Arviot

Sons of Otis – Seismic

Kolmikon epäilemättä suuresti jamihenkisyyteen perustava konsepti on kauttaaltaan vallan toimiva. Samaan aikaan muutaman tempun hyvin osaava groovehirviö toistaa itseään hivenen liikaa. Toki merkittävä osa bändin ja koko sen edustaman genren viehätyksestä perustuu juuri toiston ja vähäisen variaation luomaan transsimaiseen tilaan, mutta kotiolosuhteissa tunnelma ja äänenpaine eivät tällä biisimateriaalilla täysin riitä. Keikalla tilanne olisi varmasti aivan toinen.

Afgrund – The Age of Dumb

Lautasella soi 26 minuuttia ehtaa grindia keskimäärin puolitoistaminuuttisilla kappaleilla. Soundit taas ovat selvästi lähempänä 90-luvun alun ruotsalaista death metalia, eli kovin kireää ja raapivaa äänimaailmaa ei ole tarjolla. Tummasävyinen ja raskas mättö kuulostaa hieman siltä kuin vanha Grave olisi vaihtanut tyyliä mutta jättänyt studiopöydän säädöt ennalleen.

Bullet – Full Pull

Bändillä on edelleen vahva näkemys tehdä 80-luvun AC/DC:stä ja Acceptista ammentavaa heavy rockia, jota täydentää hyvin Hell Hoferin omaperäisen repivä, joskin edellä mainittujen esikuvien tutuksi tekemä laulutyyli.

Seremonia – Seremonia

Todellisuudessa Seremonian musiikki on todella laimea yritys esittää vanhakantaista rockin ja protoheavyn ristisiitosta mystisillä sanoituksilla ja aavistuksen keskitasoa huonommilla kappaleilla. Sanoitukset kuulostavat siltä kuin Keijo Ahorinta yrittäisi kirjoittaa Black Sabbathia suomeksi, mikä on kuulijasta riippuen joko maailman hienoin tai noloin asia.

Prayer – Danger in the Dark

Tanna-yhtyeen suomenkielisellä hard rockilla maatamme 1980-luvulla valloittanut pudasjärveläinen Tapani Tikkanen on Prayer-bändinsä kanssa uuden alun edessä. Viisikon varsinainen debyytti Wrong Address ilmestyi seitsemän vuotta sitten. Tikkanen kokee kuitenkin Danger in the Darkin Prayerin uudeksi ensilevyksi.