”Mitä enemmän levyltä löytyy iskelmää, sitä kovempaa sen pitäisi iskeä” – haastattelussa Faustian Pact

Kotimaisen black metalin alamaailmasta iskevä Faustian Pact on mielenkiintoinen albumitulokas, joka tekee musiikkia omalla tavallaan.

29.05.2020

Outojen tornien varjoissa -levy ilmestyy kymmenen vuotta viimeisimmän demonne jälkeen. Kuinka pitkä prosessi albumin synty oli?

– Tarkemmin sanottuna rattaat lähtivät rullaamaan 2017 alussa, jolloin heitettiin pieni kymmenvuotisjuhlakeikka Morgalin poikien järjestämässä tapahtumassa Mikkelissä, solisti Octus muistelee.

– Pian tämän jälkeen eräs ihmissusi Lappeenrannasta alkoi ehdottelemaan, josko kaivaisimme vanhat biisit esiin ja pistäisimme ne levylle. Siitä alkoi demottelu, treenaus ja matka, johon mahtui suunnilleen miljoona mutkaa ja käännöstä.

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, sanoituksenne ovat jatkuvasti kehittyvä tarina. Voitko hieman avata tätä?

– Into tai oikeudet eivät ole riittäneet Metal Archivesin sanoitusteemojen korjaamisen, joten siellä taitaa lukea jotain tuohon suuntaan. FP on pysynyt tekstien puolesta temaattisesti yllättävänkin koherenttina: ne ovat synkin sävyin maalattuja kuvia metsien oudoista varjoista, valon kuolemasta ja fantastisista muotojen liikkeistä.

– Idea koherentista ja kehittyvästä narratiivista oli ehkä enemmän nuoruuden haihattelua. Nykyään ajatus käyttää koko sanoitusten antama tila juonenkuljetukseen ja maailmanrakennukseen tuntuu vähän haaskaukselta. Tälläkin levyllä on tarina, eli matka kevään kuolemasta heikkoon syksyyn, luolavuorten torneista mustiin aikoihin sekä niiden tuolle puolen ja saapumisesta oudoille torneille, missä viimeisen tyrannin silmä odottaa.

– Tarina ei enää yritäkään olla koherentti, vaan se verhoutuu varjoihin, sirpaleisiin, ja on kerrottu lukemattomilla äänillä. Eeva-Liisa Mannerit on luettu puhki, ja Kafkan demonit lymyilevät Meyrinkin muodottomissa labyrinteissä.

Musiikkinne nojaa 1990-luvun black metaliin. Mitä bändejä lasket samaan ryhmään kanssanne?

– Abigor varmaan musiikin ja estetiikan yhdistelmänä. Omalta osaltani sanon, että Titan Mountainin Above Fangs of Majestic Stonetitans -debyytti [1999] on semmoinen erikoismetallin järkäle, että sen edessä ei voi olla polvistumatta! Rakastan nimien pudottelua ja listojen tekemistä, eli jos hommaan käytäisiin oikein kunnolla käsiksi, siitä ei tulisi loppua.

– Kathral [rummut] on hoitanut melkein koko levyn sävellyspuolen, mutta kaikki meistä ovat opiskelleet Norjan oppimäärän pitkänä. Rakkaus vanhoihin dimmuihin, satyriconeihin, ulvereihin ja muihin kuuluu varmasti läpi. V-Khaoz [koskettimet] taas sanoi synapuolesta, että se on ”Summoningia essoissa”, ja itse kirjoitin gradun Tolkienista.

Sävellyksissänne on jopa popahtavaa tarttuvuutta. Onko se ihan tarkoituksellista?

– Totta kai! Mitä enemmän levyltä löytyy iskelmää, sitä kovempaa sen pitäisi iskeä, ja vaikka ei pidä yhtään vähätellä sitä iloa, jonka telaketjurumpukoneella varustetun suhinatreeninauhan hampaat irvessä kuunteleminen voi suoda, se ei ole Faustian Pactin juttu.

– Suuntana oli maaginen kontrastien yhteensulauma, eli majesteettiset synat rutikuivaa narinaa vastaan, ja Norjaan taipuvat koukkuriffit puserretaan ulos rikkirevityillä, helvetillisillä soundeilla blastin hakatessa. Musta melodinen kakofonia maalaa mystisiä visioita olemattomasta todellisuudesta.

Miltä Faustian Pactin lähitulevaisuuden suunnitelmat näyttävät?

– Tulevaisuus on läpitunkematon mysteeri. Toista levyä on kuitenkin alettu väsäämään, ja on mahdollista, että sen tekoon ei kulu kymmentä vuotta. Keikkailu kiinnostaa, mutta elämät black metalin ulkopuolella vähän hankaloittavat sitä. Sota kuitenkin jatkuu.

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Lisää luettavaa