edelleen kuittailla, että eikö tässä iässä pitäisi jo käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset. Jos jonkun mielestä on lapsellista pukeutua bändimerkein vuorattuun farkkuliiviin ja etsiä levylaarista uutta metallia, he voivat puolestani painua vittuun. Muut saavat harmaantua, rauhoittua ja alkaa pikkuhiljaa paskoa housuihinsa, jos haluavat. Minä aion vastakin painella levykauppaan, löytää sieltä Dying Fetusin, Originin, Gatecreeperin, Necrotin ja All Pigs Must Dien tai Cannibal Corpsen uudet levyt ja nauttia elämästä täysillä samalla kun nämä kävyt kuihtuvat aikuisuuteensa.
Iggor: – Tiesimme jo pentuina, että tulemme elämään elämämme metallille. Minulta kysytään joskus, miten jaksan etsiä vieläkin uusia bändejä. Näiden kysyjien musiikkimaku tuntuu jumittuneen siihen, kun he täyttivät 30. En kykene samastumaan siihen ajatusmalliin. Jos tuntee intohimoa jotain asiaa kohtaan, siitä ei vain luovuta.
– Sama pätee rumpujensoittoon. Olen totta kai ollut aika onnekas, koska minulla ei ole ollut isompia ongelmia selkäni tai lihasteni kanssa, ja olen elänyt aika terveellistä elämää, mutta todellinen syy siihen, miksi lyön edelleen lujaa ja nopeasti on se, että kannujen hakkaaminen ja metallin soittaminen on yksi elämäni parhaista asioista.
Return to Roots -kiertueiden tauottua Cavalerat eivät aiokaan jäädä paikoilleen lepäämään. Suunnitelmia löytyy jo vähintään vuodeksi tai kahdeksi, eivätkä uudet Sepultura-albumirunditkaan ole poissuljettuja.
Max: – Return to Rootsista alkanut luovuudenvimma jatkui Psychosisille. Nyt se sama vimma tuntuu jatkuvan Soulflyhin. Minusta tuntuu kuin eläisin yhtä luovimmista jaksoistani ikinä. Sävellänkin parhaillaan uutta Soulfly-albumia, joka tulee olemaan jopa meidän mittapuullamme ennenkuulumatonta metallia.
Iggor: – Heti Roots-kiertueen loputtua pakkaamme kamamme ja painumme Cavalera Conspiracyn kanssa kiertueelle Eurooppaan, Amerikkaan ja Australiaan. Suunnitelmissamme on soittaa koko Psychosis kannesta kanteen, koska albumi vaatii tällaista kohtelua. Veikkaanpa, että ratkaisu on mieleen myös faneille.
Max: – Haluaisin jossain kohtaa tehdä myös Killer Be Killedin kakkosalbumin, mutta haluan panostaa siihen kaiken voimani, joten en lähde tunkemaan sitä väkisin johonkin väliin. Sen aikataulutus riippuu myös bändin muista jätkistä [joita ovat The Dillinger Escape Planin Greg Puciato, Mastodonin Troy Sanders sekä Convergen Ben Koller].
Vaikka Souflyn viime vuodet ovat olleet nousujohteisia ja Psychosis on veljesten sepulturamaisin albumi sitten teiden eroamisen, monille faneille polttavin kysymys on edelleen se sama iänikuinen: palaako kaksikko vielä joskus Sepulturan riveihin?
Max ja Iggor jättävät yksimielisesti oven auki mahdollisuudelle, mutta eivät toistaiseksi keksi siirrolle perusteltuja syitä.
Max: – Juuri nyt keskitymme yhdessä Cavalera Conspiracyyn ja minä keskityn Soulflyhin. Kierrämme Iggorin kanssa lisäksi Return to Roots -kiertueilla ja soitamme molemmissa bändeissä kaikkia niitä biisejä, joista todellinen Sepultura rakentuu. Voi olla, että reunion tapahtuu vielä joskus, mutta juuri nyt en koe sitä tarpeelliseksi.
Iggor: – Olemme todella ylpeitä kaikesta siitä, mitä teimme yhdessä Maxin kanssa Sepulturassa. Olen yhtä lailla ylpeä kaikesta, mitä tein Sepulturassa Maxin lähdön jälkeen. Emme mahda sille mitään, että Sepultura jatkaa ilman meitä, joten en vaivaa asialla päätäni. Mutten voi mitään sillekään, etten koe nykyään kiertävän Sepulturan olevan Sepultura. Siksi asia ei ole minulle yhtään epäselvä: jos minulta kysytään, tosiasia on, että me olemme Sepultura.
KAINALO: Vanhan koulun opettama
Max ja Iggor Cavalera eivät jättäneet pääjutussa epäselväksi, miten mittaamaton vaikutus Psychosisin tuottaneella ja miksanneella Arthur Rizkilla oli albumin onnistumisessa.
