Arviot

Wild Machine – II

Wild Machine on maanläheisyydessään ja energisyydessään vähintäänkin mielenkiintoinen pitkäsoittodebytantti. Bändin raivokas ja alkuvoimainen soitto on aitoa ja jäljittelemätöntä, biiseissä paahdetaan 1980-luvun genrelegendojen alkupään tuotosten tapaan; holtittoman punkisti mutta silti riittävän raskaasti. Harmi vain, että II-lätyn kappaleet eivät omaa kuin korkeintaan semisti hittipotentiaalia. Biiseistä mainittavin lienee tarttuvan johtoriffin omaava Viciouz Luv.

Ufomammut – Oro: Opus Alter

Bändin tapa kasvatella simppeleitä mutta hypnoottisia kappaleitaan on paperilla katsoen helposti kuluva, mutta kun toimii niin toimii. Aloitusbiisi Oroborus esimerkiksi jauhaa a-osaansa mitättömät viisi minuuttia, mutta koko ajan menoon löytyy uutta vaihdetta pääasiassa uusia särömuureja sekaan heitellen.

Cauldron – Tomorrow’s Lost

Cauldron on saatekirjeen mukaan nauhoittanut uutukaisensa analogisin menetelmin, mikä kuuluu demomaisen tunkkaisena yleissoundina. Se lienee sitten sitä luomua ja jotkut ovat aivan ihastuksissaan. Samapa tuo, tätä kyseistä albumia kun ei olisi pelastettu hyvillä soundeillakaan. Biisimateriaaliin niillä ei ole vaikutusta.

The Pineapple – Thief All the Wars

Kuten niin monella muulla brittibändillä, myös The Pineapple Thiefillä musiikin juuret ovat syvällä Pink Floydissa, mutta tässä tapauksessa musiikin muoto on huomattavasti modernimpi. Mukana on pieni ripaus Musea ja muita muka-indie-bändejä, joiden merkitystä ei voi liikaa aliarvioida.

High on Fire – The Art of Self Defence

The Art of Self Defencellä High on Fire ei paukuta vielä niin metallisesti kuin myöhemmillä levyillään. Sen sijaan trion räkäinen sludgeilu etenee varsin hapokkaalla suristelu- ja jamilinjalla. Osa levyn riffeistä on edelleen niin jumalaisia, että kyllähän bändin nokkamies Matt Pike on statuksensa ansainnut.