Arviot

Annie Mall – Heavy Feathers

Laulaja Sini Peltokorvella on kieltämättä kiehtova ja vahva ääni, jolla neiti pystyy tulkitsemaan laajasti aina Queens of the Stone Agen mieleen tuovista stoner rock -vedoista kevyemmin tunnelmoiviin viisuihin. Hienoimmin viisikko onnistuu herkänsavuista ilmapiiriä ja outoa riehakkuutta sisältävässä Die Mice -kappaleessa sekä tätä seuraavassa, popisti rokkaavassa Some Die Youngissa.

October Falls – The Plague of a Coming Age

October Fallsin musiikki on liikkunut akustisen ilmaisun ja ylvään dark metalin välillä. Referensseiksi on tiputeltu muiden muassa Agallochia, Empyriumia, Moonsorrow’ta, Primordialia ja 1990-luvun Ulveria, mikä on helppo allekirjoittaa, siinä määrin samanhenkisistä yhtyeistä on kyse.

CMX – Seitsentahokas

Yhtyeen 14:ttä kokopitkää on verrattu joissain arvioissa 1990-luvun alun Aurinko-mestariteokseen. Yhtymäkohtia löytääkin niin halutessaan, etenkin levyn alkupuolelta, mutta kyllähän Seitsentahokkaan tunnelmissa ollaan lopulta aika kaukana ”ananaslevyn” kiihkeästä Pixies-shamanismista.

Milking the Goatmachine – Stallzeit

Pienen Sherlock Holmes -vehkeilyn jälkeen käy selväksi, että bändi ei oikeasti koostu vuohista vaan saksalaisista muusikoista. Yhtyeen aiemmilta levyiltä tuttu semipaska grindcoren ja death metalin sekasotku on edelleen pelin henki, mutta tällä kertaa bändi vaikuttaa paikoin lähes hyvältä, mikä on pitkälti tukevoituneen soundimaailman ja raskaampien biisien ansiosta.

Baptists – Bushcraft

Convergen kitaristi Kurt Ballou on toiminut levyn tuottajana ja ukkohan onkin näissä hommissa jonkin sortin standardi. Bushcraftin soundi on selkeä, miellyttävän luomu ja ennen kaikkea sopivan räväkkä. Likaista ja helvetin tiukasti soitettua raivoa ilman liiallista mathcorentylsää kulmittelua.

Barbe-Q-Barbies – Breaking All the Rules

Vuosituhannen alkupuolella perustetun bändin yhteissoitto oli tiukkaa jo debyytillä All Over You (2010), eivätkä tyyliseikatkaan ole dramaattisesti muuttuneet. Viisikko seikkailee yhä jossain autotallirockin ja powerpopin välimaastossa. Cheap Trickin ja Runawaysin kaltaisten klassisten verrokkien vastapainoksi mieleen nousevat vaikkapa kotimaiset The Flaming Sideburns ja Sweatmaster.

Darkthrone – The Underground Resistance

The Underground Resistancella vanhat ketut tekevät yllättävän tempun ja puskevat ulos paketin eeppistä heavy metalia. Käytännössä tämä tarkoittaa 2000-luvulta tuttua Darkthrone-tyyliä hieman totuttua melodisempana ja entistäkin vähemmän blackinä. Mukana menossa ovat myös Bathoryn ylväys, rippailu metallibändeiltä, joista kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, sekä kivuliaaseen erektioon jämähtänyt keskisormi.