Arviot

The Chariot – One Wing

Tunnen itseni niin Klaus Järviseksi ja Pirkko Liinamaaksi kuunnellessani tätä paskaa. ”Livenä vitun kovia, surffaavat yleisön päällä, eikä soitto häiriinny tippaakaan.” No ei varmasti, kun musiikki on jo itsessään niin häiriintynyttä.

Nasty Idols – Kalifornia

Vai mitä sanotte, kun bändi väittää, että Kalifornian paratiisissa mikään ei ole sitä miltä näyttää? Tai että kesä 1969 oli pyhitetty hiukan toisenlaisille tunteille kuin rakkaudelle? Tai että rakkaus tarkoittaa sen kohteen kyttäämistä ja viemistä lopulta vaikka väkipakolla?

Valonkantajat – Tuomittu elämään

Nyt, kymmenkunta vuotta myöhemmin, samaa peltoa kyntävät karpaasit herättävät tuskin lainkaan antipatiaa. Tämä siitäkin huolimatta, että myös Valonkantajista tulee väkisin – jo suomalaisen miehen kärsimystä ruotivan lyriikan kautta – mieleen Rautiais-Timon ja kumppaneiden kivikovat tekemiset.

Kamelot – Silverthorn

Silverthornista tekevät niin sanotusti perinteisen Kamelot-levyn bändin tavaramerkkikertosäekierron sisältävä avausraita Sacrimony, välittömästi päähän soimaan jäävä Torn sekä edellä mainittujen tapaan sopivasti vauhtia omaava Solitaire. Toisaalta Silverthornilla on myös tervetullutta särmikästä rankkuutta á la Ashes to Ashes ja Veritas, kiintoisaa osakokonaisuussommittelua kuten Prodigal Son sekä sykähdyttävän jylhä mutta mukavan epätyypillinen slovari Song for Jolee.

Wild Machine – II

Wild Machine on maanläheisyydessään ja energisyydessään vähintäänkin mielenkiintoinen pitkäsoittodebytantti. Bändin raivokas ja alkuvoimainen soitto on aitoa ja jäljittelemätöntä, biiseissä paahdetaan 1980-luvun genrelegendojen alkupään tuotosten tapaan; holtittoman punkisti mutta silti riittävän raskaasti. Harmi vain, että II-lätyn kappaleet eivät omaa kuin korkeintaan semisti hittipotentiaalia. Biiseistä mainittavin lienee tarttuvan johtoriffin omaava Viciouz Luv.