Journalismin maailmassa on aina mitä mahtavinta toimintaa, kun toimittaja haastattelee toimittajaa. Koska mekin olemme vakavasti otettava media, haluamme toki tarjota mainitunlaista palvelua.
Infernon avustaja Toni Keränen, olit viime perjantaina Helsingin Finnvoxilla kansainvälisessä ennakkokuuntelutilaisuudessa. Kerrotko ensiksi, miltä Nightwish-nokkamies Tuomas Holopaisen (lue miehen tuore haastattelu täältä) 11.4. ilmestyvä The Life and Times of Scrooge -soololevy oikein kuulosti?
– Levy on todella maalaileva, kuten saattoi odottaakin. Olo on todella kuin kuuntelisi elokuvan sountrackia. Välillä ison orkesterin instrumentaalinen tunnelmointi meinaa mennä tylsänkin puolelle, mutta onneksi kappaleissa on silti tarpeeksi herätteleviä koukkuja ja väliin siroteltu myös laulettuja kappaleita. Parhaiten toimivat kappaleet The Last Sled ja To Be Rich.
Hmmm, mielenkiintoista. Paikalla kuultiin myös Sonata Arctican 28.3. julkaistava Pariah’s Child (josta lisää täällä). Millaisia tuntemuksia se herätti?
– Bändi on viime levyillään seikkaillut progressiivisen ja rönsyilevän materiaalin parissa. Uutta levyä ei voi varsinaisesti kutsua paluuksi juurille, mutta ilmaisua on joka tapauksessa muokattu jälleen suoraviivaisempaan suuntaan. Silti esimerkiksi rytmityksiä varioimalla varmistetaan, ettei kyse ole pelkästä halonhakkuusta, ja koko homman kruunaavat äärettömän tarttuvat melodiat.
– Joukossa on muutama progemaisempikin kappale ja myös musikaalisävyillä leikitään. Levy saattaa olla jopa Sonatan uran paras, tai ainakin päästään lähelle kahden ensimmäisen levyn loistavuutta. X Marks The Spot osoittaa, että huumorintajua löytyy yhä, ja levyn päättävä Larger Than Life puolestaan tekee juuri sen, mitä otsikko lupaa.
Sonata Arctica -haastattelua luvassa Infernon numerossa 3/2014.
EDIT: Holopaisen levyn julkaisupäivä korjattu helmikuulta huhtikuulle.