”En nähnyt suurta petoa
En kuullut lopun pasuunoita
Kukaan ei tuhonnut aurinkoa
Vain ihminen kylvi tulta
Aikamme päättyi suruun ja ruttoon
Veli veljeltään elämän niitti
Missä kohdin kuljimme harhaan?
Jäi kaikille jaettavaksi kuolleiden maa”
Tällaisissa tunnelmissa teki loppuaan Moonsorrow’n edellinen pitkäsoitto, vuoden 2011 keväällä julkaistu Varjoina kuljemme kuolleiden maassa. Tuo hävitetyn maailman kauhuihin paneutunut teos on melko varmasti paikkansa pitävä ennustus.
Siteeratun levyn seuraaja on parhaillaan viimeistelyssä. Se syntyy vielä entistäkin ahdistavampaan maailmaan. Tuntui se kuinka pahalta tahansa, seuraaviin sanoihin on helppo yhtyä.
– Jotenkin ounastelen, että ei tämä meno tästä ainakaan parane, Moonsorrow’n basisti-laulaja, jutun alun rivit kirjoittanut Ville Sorvali sanoo.
– Islamin pimeä keskiaika pelottaa ympäröivää maailmaa kuten kristinuskon pimeä keskiaika aikoinaan, ja oma hallitus sen kuin siirtää varoja köyhimmiltä kansalaisiltaan rikkaiden kätköihin. Kansallinen ja kansainvälinen rauhattomuus sen kuin kasvaa. Vissiin pääasia, että kaikkia vituttaa.
Sorvali sanoo, että haluaisi parantaa maailmaa siinä missä moni muukin, aseet siihen vain ovat aika olemattomat.
– Toisaalta suosittelisin kaikille, että eläisivät elämäänsä niin kuin ennenkin, jos siis mahdollista, ja olisivat sortumatta energiaa vievään vöyhötykseen milloin mistäkin. Ihmiskunnan historiassa varmaan jokainen sukupolvi on arvioinut seuraavan itseään pahemmaksi ja ennustanut sen pohjalta maailmanloppua. Ei ole tähän mennessä näkynyt.
Kun maailma on tuhottu ja jäljellejääneiden ihmisraukkojen tuntoja läpikäyty, minne vie matka? Sorvali ei suostu raottamaan liikaa, mistä tulevana loppukeväänä ilmestyvässä, vielä nimettömässä albumissa on teemojensa puolesta kysymys.
– Alkuperäinen idea oli lähteä ruotimaan tunnettuja esikristillisiä myyttejä, ikään kuin palata bändin ja koko niin sanotun folk metal -genren alkuun. Matkan varrella idea tietysti muotoutui ties miksi. Joka biisissä on kuitenkin oma selkeä tarinansa. Enempää en paljasta.
Tulevan albumin musiikistakaan Sorvali ei kykene kertomaan liikoja. Kun on elänyt levyn materiaalin kera tappituntumassa parisen vuotta, tarkin analyyttisyys omien tekemistensä suhteen on kadonnut. Se kuitenkin selviää, ettei studiossa tallennettu tällä kertaa ”ylitaiteellista konseptilevyä”.
– Levyn raitoja voisi sanoa enemmän biiseiksi – siis siinä mielessä, että ne eivät suoranaisesti liity toisiinsa. On riffiä, melodiaa, rauhallisia suvantoja ja armotonta kohkausta. Kaikkea mitä osataan ja vähän päälle.
Studioalbumi ei ole ainut tulevaisuudessa siintävä Moonsorrow-linkkinen julkaisu. Bändistä ollaan värkkäämässä argentiinalais-espanjalaisin voimin dokumenttielokuvaa, jolla on bändin täysi tuki ja hyväksyntä.
– Meillä oli pari päivää sitten erittäin hedelmällinen tuotantopalaveri, jonka perusteella voin sanoa, että dokkarista tulee aika massiivinen teos. Vähän niin kuin bändin hengessä kuuluukin.
Sorvali on kansainvälisellä kentällä toimiva, vieläpä selkeästi uskontojenvastaisen metalliyhtyeen riveissä operoiva rockartisti. En voi olla kysymättä mieheltä, kuinka hän otti hiljattaiset Pariisin terrori-iskut ja etenkin sen eniten ihmishenkiä vaatineen osuuden, Bataclan-keikkapaikan massamurhan.
– En ole itse vielä esiintynyt missään tapauksen jälkeen, joten en voi sanoa, miltä tilanne mahdollisesti tuntuisi. Ja jos totta puhutaan, terrori-iskujahan on tapahtunut ties missä jo aiemminkin, eli ”perusturvattomuus” ei sinänsä ole muuttunut.
– En osaa ajatella asiaa kovinkaan analyyttisesti, muuten kuin toteamalla, että maailmassa on joku todella pahasti vinossa. Enkä ainakaan osaa pelätä – mitä siitäkin tulisi, jos jättäisin kaikki yleisötapahtumat ja julkiset kulkuvälineet väliin sen takia, että niissä saattaa päästä hengestään?
Niinpä. ”Unfortunately everything ends”, kuten Sorvali seuraavan YouTube-livepätkän aluksi toteaa.