Arviot

Audrey Horne – Youngblood

Neloslevy Youngbloodilla orkesteri luottaa perinteisempään ilmaisuun ammentaen vaikutteita enemmän 70-luvun hard rockista ja 80-luvun heavy metalista. Aikaisemmilla levyillä yhtye on soinut asteen verran raskaampana ja synkempänä, vaikka varsinaiseen metallikategoriaan se ei ole koskaan istunut. Tällä kertaa biiseissä on enemmän melodisuutta, hyväntuulisuutta ja positiivista energiaa. Ja ennen kaikkea ihan uudenlaista tarttuvuutta.

The CNK & Snowy Shaw – Revissionisme

Muiden muassa Leonard Cohenin, Gary Glitterin, Emperorin ja Impaled Nazarenen sävellyksiä sisältävä kiekko ei voi olla minkään järjen mukaan lähelläkään siedettävää. Lukemattomissa eri bändeissä vaikuttaneen Snowy Shaw’n avukseen saanut nelikko veivaa silti kappaleista toimivia ja takuulla persoonallisia versioita, jotka tulevat toimimaan kovina ärsykkeinä erityisesti puritaanimetallifaneille.

Omnium Gatherum – Beyond

Melodisen death metalin parissa on kuultu jos jonkinmoista yrittäjää, mutta harvalla bändillä on yhtä omaleimainen ja monimuotoinen ilme kuin Omnium Gatherumilla. Yhtyeen musiikki pelailee paljon vastakohdilla, sillä balanssi rankkuuden ja silkinpehmeän melodisuuden välillä on hioutunut lähes täydelliseksi. Ei ole sattumaa, että miehet ovat puolivakavissaan kutsuneet musiikkiaan ”adult oriented death metaliksi”.

Lapko – ΓΟΛΕ

Herttaisesti Woodstockissa äänitetty teemalevy ei ole pulputtavaa poppisprogea lipevän teeman ympärillä vaan monessakin mielessä juurikin nurin oikein: napakka ja karu levytys, jonka rinnalla A New Bohemia alkaa kuulostaa koskettimiin, kaikuihin ja taustalauluihin upotetulta letkeältä soutelulta.

Shining – Lots of Girls Gonna Get Hurt

Kappaleet muodostavat kuitenkin linjakkaan kokonaisuuden, ja varsinkin melankoliset tekstit synnyttävät voimakkaita tunteita, kun niitä tarkastelee pakostakin Shiningin ja sen johtohahmon Niklas Kvarforthin shokeeraavan julkisuuskuvan kautta. Tässä kontekstissa sellaiset säkeet kuin “you would never sleep at night, if you knew what I’ve been through” tai “don’t walk away, when the world is burning” saavat murskaavaa voimaa. Versiota Kentin Utan dina andetag -kappaleesta taas on vaikeata kuunnella kyynelehtimättä.

Wolfbrigade – Damned

Toinen toistaan kovemmat rutistukset pitävät kuulijan armottomassa otteessaan. Ja kun tymäkät sounditkin tukevat paiskomista, eipä voi muuta kuin jäädä hyvillä mielin synkän ja väkivaltaisen punkmyrskyn pyöritykseen.

Kreator – Phantom Antichrist

Violent Revolution (2001) oli voimaton, kliininen ja väärällä tavalla melodinen regressio thrashin pariin. Enemy of God (2005) kuulosti edelleen liian elottomalta ja biisejä oli pari liikaa, mutta soundissa oli sentään potkua. Kiitettävän tiivis Hordes of Chaos räimikin sitten jo melkoisen mainiolla orgaanisemmalla otteella. Tätä kehitystä vasten Kreator siirtyy nyt pykälän kohti melodisempia ja monipuolisempia vesiä.