Turmion Kätilöt muistetaan usein kummallisesta ulkoasustaan sekä ulkomusiikillisista selkkauksistaan. Inferno päätti ottaa selkoa, onko kyseessä kunnianhimoinen ja vakavasti otettava laulu- ja soitinyhtye vaiko verinen Sleepy Sleepers helvetistä. Vai kenties molempia?
Teksti ja kuva: Aadolf Virtanen
Iskukohteena on bändin perjantaikeikka kaksikielisessä rannikkokaupungissamme Porvoossa. Olen lupautunut auttamaan logistiikassa, ja matkan varrella kyytiin hyppää bändin toinen laulaja Spellgoth (Tuomas Rytkönen). Mies valittaa viikon kestänyttä flunssaansa, jota hän näyttää lääkitsevän Koskenkorvan viinalla. Alamme jutella Saatanasta, ja matka Porvooseen sujahtaa nopeasti.
Muu bändi on jo valmistellut soittimiaan paikan päällä ja tutkii nyt innoissaan uutissivua läppäriltä. Turkista on löytynyt 12 000 vuotta vanha kallioon hakattu pornokuva.
– On siinä tappi! äijät hehkuvat intoa.
Soundcheck alkaa, ja Tarotin hovimiksaajana tunnettu Mikko Tegelmann loihtii saliin tanakat soundit. En osaa hahmottaa, minkälaista menoa odottaisin Porvoon Sohon kaltaiselta pikkupaikalta. Bändin puolestahan nyt on luultavasti odotettavissa jotain eriskummallista.
Siirrymme odottelemaan keikan alkua kuuntelemalla rauhoittavaa ja letkeää countrymusiikkia, 1960-luvulla aloittanutta jenkkilaulajaa Johnny Rebeliä.
Ainakin vielä leppoisa keulahahmo MC Raaka Pee (Petja Turunen), orkesterin pääsäveltäjä, astuu paikalle.
– Tehdäänkö haastattelu alasti? Raaka Pee kyselee toiveikkaana.
No miksei, tuumaan. Idea kuitenkin unohtuu kasvavassa hälinässä, ja oikeastaan parempi näin… Mitä Turmion Kätilöille kuuluu? Oletteko olleet ihmisix?
– Ei olla. Jokainen meistä on suorittanut salettiin ainakin yhden perustuslaillisen rikoksen päivässä. Kävellään ainakin päin punaista ja kuseskellaan sinne tänne. Alastikaan ei saisi olla, mies avaa.
– Minä olen alasti aina, kun pääsen uuteen kaupunkiin. En ole pysynyt laskuissa, montako niitä on kerääntynyt. Meksikossa olen viimeksi ollut munasillani. Siellä iski myös tupakkayskäkohtaus yhtä aikaa ilmavaivojen kanssa. Kävi vahinko. Milloin sinä olet muuten viimeksi paskantanut housuihisi? Spellgoth utelee.
Tunnustan, että yritin muistella tätä yksi päivä kaverini kanssa, luoja ties miksi. Enpä saanut mieleeni, että näin olisi aikuisiällä päässyt käymään, vaikka lähellä on voinut olla.
– No kyllä nyt olisi jo korkea aika! äijät huudahtavat kuorossa.
Spellgoth änkee perverssinoloista matruusinlakkia päähänsä ja alkaa roiskia purkkiverta päällensä. Äijän käsivarsista voi päätellä, että toisinaan on käytetty myös ehtaa tavaraa. Onkohan tuo vaarallista?
– Tampereella kävi kerran niin, että pamautin tuopin paskaksi ja vetäisin sillä vähän syvemmälti tuohon olkapäähän. Nämä alkoi, että nyt perkele lähdet sairaalaan tikattavaksi. Enhän minä mihkää voinut lähteä. Jätkät olis juonu minun viinat! Spellgoth ulvoo.
Kosketinsoittaja Run-Q (Janne Tolsa) taas vaurioitui taannoin keikalla. Pitääkö bändi tätä nykyä palavia raketteja perseessään?
– Ei oo nyt pidetty. Tuli aika pahat palovammat Mikkelissä. Jouduin käymään sairaalassakin, Run-Q selvittää.
– Hemmo haahuili siellä pakkopaita päällä ja nuo maalit naamassa. Joku seniori katseli kummissaan paareilla kun tämä tuijotti vieressä, Raaka Pee hohottaa.
Lue koko juttu uudesta Infernosta!