Burweed julkaisee debyyttipitkäsoittonsa 20. helmikuuta ja Infernolla on miellyttävä kunnia tarjota levy ennakkokuunneltavaksi julkaisuviikon alkuun asti.
Kuudesta kappaleesta muodostuva Hide sisältää post-etuliitteiltä tuoksahtavaa, tunnelmallista sludgea. Burweedin kotipaikaksi ilmoitettu Karhula tarkentaa huomiota siinä määrin, että tajuaa nähneensä samoja naamoja myös Demonic Death Judgen riveissä. Bändin uutisista pysyy kärryillä Facebookia seuraamalla.
Laita Burweed-albumi soimaan, ja lue soittimen alta laulaja-kitaristi Toni Raukolan kommentit kappaleista.
1. Swallow
– Levyn kirjoitusprosessi alkoi itse asiassa jo syksyllä 2012. Asuin Kampissa ilmeisesti hotelliksi alun perin rakennetussa loukossa. Ei sitä ainakaan oltu tehty asumista vaan lähinnä nukkumista varten. Ensimmäiset biisit syntyivät siellä, ja sen ajanjakson yleinen alavire ja harmaus välittyivät sittemmin koko levyn punaiseksi langaksi. Levyn ensimmäiset kolme biisiä löysivät lopullisen muodon oikeastaan samoihin aikoihin. Swallow’hun tuli mukavasti sellaista Savannah-metallin jytkettä ja groovea. Lyriikoiden puolesta koko levy käsittelee ihmisen intimiteettiä ja iholle menemistä. Swallow’ssa etsitään syitä siihen mikä ajaa ihmisen myymään kehoaan.
2. Lye
– Lye on henkilökohtainen suosikkini levyltä. Olen erityisen yllättynyt sen kokonaistunnelmaan. Lye on pysynyt lähes täysin samassa muodossa kuin se treeniksellä aikoinaan sovitettiin kasaan, mutta vasta Loposen Antin tekemän miksauksen kuulemisen jälkeen ymmärsi mistä tässä biisissä on oikeasti kyse. Tämä ja Lie ovat mielestäni parasta Burweediä juuri nyt. Sanoituksellisesti ollaan tilanteessa missä minäkuva rikotaan pakon edessä, vastoin omaa tahtoa.
3. Lie
– Lie valittiin videobiisiksi ihan syystäkin. Se on levyn selkein ja jollain tapaa ehein biisi. Lien kirjoitus lähti siitä, että halusin tehdä niin sanotusti jatko-osan Lyelle. Teinivuodet progen piirissä puskivat väkisin pintaan. Tästä huolimatta Lie pysyy hyvinkin poppimaisessa kaavassa, joka on suurimpia syitä miksi biisi toimii niin hyvin. Erityismaininta Jantusen Juhon vääntämistä analogisyntsista. Niitä kuullaan ympäri levyä, mutta erityisesti tässä ne nostavat biisin ihan uudelle tasolle. Lyriikoiltaan Lie päättää levyn alkupuoliskon trilogian, ja kertoo kuinka pitkälle ihminen on valmis menemään ahnehtiessaan valtaa ja mammonaa.
4. Dilate
– Dilate on levyn vanhin biisi, jota on soitettu jo muistaakseni vuoden 2011 keikoilla. Levyversio on kuitenkin mennyt sen verran monen muutoksen läpi että ei voi puhua enää samasta kappaleesta. Alkujaan kahdelle kitaralle sävelletty eeppinen tunnelmapaketti asettaa levyn loppupuoliskon vireen kuulijalle ja hidastaa tahtia raskaampaan suuntaan. Lyriikoiltaan Dilate menee levyn kappaleista eniten ihon alle. Täyttymyksen hetkellä sisimmässä kalvaa tyhjyys ja epäilys.
5. Tire Iron
– Tire Iron on ehkäpä levyn raskain kappale. Eetun säveltämä avausriffi asettaa kappaleen tunnelman ja koukuttaa kuuntelemaan kappaletta kerta toisensa jälkeen. Biisin puhtaat laulut onnistuvat myös lisäämään kappaleen haikeutta tavalla, jota ei oikein ymmärtänyt ennen kuin kuuli lopullisen miksauksen. Laten blastbeat-väliosassa on myös mainitsemisen arvoinen yksityiskohta. Kyseinen kohta on äärimmäisen mukavaa vedettävää livenä. Sanoitukset käsittelevät ihmisten kohtaamia ennakkoluuloja, niistä kumpuavaa vihaa ja ymmärtämättömyyttä.
6. Hide / Defend
– Levyn päätösbiisi kantoi pitkään projektinimeä Epic, joka on mielestäni hyvin kuvaava. Raita kiihdyttää tempon takaisin ylös ja se sovitettiin niin, että se säilyttää kiihdytyksen tunteen aina loppuun saakka, jossa koko levyn luoma jännitys saadaan purettua. Hide / Defend olikin viimeinen biisi, joka levylle sävellettiin. Raidalla on myös mukana hyvät ystävämme Lauri Pikka ja Mikko Kiri antamassa laulunäytteitään. Biisistä löytyvä Iron Maiden -henkinen tuplakitarointi jaksaa lämmittää sydäntä joka kuuntelukerralla. Sanoituksissa etsitään rajoja, miten niitä muodostetaan ja testataan.