Wille Naukkarinen, Ghost Brigade
1. Wolves Like Us: Black Soul Choir
– Wolves Like Usin eka levy iski aikoinaan todella lujaa ja uusi jatkaa samaa linjaa. Hyviä biisejä ja melodioita levy täynnä. Tämän suuntaista musaa olisi itsekin kiva joskus tehdä. Haluisiko joku perustaa mun kanssa projektibändin?
2. Röyksopp: The Inevitable End
– Tämä levy ansaitsee paikkansa tällä listalla pelkästään Running to the Sea -biisin takia, joka varmaankin on itselle vuoden paras yksittäinen kappale.
3. Mastodon: Once More ’Round the Sun
– Mastodon ei ole huonoa levyä tehnytkään. Hunter jäi jostain syystä itselle tosi vähälle kuuntelulle, mutta tämä uusi miellytti korvaa ja tuli ihan lp:nä hankittua. Harvoja genren edustajia joita tulee enää aktiivisesti seurattua.
4. Cloudkicker: Little Histories
– Cloudkickeristä mulla on pelkästään hyvää sanottavaa. Ben Sharp, joka säveltää, nauhoittaa, miksaa ja julkaisee kaiken musansa itse – sekä netissä että fyysisinä – on inspiraation lähde meille kaikille. Arvostan ihan todella paljon, ja on mahtavaa nähdä että ilman isoja koneistojakin on mahdollista menestyä.
5. Napalm Death: Cesspits-biisi
– Levyhän julkaistaan kai vasta ensi vuoden puolella, mutta eka maistiainen on näköjään jo linjoilla. Aika hiljaiseksihan tää vetää. Kun ei oikein osaa mitään järkevää sanoa niin siteeraanpa tähän taas kerran ystäväni Salos-Jukan kommenttia: ”Siinä taas pyyhittiin keskivertomenolla lattiaa.” Ja voi hyvää päivää tuo biisin loppuriffi, ei ole taas kylmillä väreillä rajoja.
Lasse Pyykkö, Hooded Menace
1. Pallbearer: Foundations of Burden
– Bändin debyytti Sorrow and Exctinction on omissa kirjoissani saavuttanut jo klassikon statuksen ja voin helposti sanoa sen olevan yksi parhaita doom-levyjä koskaan, joten Foundations of Burdeniin kohdistui suorastaan kohtuuttoman suuret odotukset. Levy on ehkä pienoinen pettymys, mutta debyyttiä omaperäisempi, monipuolisempi ja vähemmän doom kakkosalbumi yltää silti vuoden levyksi listallani. Eikä tee edes kauhean tiukkaa.
2. Mournful Congregation: Concrescence of the Sophia -ep
– Hienoja melodioita ja massiivisen synkeä tunnelma. Niin kliseiseltä kun kuulostaakin, niin näiden kappaleet todellakin vievät matkalle. Biisejä ei venytetä venyttämisen takia, vaan koko ajan – joskin pikkuhiljaa – tapahtuu jotain, joka pitää mielenkiinnon yllä. Jos olen oikein käsittänyt, niin nämä biisit eivät sopineet uudelle täyspitkälle, joten ne laitettiin ep:nä ulos. Ei vissiin hullumpi levy tulossa siis.
3. Dead Congregation: Promulgation of the Fall
– Nykypäivän vammailuriffien, väkinäisen mystisyyden tavoittelun ja atmosfääristen kaikumössötuotantojen seassa Dead Congregationin suoraselkäinen ja perinteinen, mutta silti niin freesi, death metal lämmittää kummasti. Onhan tämä heittämällä vuoden kovin death metal -levy. Ei ole ehkä vielä kolahtanut debyytin kaltaisella voimalla, mutta ei tässä valittaakaan voi.
