Arviot

Rai Ilander – Rai Ilander

Neoklassiseen metalliin vahvasti painottuva instrumentaalilevy sisältää kaikki genren hyveet ja paheet. Ilander on kovan luokan kepittäjä, vaikka soitannollisia epätarkkuuksia esiintyykin siellä täällä. Kyse on pienistä jutuista, jotka eivät normaalisti haittaisi, miehen valitsema genre on vain niin äärimmäisen vaativa. Myös miksaus on hieman epätasainen ja jättää kitaraa taka-alalle basson humistessa vähän liikaa kaiken yllä. Tunkkainen yleissoundi latistaa myös hiukan kuuntelukokemusta.

Jumalan Ruoska – Kolme miestä ja beibi

Pitkäsoitto taltiointiin jo 2003–04, mutta rahojen loputtua ja miehistön vaihduttua julkaiseminen jäi. Tämän jälkeen yläsavolainen orkesteri julkaisi varsinaisen debyyttinsä 2007 vain hajotakseen vielä samana vuonna. Viime vuonna tapahtuneen kolmen keikan comebackin myötä Kolme miestä ja beibi päätettiin vihdoin ja viimein saattaa ihmisten saataville, formaattina tietenkin pelkkä vinyyli. Eikä tässä vielä kaikki.

Enthrone the Unborn – And the Sky Is Ours

Kumarrusta lähtee niin Sveduihin kuin Jenkkeihin. In Flames ja Soilwork sekä toisaalta modernit mathcorebändit ison veden takaa ovat soineet selvästi levylautasella. Mistään plagioinnista ei tarvitse puhua, vaan bändi on selvästi oivaltanut, mikä on heidän juttunsa. Soittimet pysyvät käsissä ja kummastakin laulutyylistä vastaavat herrat osaavat asiansa.

The Eye – Supremacy

The Eyen takaa löytyy tuttu nimi, Vindsval, joka on luonut pitkän uran Blut Aus Nordin kanssa. Mitään avantgardeblackiä Supremacylta on turha odottaa, sillä musiikki on pitkälti Gravelandin ja Summoningin maaperillä kulkevaa tasaista keskitempohölkkää.

Hypocrisy – End of Disclosure

Hirveän yllättynyt en ollut, kun huomasin Hypocrisyn pitäneen linjansa. Minkään freejazzin pauloihin ei ole ajauduttu, vaan bändin soundin tunnistaa heti kättelyssä. Mahtipontisia melodioita ja synkänjyräävää äänimaailmaa. Melodiat ja kitarakuviot ovat hyvin tunnistettavissa.

Annie Mall – Heavy Feathers

Laulaja Sini Peltokorvella on kieltämättä kiehtova ja vahva ääni, jolla neiti pystyy tulkitsemaan laajasti aina Queens of the Stone Agen mieleen tuovista stoner rock -vedoista kevyemmin tunnelmoiviin viisuihin. Hienoimmin viisikko onnistuu herkänsavuista ilmapiiriä ja outoa riehakkuutta sisältävässä Die Mice -kappaleessa sekä tätä seuraavassa, popisti rokkaavassa Some Die Youngissa.

October Falls – The Plague of a Coming Age

October Fallsin musiikki on liikkunut akustisen ilmaisun ja ylvään dark metalin välillä. Referensseiksi on tiputeltu muiden muassa Agallochia, Empyriumia, Moonsorrow’ta, Primordialia ja 1990-luvun Ulveria, mikä on helppo allekirjoittaa, siinä määrin samanhenkisistä yhtyeistä on kyse.