Arviot

Iced Earth – Live in Ancient Kourion

Niin mukava asia kuin Matt Barlow’n väliaikaiseksi jäänyt paluu olikin, Live in Ancient Kourion tekee harvinaisen selväksi, että nyt puhutaan aivan eri orkesterista. Vaikka kyseessä on vain cd-versio keikasta, 29 kappaleen tinkimätön tallenne on täydellinen osoitus siitä, missä Iced Earth menee tänä päivänä. Bändi ei ole menneisyytensä vanki tai pyytele anteeksi mitään, vaan on noussut täyden luhistumisen sijaan seisomaan yhä tukevammin omille jaloilleen.

Mind of Doll – Shame on Your Shadow

Bändin ikä kuuluu rennonvarmana soitantana ja tiukkuutena. Kaverit selvästi tietävät, miltä haluavat kuulostaa, lastentaudit loistavat poissaolollaan. The Hellacopters, Hanoi Rocks sekä jossain määrin myös legendaarinen Smack ovat soineet taajaan ghettoblasterissa.

Great White – 30 Years – Live from the Sunset Strip

Varsinaiset anthemluokan hitit ovat pysyneet bändin tavoittamattomissa, mutta Great Whiten räväkänimelä kertosäevetoinen rock on kuitenkin aina ollut tasaisen vahvaa, mikä käy selväksi tältä tuoreelta keikkataltioinniltakin. Sekin on selvää, että yhtye ei ole nykyisellään kaikkein terävimmässä livetikissä, tuore vokalisti Terry Ilous pois lukien.

Kamala – Kamala akka

Kamalan musiikkia voisi kuvailla hieman suoraviivaisemmaksi versioksi Mokomasta. Käytännössä tämä siis tarkoittaa raskaskätisen suomirockin ja thrash metalin yhdistelmää, jossa ovat merkittävässä osassa nokkelat ja oivaltavat sanoitukset sekä helposti sisäistettävät kappaleet.

Rock Masters Band – March of the Pink Fat Elephants

March of the Pink Fat Elephants on yksinkertaisesti väsynyttä hitusen psykedeelistä bluesrockia. Sen juuret ulottuvat Led Zeppeliniin ja Rollareihin asti, mutta tietyllä tapaa seassa haisevat myös Queens of the Stone Agen kaltaiset nykyisemmän linjan edustajat. Riffit pörisevät kovin tutunkuuloisesti, soundit ovat tarkoituksella surisevat ja efektejä riittää suuntaan ja toiseen, aina ponnettomia lauluja myöten. Tavallaan tästä haluaisi pitää kovasti, sillä parhaimmillaan tämän sortin pörinä on sitä ehdotonta parhautta.

Spock’s Beard – Brief Nocturnes and Dreamless Sleep

Solisti Nick D’Virgilio poistui viime vuonna orkesterista henkilökohtaisten syiden ja muiden kiireiden vuoksi, joten Spock’s Beard joutui hankkimaan samalla kertaa kaksi uutta jäsentä. Brief Nocturnes and Dreamless Sleep on ensimmäinen levy uuden laulajan, Enchantista tutun Ted Leonardin, ja uuden rumpalin Jimmy Keeganin kanssa.  Hyvin kaverit tonttinsa hoitavat, ja etenkin Leonardin laulu toimii loistavasti tässäkin yhtyeessä. Sitä paitsi, miehen kynäilemä avausbiisi Hidin Out kuuluu levyn parhaimpiin.