Jäsenistöänne vaikuttaa myös hyvin ei-metallisissa bändeissä. Mistä tuli ajatus Wrestlingin perustamisesta?
– Kaikenlaista on ollut, mutta suurinta osaa jäsenistä yhdistää se, että kun soittohommiin joskus 80-luvun puolivälissä alettiin, homman nimi oli nimenomaan metalli. Vasta myöhemmin siirryttiin tutkimaan muita musiikin alueita, laulaja Tommi Saha aloittaa.
– Nyt tuntui siltä, että oli aika keskittyä taas perusasioihin, eli tässä on kyse paluumuuton kaltaisesta ilmiöstä. Takaisin kotiin, niin sanotusti. Oikeastaan oli vain ajan kysymys, koska vanha suola alkaa janottaa, ja kun Ristolla [Nyman, kitara] oli valmiina muutamia melko melleviä riffejä, niin perkele, mikä ettei!
Miksi bändin nimi on Wrestling? Mikä painin merkitys on tässä kuviossa?
– Se voi ottaa muutamankin perinpohjaisen baari-illan, ennen kuin tarpeeksi typerä mutta kaikkia tyydyttävä nimi löytyy… Wrestling valikoitui lähinnä siksi, että se on ytimekäs ja mieleenpainuva. Ja vapaapaini lajina herättää tietenkin vahvoja mielikuvia. Se on teatraalista, vaarallista, rajua ja raskasta. Ja tietenkin hauskaa. Siinä on juuri niitä elementtejä, joita musiikistamme ja esiintymisistämmekin löytyy. On myös tärkeää, että nimestä välittyy sellainen ”mitä helvettiä” -efekti, joka on tässä tapauksessa todellakin läsnä.
Yritätte tuoda Ride on Freaks -esikoisellanne vanhakantaista metallia tähän päivään. Kuinka helppoa tai hankalaa vanhojen juttujen päivittäminen on ollut?
– Se menee oikeastaan automaattisesti. Vanhan liiton metalli on meillä siinä mielessä hyvin sisäistettyä, että kun innostuimme siitä poikasina, silloin ei ollut mitään vanhan liiton kamaa vaan uusinta uutta. Kun kaikilla on takana monipuolinen bändihistoria eri musiikkityylien parissa, biiseihin päätyy paljon yllättäviä juttuja, joita ei otettaisi mukaan, jos yrittäisimme tehdä vain pastissia jostain kulta-aikojen Acceptista.
– Itse laulajana tykkään lisätä mukaan paljon rock- ja varsinkin punksävyjä, koska ne tuovat mielestäni hyvää raakuutta ja anarkian tunnetta. Modernius merkitsee meille sitä, että vaikka perustamme onkin vanhassa liitossa, emme aio jäädä tyylilajin vangeiksi.
Meiningistänne haistaa omanlaisensa huumorin. Kuinka vakavissanne olette Wrestlingin suhteen?
– Vakavissaan mutta ei otsat rypyssä. Teksteistä löytyy paljon mustaa huumoria ja vinoa sarkasmia, mutta aihepiirit ovat toisaalta välillä todella synkkiä, ja jos niitä käsiteltäisiin samanlaisella synkkyydellä, aika korniahan se olisi. . Sama pätee myös tulkintaan sekä tekstin ja musiikin keskinäiseen suhteeseen.
– Ihmisten tappamisesta kertova teksti duuribiisiin laulettuna on oivaa mindfuckia. Emme tee parodiaa tai vitsiä, vaan pikemminkin kunnioitamme heavy metalin hienoja perinteitä. Eihän jotain vanhan Acceptin tai vaikkapa Manowarin kampetta voi kuunnella ilman, että suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn. Ja niin sen kuuluu ollakin.
Kuinka suuria suunnitelmia teillä on tulevaisuuden varalle?
– Lähinnä hyvien biisien ja levykokonaisuuksien tekemistä jatkossakin. Ja siinä riittää haastetta, sillä olemme lähes brianwilsonmaiseen neuroottisuuteen asti tarkkoja siitä, että lopputulos kuulostaa prikulleen siltä, mitä on haettu.
– Ollaan jo aloitettu uusien biisien kirjoittaminen seuraavaa albumia varten, ja hyvää ja monipuolista kampetta tuntuu tuutista tulevan. Se on debyyttiin verrattuna ehkä hieman melodisempaa. Ohessa tehdään tietysti mahdollisimman paljon keikkoja.
Julkaistu Infernossa 9/2018.