Mutta kuka on Arthur Rizk? Tämä yhdysvaltalainen kitaristi-tuottaja-miksaaja, joka myös soitti Psychosisin bassot ja ruuvasi sen noise-tehosteita, on tuottanut muitakin albumeita ja ehtinyt soittamaan omissakin bändeissään.
– Innostuin metallista ala-asteiässä kasvaessani Pennsylvanian Eastonissa. Metallin mukana tuli kitaransoitto, jonka aloitin 13-vuotiaana. Metalli oli minulle pitkään kaikki kaikessa, mutta lähestyessäni herkkää parinkymmenen vuoden ikää löysin noisen ja muut elektronisemman musiikin ääripäät.
– Noise tuntui äärimmäisemmältä kuin metalli ikinä. Sen ansiosta aloin kiinnostua myös studiotyöstä ja äänittää omia juttujani vuoden 2006 nurkilla. Studiotyössä yhteistä kitaransoittoni kanssa oli, että menin perse edellä puuhun: opiskelin lähes kaiken itse. Lukuisten virheiden kautta.
– Tuosta alkaen olen ollut täysi sekopää studiolaitteiden suhteen. Opiskelin aihetta tovin, mutta suurin osa opeistani on tullut alan julkaisuista ja siitä, että pyrin aina saamaan käsiini sekä uusimmat Pro Tools -laitteet että vanhempia analogisia välineitä, jotta voin oppia eri työkaluista niiden parhaat puolet.
– Tärkein periaatteeni tuottamisessa on, etten lähde tekemään albumia vain koska bändi tarvitsee jonkun tahansa tekemään levynsä. Minulle on tärkeää, että bändi kokee levyn vaativan juuri minun tuotantoani. Ennen Cavalera Conspiracyä tein tuotanto- ja miksauskeikkoja Power Tripin, Liar’s Tonguen, Inquisitionin ja Gatekeeperin albumeilla. Näitä kaikkia yhdisti sama periaate: en pyri luomaan yhtä ja samaa tavaramerkkisoundia, vaan etsin päinvastoin bändin kanssa heidän oman soundinsa.
– Tutustuin Maxiin vasta Cavalera Conspiracy -kiertueella, jolla olin mukana Iggorin rumputeknikkona. Iggoriin tutustuin hänen teknohenkisen Mixhell-projektinsa kautta. Hän tunsi yllättäen töitäni ja pyysi minua nopeasti rumputeknikokseen. En ollut aluksi juurikaan tekemisissä Maxin kanssa ja muistan harvinaisen hyvin sen hetken, kun lopulta bondasimme. Kuuntelin brittiläistä Satania, ja Max oli välittömästi fiilistelemässä kanssani levyä. Hän kehui Satania yhdeksi suosikki-NWoBHM-bändeistään, ja pian luukuttelimme jo tuottamiani levyjä.
– Kun Max ja Iggor tekivät selväksi, että haluavat minut tuottamaan tulevan Cavalera Conspiracy -albumin, se sulki suuren ympyrän tuottajanelämässäni. Chaos A.D., Arise ja Beneath the Remains olivat äärimmäisen tärkeitä levyjä minulle opiskellessani miksaamista, ja tiesin heti, mitä haluan Psychosisin suhteen tehdä.
– Cavalerat ovat aina tehneet levyillään mielipuolisia ratkaisuja. En tiedä, kuulevatko kaikki niitä samalla tavalla. Kaikki ne pienet synaflirttailut, noisevaikutteet, laulujen punkrytmitykset, takaperin käännetyt kitaraleadit, haudan takaa ulvovat kaiut kitaroissa ja rummuissa ja kaikki se, mikä määritteli vanhan Sepulturan olemusta.
– Psychosisin suhteen sain aika vapaat kädet, mutta tein silti paljon yhteistyötä Maxin kanssa. Prosessi oli erittäin nopea, koska kuuntelimme studiossa Sepulturan ohella paljon vanhoja levyjä Judas Priestiä, Morbid Angeliä ja Slayeriä myöten. Poimimme juttuja sieltä täältä ja veimme vanhan liiton parhaat puolet levylle.
– En ole myöskään unohtanut kitaraani. Usein tarina bändeihin liittymisteni suhteen on ollut samanlainen, ja sen vuoksi olen löytänyt itseni todella erilaisista projekteista. War Hungryyn liittyessäni pidin hardcorea tylsimpänä genrenä ikinä, kunnes kitaristi Alex Metz soitti minulle Leewayn Desperate Measuresiä. Se sai pään kääntymään. Samalla tavalla Sumerlands ja Eternal Champion ovat vieneet minut vanhan liiton heavyn ja mahtipontisemman melodisen metallin kierteeseen, vaikken sitä ennen pitänyt näitä genrejä erityisen kiinnostavina soitettavina.
Julkaistu Infernossa 11/2017.