Chaos Magick on kappalemateriaaliltaan hieman Gnostikoi Ha-Shaitan -esikoistanne (2011) haastavampi. Koetko biisinkirjoitusmetodinne muuttuneen viimeisten vuosien aikana?
– Kun katselee lopputulosta ja prosessia, niin hieman paradoksaalisesti aito ja rehellinen luominen tuntuu menevän kliseen mukaan, jossa ”teokset luovat itse itsensä” käyttäen taitelijoita vain välikappaleinaan. Ainoa tietoinen muutos oli tehdä kokonaisvaltaisempi levy, joka käsittäisi laajemman tunneskaalan ja musiikillisen ilmaisun, laulaja ja säveltäjä fra. Zetekh pyörittelee.
– Myös kitaristit osallistuivat sävellyksiin aktiivisemmin, ja muutenkin toimittiin yhtyeenä saumattomammin. Rakensimme oman studion [Blackvox], joten demottelut, reenaaminen ja lopullisen nauhoitteen tuottaminen itse mahdollistivat taiteellisen vapauden.
Chaos Magickin tunnelma pyörii kiehtovalla tavalla itsekontrollin ja totaalisen hulluuden välillä. Kuka tai mikä ohjaa toimianne?
– Minä. Se, kuka tai mikä kontrolloi minua, on ihan toinen juttu, mutta todellisuudessa lienen jossain paranoidin skitsofreenikon ja onnistuneen maagikon välimaastossa. Mikä taas määrittää meitä yhtyeenä ovat okkultismi, magia, satanismi ja mystiikka.
– Kun kyse on blackistä, ei ole järkeä tehdä mitään tuttua ja turvallista. Syvyyteen vaan, ja jos sinne hukkuu, ei ollut vain tarpeeksi vahva ja näin pitikin tapahtua. Jos olisin nähnyt vuosia sitten vilauksia nykymetodeistamme, en olisi uskonut, että ne olisivat mahdollisia saati kovin terveellisiä kenellekään.
Olette nykyisin esimerkiksi Emperoria julkaisseen Candlelightin bändi. Millaisin mielin otitte Candlelightin tarjouksen vastaan?
– Ihan hyvillä. Ei oikein tiedä mitä odottaa, kun tämmönen saatanallinen erikoispörinäbändi lähtee noin ison lafkan mukaan, mutta jo nyt on avautunut enemmän ovia kuin aiemman uran aikana yhteensä. Se, että Candlelight ehdotti Tim Turanin [joka on masteroinut mm. Burzumia, Emperoria, Cannibal Corpsea ja Bruce Springsteeniä] masteroimaan levyn, oli piste i:n päälle.
Lyömäsoitinosastonne on mennyt sitten Gnostikoin täysin uusiksi. Haettiinko lisämiehenä mukaan tulleen perkussionistin myötä enemmän tehoa erityisesti keikoille?
– Kyllä vain. Ratkaisu tuo vitusti enemmän voimaa ja alkukantaista energiaa keikkoihin, mutta kehitykseen johtaneet syyt ovat toisaalla. Minulla on viehtymys samanismiin ja erityisesti voodoohon. Voodoossa on esimerkiksi riitti, jossa hakataan rumpuja niin kauan, että tolkku lähtee, joudutaan transsiin ja sitä kautta henkimaailmoihin tai jaettuun tietoisuudentilaan muiden riittiin osallistujien kanssa.
– Viimeinen niitti oli, kun tuli jammailtua [mm. Joe Cockerin ja Jimi Hendrixin kanssa musisoineen rumpalin] Conrad Isidoren kera sopivan symbolisesti jouluaattona pelkillä akustisilla instrumenteilla. Vaikuttavaa tilannetta säesti hänen näkemyksensä ”percussion is the first instrument, everything builds upon that”, jonka otin merkkinä.
Pyörität bändin ohessa levy-yhtiötä, distroa ja studiota. Mitä muuta mahtuu nuoren miehen elämään? Kuinka vältät kyrpiintymisen musiikkitouhuun?
– Raskas työ vaatii raskaat huvit, mutta elämä pyörii black metalin, okkultismin ja musiikin ympärillä, eikä näitä osaa enää erottaa toisistaan. Punttisali menee meditaatiosta ja meditaatio sävellyksestä. Saturnal Recordsissa en ole ainoana puikoissa, joten aikaa jää muuhunkin, koska musiikinteko on pääprioriteetti ja kaikki muu on oikeastaan tapahtunut melkein vahingossa siinä sivussa, hah.
– Kyrpiintymisen välttää, kun pistää välit poikki paskanjauhajiin ja löytää oikeat tyypit, joiden kanssa tekee mitä haluaa ja pitäytyy semmoisessa tekemisessä, joka kiinnostaa OIKEASTI eikä yritä miellyttää muita – tajuaa, että vastaa itse omasta itsestään.
Haastattelu julkaistu Infernossa 4/2015.