Arviot

Jumalan Ruoska – Kolme miestä ja beibi

Pitkäsoitto taltiointiin jo 2003–04, mutta rahojen loputtua ja miehistön vaihduttua julkaiseminen jäi. Tämän jälkeen yläsavolainen orkesteri julkaisi varsinaisen debyyttinsä 2007 vain hajotakseen vielä samana vuonna. Viime vuonna tapahtuneen kolmen keikan comebackin myötä Kolme miestä ja beibi päätettiin vihdoin ja viimein saattaa ihmisten saataville, formaattina tietenkin pelkkä vinyyli. Eikä tässä vielä kaikki.

Enthrone the Unborn – And the Sky Is Ours

Kumarrusta lähtee niin Sveduihin kuin Jenkkeihin. In Flames ja Soilwork sekä toisaalta modernit mathcorebändit ison veden takaa ovat soineet selvästi levylautasella. Mistään plagioinnista ei tarvitse puhua, vaan bändi on selvästi oivaltanut, mikä on heidän juttunsa. Soittimet pysyvät käsissä ja kummastakin laulutyylistä vastaavat herrat osaavat asiansa.

The Eye – Supremacy

The Eyen takaa löytyy tuttu nimi, Vindsval, joka on luonut pitkän uran Blut Aus Nordin kanssa. Mitään avantgardeblackiä Supremacylta on turha odottaa, sillä musiikki on pitkälti Gravelandin ja Summoningin maaperillä kulkevaa tasaista keskitempohölkkää.

Hypocrisy – End of Disclosure

Hirveän yllättynyt en ollut, kun huomasin Hypocrisyn pitäneen linjansa. Minkään freejazzin pauloihin ei ole ajauduttu, vaan bändin soundin tunnistaa heti kättelyssä. Mahtipontisia melodioita ja synkänjyräävää äänimaailmaa. Melodiat ja kitarakuviot ovat hyvin tunnistettavissa.

Annie Mall – Heavy Feathers

Laulaja Sini Peltokorvella on kieltämättä kiehtova ja vahva ääni, jolla neiti pystyy tulkitsemaan laajasti aina Queens of the Stone Agen mieleen tuovista stoner rock -vedoista kevyemmin tunnelmoiviin viisuihin. Hienoimmin viisikko onnistuu herkänsavuista ilmapiiriä ja outoa riehakkuutta sisältävässä Die Mice -kappaleessa sekä tätä seuraavassa, popisti rokkaavassa Some Die Youngissa.

October Falls – The Plague of a Coming Age

October Fallsin musiikki on liikkunut akustisen ilmaisun ja ylvään dark metalin välillä. Referensseiksi on tiputeltu muiden muassa Agallochia, Empyriumia, Moonsorrow’ta, Primordialia ja 1990-luvun Ulveria, mikä on helppo allekirjoittaa, siinä määrin samanhenkisistä yhtyeistä on kyse.

CMX – Seitsentahokas

Yhtyeen 14:ttä kokopitkää on verrattu joissain arvioissa 1990-luvun alun Aurinko-mestariteokseen. Yhtymäkohtia löytääkin niin halutessaan, etenkin levyn alkupuolelta, mutta kyllähän Seitsentahokkaan tunnelmissa ollaan lopulta aika kaukana ”ananaslevyn” kiihkeästä Pixies-shamanismista.