Arviot

Pantera – Vulgar Display of Power

Kiinnostavin elementti, aiemmin julkaisematon biisi Piss on pätevä mörssäys, joka on kuitenkin tiputettu alkuperäiseltä levyltä ihan oikeutetusti. Kipaleen säeosa kierrätettiin myöhemmässä tuotannossa, minkä voi mieltää myös merkiksi uraauurtavan yhtyeen kehityskaaresta.

Gun – Break the Silence

Skottipoppoon revanssilevyllä brittipoppiin nyökkäilyt yhdistyvät sulavaan ja sujuvaan hard rockiin The Poodlesin ja Guns N’ Rosesin hengessä. Basistista laulajaksi loikanneen Dante Gizzin ääni tuo tämän tästä mieleen Axl Rosen.

Lita Ford – Living Like a Runaway

Lähes 15 vuoden tauon jälkeen tehdyn paluulevyn Wicked Wonderlandin (2009) piti olla raskainta Lita Fordia ikinä, mutta tympeän ja tekorankalta kuulostavan hard rock -ilkeilyn vastaanotto oli niin yksimielisen murskaavaa, että sijoitin albumin poikkeuksellisesti kp-kategoriaan. Halusin säilyttää puhtaat mielikuvat Lita Fordista hemaisevana hard rock -jumalattarena, joka saa aikaan kummaa kihelmöintiä niin kuuloelimissä kuin nivusissa.

Tank – War Nation

Sama kohtalo odottanee myös War Nationia. Doogie White vetää komeasti, ja hetkittäin sekä musiikista että Doogien äänestä tulee mieleen itse Ronnie James Dio. Ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö äijän kultakurkku olisi muuttanut bändin olemusta aika lailla. Vanhaa Motörhead-henkeä ja rosoa soundissa ei enää ole.

Ensiferum – Unsung Heroes

Unsung Heroesia kuunnellessa huomio kiinnittyy bändin energisyyteen, joka tuo monissa paikoin mieleen yhtyeen intoa tihkuvan eponyymin ensilevyn (2001). Levyt ovat myös melodiamaailmoiltaan samantyylisiä, mutta uusimmalleen Ensiferum on kyennyt rakentamaan suorastaan monumentaalisen äänimaailman, josta löytyy nyanssia ja jippoa hikisemmänkin musiikkidiggarin makuun.

Embassy of Silence – Antler Velvet

Antler Velvet ottaa jopa debyyttiä suurempaa pesäeroa ratkaisuihin, joita tällaisilta bändeiltä usein odotetaan. Nyt Embassy of Silence on kuin äärimmilleen puristettu yhdistelmä tarttuvaa naislaulettua metallista rockia, progressiivisempia sävyjä ja sovituksia, jotka pääsevät yllättämään kerta toisensa jälkeen. Oli se sitten kertosäe, soolo tai vaikka pelkkä laulusovitus, bändi onnistuu aina avaamaan solmujaan odottamattomilla keinoilla.

Hypnosia – Horror Infernal

Vanha Kreator, Merciless ja Dark Angel kuuluvat läpi. Vanhan liiton thrashiä likaisella mutta tiukalla otteella räimivät biisit riffittelevät parhaimmillaan aika tiukasti. Moshattavat keskitempopätkät tasapainottavat usein varsin hektisenä käyvää tikkausta, eikä melodioilla leikitä.