Arviot

Kreator – Phantom Antichrist

Violent Revolution (2001) oli voimaton, kliininen ja väärällä tavalla melodinen regressio thrashin pariin. Enemy of God (2005) kuulosti edelleen liian elottomalta ja biisejä oli pari liikaa, mutta soundissa oli sentään potkua. Kiitettävän tiivis Hordes of Chaos räimikin sitten jo melkoisen mainiolla orgaanisemmalla otteella. Tätä kehitystä vasten Kreator siirtyy nyt pykälän kohti melodisempia ja monipuolisempia vesiä.

The Everdawn – Poems – Burn the Past

Poems – Burn the Past kerää yhteen koko lyhyeksi jääneen diskografian eli vuonna 1997 julkaistun pitkäsoiton ja vuotta aiemmin julkaistun Opera of the Damned -ep:n. Nostalgia- ja tunnesiteistä vapaana minua ei häiritse edes se, että ainokaisen pitkäsoiton materiaali on miksattu uudestaan. Nämä uudet versiot kuulostavat nimittäin melkoisen napakoilta, ja ero alkuperäisen julkaisun tuhnuiseen ja kovin hiljaiseksi miksattuun soundiin on huomattava.

Year of the Goat – Angel’s Necropolis

Niinpä ensihetket Year of the Goatin parissa ovatkin sarjaa ”jaahans, taas tätä”. Mutta sitten tapahtuu jotain; vaikka bändin ainekset ovat periaatteessa ihan samat kuin vaikkapa Devil’s Bloodin ja tukun perässähiihtäjiä, Year of the Goat alkaa voittaa puolelleen tyylitajullaan ja pyyteettömällä otteellaan. Rehellisyyden vaikutelmallaan.

Spectral Lore – Sentinel

Ateenalaisesta makuuhuoneesta kajahtaa kuitenkin melko hyvällä maulla tehtyä tavaraa vahvasti Darkspacen hengessä. Rumpukone naksuttaa, kitarat sahaavat kaukaisuudessa ja kosketinsoitinmatot kutovat kosmista äänimattoaan parhaimmillaan todella hyvin, sillä esimerkiksi avauskappale All Devouring Earth on sarjassaan erinomainen vetäisy.

Reckless Love – Born to Break Your Heart

Tim Palmerin miksaama versio jo muutenkin hienosta biisistä potkii komeasti. Livevedot ovat oiva esimerkki siitä, miten ankara keikkailu on hitsannut bändin soiton tiukaksi ja särmäksi. Piuhattomat vedot todistavat, miten kova laulaja Olli Herman on. Todellakin kansainvälistä kärkitasoa.