Arviot

Howl – Bloodlines

Stoneria ja sludgea yhdistellessä (sekä bongia imeskellessä) monen bändin musiikki muodostuu aivan liian raskassoutuiseksi, mutta Howl kykenee pitämään kappaleensa maltillisissa mitoissa ja musiikkinsa eloisana. Tämä on poikkeuksellinen ja ihastuttava piirre, joka tekee yhtyeestä helppoa kuunneltavaa.

Final Assault – King of Shame

Kipakasti starttaava nimiraita hidastuu hetkessä ja hieman yllättäenkin keskitempoiseksi thrashhölkäksi, mutta kiitos repivä-äänisen laulajan Jänön ja kireäsoundisten kitaristien Asan ja Jurgin livakan sooloilun, biisi ei taannu tylsäksi junnaukseksi.

Rust n’ Rage – Showdown

Bändin musiikissa sleaze- ja glamosastojen musiikilliset ja visuaaliset maneerit on naitettu yhteen juurevan NWoBHM-melodioinnin ja -biisirakenteiden sekä germaanimetalliriffien kanssa. Soppaa hämmentää monta kauhaa, mutta Rust n’ Rage on onnistunut suurimmalta osin mahdottomassa ja saanut maustettua keitoksesta tarpeeksi omankuuloisensa.

Dark Sermon – In Tongues

In Tonguesilla kuuluvat selvästi sekä rapakontakainen metalli että puolalainen death/black. Eteenpäin painetaan perkeleellisellä vauhdilla, riffit puuroutuvat nopeasti yhdeksi mössöksi ja mekaanisen oloiset rummut soivat lähes epäinhimillisen tarkasti. Siihen päälle lyödään vielä parhaansa yrittävä ja selkeästi artikuloiva laulaja suoraan Vaderin ja vastaavien hengessä, ja johan meillä on kasassa keitos, joka ei voi epäonnistua.

Sortokausi – Pelkotila

Nimi Sortokausi tuo mieleen ennemmin hardcore/punk-yhtyeen kuin nicolemaista raskaanmelodista nytkytystä hivenen sotajumalamaiseen vyörytykseen yhdistävän porukan, jonka tyylilajia nuoriso kutsuisi käsittääkseni lähinnä deathcoreksi. Vaan eipä nimi bändiä pahenna, etenkin kun viisikko on ehtinyt kypsytellä kokonaisuutta useamman demon ja ep:n ajan sitten perustamisvuotensa 2004.