Takaisin lähtökuoppiin – haastattelussa Festerday

Festerdaystä ...and Oceansiksi, ...and Oceansista Havoc Unitiksi ja Havoc Unitista takaisin Festerdayksi. Ympyrä on vihdoin täydellinen.

01.06.2015

Jykevät 29 death metal -biisiä sisältävältä …The Four Stages of Decomposition… -tuplalevyltä löytyvät kaikki 1990-luvun alussa julkaistut Festerday-tuotokset sekä levy, jolla on murjottu vanhoja raitoja uuteen kuosiin.

Miltä tuntui palata vanhojen sävellysten pariin, ja kuinka hyvin materiaali on mielestänne kestänyt aikaa?

– Kovia ralleja nuo ovat vieläkin, ottaen huomioon, että ne on tehty naamakukinnan aikaan. Hieman on vire ja virne muuttuneet, mutta henki ja into ovat ennallaan, laulaja Kena vakuuttelee.

Kuinka helppoa on kehitellä uutta Festerday-kamaa? Menettekö vanhan muotin mukaan, vai ovatko metodit muuttuneet vuosien aikana?

– Onneksi on nykytekniikka, joten uusia slowlyweroteja, altarsofmadnessejä ja lefthandpathejä syntyy kuin leskenlehtiä keväällä. Uutta materiaalia ei olla vielä tehty ja rima on aika korkealla monen asian suhteen, mutta olisi kiva nauhoittaa seuraava levy vaikka Tico-Ticolla livenä.

– Uusista biiseistä on tosiaan vielä hankala sanoa, mutta eivätköhän ne synny vanhan kaavan mukaisesti kotona ja treeniksellä nykytekniikkaa soveltaen.

”Carcass-genren” sanat ovat usein pelkkää patologista törkyä. Kuinka tärkeitä tekstit ovat teille, vai ovat ne vain puhdasta hevonpaskaa ilman kummempaa sisältöä?

– Kaksi ekaa demoa oli sitä itseään: sankaritekoja ruumishuoneella, lapiohommia hautausmaalla ja mädäntymisprosesseja. Kolmas demo sisälsi jo lyyrisempää otetta luonnosta ja ympäristöstä. Oli pakko siirtyä sisään lämpimään ja seurata luonnon mätänevää kiertokulkua ikkunan takaa.

Sinulla on ollut aika jyrkkiä mielipiteitä vanhojen bändien comebackien suhteen. Kuinka perustelet Festerdayn paluuta keikkalavoille ja levytyshommiin?

– Harva comeback jaksaa innostaa – varsinkaan, jos vedetään vanhalla nimellä ja uudella line-upilla jotain alkuperäisestä poikkeavaa. Vanhojen suosikkien vanha matsku on kiehtonut aina, joten ”eka demo, eka levy” -heitto ei ole ihan tyhjästä vedetty, sillä moni bändi on pistänyt niissä peliin koko sielunsa. Se istuu moneen genreen ja tekee tuotoksista kuolemattomia.

– Tein joku vuosi taaksepäin itselleni säännön tiettyjen levyjen suhteen, jotta ne pysyisivät omalle korvalle ikuisina: deathiä saa kuunnella kesällä ja black metalia talvella, mutta rässi on ympärivuotista. Mitään levyä ei saa kuunnella kuin kerran sesongin aikana. Kelaa nyt sitä fiilistä kesähelteellä, ku päässä soi De Mysteriis dom Sathanas ja sisäinen ääni sanoo: vittu, ois jo talvi!

– Festerdaytä ei kasattu uudestaan periaatteella ”kun kaikki muutkin, niin mekin”. Festerday loppui aikoinaan, koska death metal tuntui liian normilta. Meillä oli kehitystä ilmassa, kokeilua ja muutosta. Tennarit saivat kyytiä, ja eihän sitä nuorena housuissaan pysynyt. Meisseli meni ruuvien perässä. Kiinnostus ei lopahtanut, vaan oli aika siirtyä aidan toiselle puolelle. Meillä se oli bläkähtävämpi suuntaus, ja siinä sivussa jotain muutakin.

– Jossain vaiheessa huomasi, että kymmenen vuotta meni eikä mikään ole muuttunut ku paskempaan suuntaan, joten parempi warpata takaisin lähtökuoppiin tekemään sitä, josta kaikki alkoi. Ja kun tätä kääntelee vuodesta toiseen, huomaa, että miehen paras ystävä ei olekaan koira vaan Dismemberin debyytti.

Jos saisitte palata 1990-luvun alkuun, tekisittekö jotain toisin Festerdayn kanssa?

– Tavallaan hyvä, että jäätiin demotasolle, koska se innoitti tekemään asiat toisin Festerdayn jälkeen kasattujen bändien kanssa.

Haastattelu julkaistu Infernossa 5/2015.

Lisää luettavaa