4. Godflesh: Decline & Fall -ep
– Nyt on taas jämäkkää Godfleshiä. Ei nyt ihan Streetcleanerin skitsofreenisen metelöinnin veroista, mutta bändin parhaimmistoa silti. Uusi täyspitkäkin on todella hyvä, mutta jotenkin tämä ep on ainakin toistaiseksi toiminut minulle paremmin. Ringer on yksi vuoden tehoikkaimpia biisejä.
5. Temple of Void: Of Terror and the Supernatural
– Nyt kun viimeinkin pääsin kuuntelemaan levyä kokonaisuudessaan, niin eihän tätä poiskaan voinut listalta jättää. Ehkä parasta uutta death/doomia vähään aikaan. Keskitempoista jyräämistä Asphyx-hengessä ja välillä mennään vanhan Paradise Lostin tyyliin kokonaisuuden kuitenkaan kuulostamatta liikaa muulta kuin bändiltä itseltään. Ehkä hienoinen tasapaksuus vaivaa, mutta hieno debyytti silti Detroitin ukoilta. Bändissä on joku Acid Witch -tyyppikin mukana, mutta kyllä tässä pistetään kurpitsat hilloiksi. Sen verran ronskimmasta meiningistä on kyse.
Matias Nastolin, Decaying ja Altar of Betelgeuze
1. Portrait: Crossroads
– Portraitin aiempi, Crimen Laesae Majestatis Divinae, on erinomainen heavy metal -levy. Crossroads jatkaa samoilla linjoilla, tuoden jopa jotain uuttakin kehiin – ja tämän päälle tuotanto haistattaa pitkät nykypäivän muovisoundeille. Lily, We Were Not Alone ja In Time ja ovat levyn kohokohtia.
2. Grand Magus: Triumph and Power
– Grand Maguksen koko tuotanto on ollut pitkään kovassa kuuntelussa. Kyseessä ei ole yhtyeen paras levy, mutta sen verran kova tekele, että se on pysynyt vuoden 2014 julkaisujen kärjessä jo pidemmän aikaa. Albumin loppupuolisko on täyttä timanttia ja JB Christoffersson on kovassa iskussa.
3. Swallowed: Lunarterial
– Tätä albumia sai tovin odotella. Alkuvaikutelman jälkeen kaiken sen sekamelskan keskeltä alkoi löytyä tarttumapirtaa. Libations on täydellinen lopetus levylle ja siitä tulee jopa jollain tapaa mieleen Sleepin Dopesmoker. Ylipäätään heikkoja biisejä ei lätyltä löydy, vaan Lunarterial on tasavahva alusta loppuun.
4. Burial Hordes: Incendium
– Incendium pääsi yllättämään puskan takaa. Kyseessä on kreikkalainen jo pidemmän aikaa pystyssä ollut black metal -bändi. Mitään omaperäisyyttä ei musiikista kannata etsiä, mutta toteutus toimii ja tunnelmaa löytyy. Biisi Nailed Curse teki vaikutuksen välittömästi.
5. Night Fever: Vendetta
– Moni kovassa kuuntelussa ollut death metal levy ei ihan mahtunut tälle listalle, esimerkkibändeinä Pyre ja Ophis. Vendetta oli nimittäin pakko nostaa viidennelle sijalle. Hardcore punkia en usein kuuntele, mutta Night Feverin riffit ja vokalisointi todellakin nappaavat mukaansa. Biisit Transparent, Denied ja Blow It Away pitävät sisällään myös piirteitä hard rockista. Kannattaa tsekata.
Lue myös Vuoden 2014 kovimmat -juttusarjan aiemmat osat:
Osa 1: Insomnium, Kaarle Viikate ja The Man-Eating Tree
Osa 2: Caskets Open, Ranger ja Mausoleum Gate
Osa 3: Levykauppa Äx, Sarvilevyt ja KVLT
Osa 4: Satanic Warmaster, Woland ja Vainaja
Osa 5: Warner, Finnish Metal Events ja Blow Up That Gramophone
Osa 6: Amoral, Lost Society ja Santa Cruz