Arviot

Munruthel – CREEDamage

CREEDamage on projektin ensimmäinen uusi metallilevy seitsemään vuoteen, joten odotukset ovat kieltämättä korkealla. Mukaan on haalittu hyvän matkaa yli kymmenen sessiomuusikkoa ja kasassa on kaikin puolin äärimmäisen mahtipontinen ja pompöösi albumi, joka hapuilee monin paikoin äärimmäisen korkealle.

Therion – Les Fleurs du Mal

Faktat tiskiin: Christofer ja kumppanit versioivat 1960–70-lukujen ranskalaisia iskelmiä. Uunituoreen albumin suurin kompastuskivi on se, ettei oikein tiedä kuinka siihen suhtautuisi, ei niinkään itse musiikki. Biisimateriaali ei ole therionmaisen mammuttipitoista, vaan kappaleet soivat pakottamattomina, ja kestot pyörivät kolmen minuutin keskitasossa.

Ozzy Osbourne – Speak of the Devil – Live from Irvine Meadows ’82

Ozzyn bändin kokoonpano on sama kuin Speak of the Devil -livealbumilla. Kitarassa on Night Rangerin Brad Gillis, bassossa Rudy Sarzo, koskettimissa Don Airey ja rummuissa Tommy Aldridge. Varsinainen heavy rockin dream team, vaikkakin Osbourne antoi aikalaismedioissa äärimmäisen kitkeriä lausuntoja Gillisistä. Syy lienee henkilökemioissa, sillä Gillisin suoritus dvd:llä on erinomainen. Hän osaa toisintaa kitaraosuudet Rhoadsiakin tarkemmin ja tekee sen alkuperäisille sävellyksille uskollisesti.

Down – Purple

Down vaikuttaisi saavan myös biisienkirjoituksesta paremmin kiinni. Aiemmin meininki on pohjannut pikemminkin asenteeseen ja soundiin kuin hyviin kappaleisiin, nyt kipaleissa tuntuu olevan ainesta vähintäänkin kohtuullisesti. Open Coffins on jopa melodialtaan mieleenpainuva, kaikessa erikoisuudessaan hyvä biisi. Lisäksi se on osoitus siitä, että Phil Anselmo pystyy edelleen laulamaan hyvin pelkän rähinän lisäksi.

Pain – We Come in Peace

Tukholmassa viime vuonna ja Tshekin Vizovicessa järjestettävässä Master of Rockissa tänä vuonna kuvatut keikat todistavat sen, kuinka äärimmäisen tiukka ja osaava keikkabändi Pain on. Erityisen hienoa on seurata, kuinka voimakkaasti päällikkö Tägtren vetää lauluosuuksiaan, ja esimerkiksi Dirty Womanin AC/DC-tyyli kulkee lavalla yhtä railakkaasti kuin levyllä.

God Seed – I Begin

Tehokaksikon ”uusi” bändiviritelmä God Seed sen sijaan näyttää ajoittain todella vahvoja otteita. Perinteistä norjalaista black metalia, kevyempää fiilistelyä ja elektronisia vaikutteita yhdistelevä I Begin on pitkälti sitä, mitä ryhmältä saattoi odottaa, mutta samalla myös paljon enemmän.