Opeth on pitkän uransa varrella siirtynyt alkuaikojensa puhtaasta death metalista aina vain syvemmälle vanhan liiton progelle kumartavaan rokkiin, jossa metallielementit ovat enää pienenä mausteena. Monet fanikunnan kovimmat kuolometallipäät raapivatkin päätään viimeistään kuunnellessaan vuoden 2011 Heritage-levyä, jolla ei esimerkiksi kuultu enää ollenkaan Mikael Åkerfeldtin örinälaulua.
Tuoreessa Revolver-lehden haastattelussa Åkerfeldt kuitenkin sanoo, että asiat olivat lähellä mennä toisin ja kirjoittaneensa Watershed-albumin (2008) jälkeen levyllisen verran samoilla linjoilla ollutta death metal -materiaalia, mutta päätti muuttaa kurssia bänditoverin rohkaisemana.
”Olin jo lähellä tehdä virheen, sillä olin jo kirjoittamassa toista Watershedin tapaista levyä, mutta basistimme Martín Méndez pysäytti minut. ’Sinun ei pitäisi tehdä tällaista’, hän sanoi minulle”, Åkerfeldt toteaa.
”Olin jo tehnyt reilut 30 tai 40 minuuttia Watershedin tyylistä Opeth-musiikkia, mutta kun Martin avasi suunsa, kiitin häntä ja deletoin ne. Niin alkoi Heritage.”
Åkerfeldtin mukaan suunnanmuutos saattoi hieman järkyttää siinä vaiheessa vasta yhdellä levyllä mukana ollutta kitaristi Fredrik Åkessonia, mutta ei muita jäseniä ja laulajan mukaan yhtye bondasikin Heritagea tehdessä todella paljon. Samoilla progelinjoilla ollaankin jatkettu aina perjantaina 27. syyskuuta julkaistavaan In Cauda Venenum -albumiin saakka eikä paluu rankemman metallin pariin näytä enää todennäköiseltä.
”Voisi sanoa, että meidän death metalimme kulminoitui Watershediin ja sitten sain siitä tarpeekseni. En voinut tehdä sitä, koska en voinut tehdä sitä enää paremmin. En edes enää kuunnellut vanhoja suosikkejani lukuun ottamatta mitään, missä huutolauletaan. Halusin lähemmäs sitä persoonaa, joka minä oikeasti olen.”