”Siinä missä kärsimys oli ennen läsnä, se on nyt kätketty saattoverhojen taakse” – haastattelussa Draugnim

Kuuden vuoden levytystauolta palaava Draugnim on hionut mustanpuhuvan pakanametallinsa jälleen hyvään kuosiin. Yhtye kuulostaa lisääntyneestä kitaravetoisuudesta huolimatta yhä omalta itseltään.

29.04.2016

Edellisestä Horizons Low -levystä on kuusi vuotta, ja luulin ihan totta puhuen bändin jo hajonneen. Mitä olette puuhastelleet nämä kuluneet vuodet?

– Keskityimme levyn jälkeen pääasiassa soittamaan keikkoja, ja kun ne oli hoidettu, yritimme ottaa etäisyyttä biisien tekoon ja kehittää uusia ideoita. Levyjä on tähän asti seurannut aina jonkinasteinen hiljaisuus, noin sävellysmielessä, ja samat merkit näyttävät olevan jälleen ilmassa, bändi vastaa.

– Edellinen levysopimus päättyi. Vuonna 2012 olimme saaneet kasaan kolmisen raakiletta, joita kävimme sitten kuunteluttamassa uuden diilin toivossa. Vaikka yhtiöstä näytettiin alkuun vihreää valoa, jonkin aikaa tästä meille ilmoitettiin, että uutta sopimusta ei kirjoiteta. Tämä oli mahdollisuus hioa uusia biisejä rauhassa ja etsiä sitten uutta sopimusta. Vuoteen 2015 tultaessa alkoi näyttää siltä, että aika on kypsä. Keväällä löysimme parhaan kandidaatin, eli Debemur Mortin, jonka kanssa diili tehtiin.

Uusi levy vaikuttaa aiempia kitaravetoisemmalta. Onko näin?

– Pitää paikkansa. Emme missään vaiheessa lähteneet tekemään biisejä kitarapainotteisesti, kitara vain tuli poimittua monesti helpommin käteen. Olemme pohtineet, pitäisikö tulevaisuudessa suorittaa pieni syntikkarenessanssi, mutta lopulta päässä soljuvat melodiat tai mielikuvat sanelevat, millä soittimilla biisi toteutetaan.

Lehdistötiedotteessa mainitaan Bathory, ja olin löytävinäni myös niitä vaikutteita aiempaa enemmän. Millaiset bändit yleensä viihtyvät soittimissanne?

– Bathory on viihtynyt soittimessa melkoisesti, mutta yhtä suuri vaikutus on ollut, lukemattomien muiden bändien muassa, niin Mayhemillä, Enslavedillä ja Burzumilla kuin Iron Maidenillä, Metallicalla ja Megadethilläkin. Erilaisia huimia bändejä on tullut kuunneltua kilometrin pituisen listan verran, eikä kaikkien listaaminen onnistu millään. Jokainen hyvä sävellys jättää jälkensä, oli esittäjänä mikä tai kuka tahansa.

Draugnim ei ole heittänyt keikkoja mitenkään liikaa. Oletteko niin sanottu levybändi, jonka materiaali on parhaimmillaan kotona kuunneltuna?

– Levyjä on tehty jossain määrin keikkoja silmälläpitäen, mutta me on oltu varsin nirsoja, minkälaiset olosuhteet ja tilanteet sopivat bändin musiikkiin. Olemme pyrkineet tässäkin tapauksessa enemmän laatuun kuin määrään, mikä on tietysti karsinut tilaisuuksia rankemmalla kädellä.

Kansikuvasta ja biisien nimistä tulevat esiin kulkutaudit ja kuolema. Mikä on mielestänne modernin maailman pahin ”rutto”, ja kuinka tätä vastaan tulisi taistella?

– Tunnelmissa ja teemoissa tosiaan katsotaan silmiin kaiken katoavaisuutta ja matkaa kohti sitä rappion, entropian ja menetyksen kautta. Mitä voitokkaampi tämä ”sota tauteja vastaan” on ollut, sitä kauemmaksi olemme erkaantuneet kuolevaisuudesta ja sen kohtaamisesta.

– Siinä missä kärsimys oli ennen läsnä, se on nyt kätketty saattoverhojen taakse. Tämän kautta voisi sanoa taistelemisen arvoiseksi rutoksi sen materialistisen ulkokultaisuuden ja kaikenlaisen ignorantin sinisilmäisyyden, joka saa päämme tekopyhyyden pensaaseen.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 3/2016.

Lisää luettavaa