Arviot

Nacza – Nacza

Vaikka muodonmuutos vuoden 1999 debyyttilevystä Biodegradablesta nykytilaan on huomattava, Nazca perustuu yhä tietyille musiikillisille ja temaattisille rakenteille, jotka yhdessä tekevät yhtyeen soundista ja aurasta välittömästi tunnistettavan.

Total Devastation – Satama

Levy on jaettu teemallisesti kahteen osaan, ensimmäiset kahdeksan kappaletta käsittävään Concrete Bootsiin ja lopun Escaping from Real Worldiksi nimettyyn neljän kappaleen kokonaisuuteen. Ratkaisu on varsin ymmärrettävä, sillä albumin alkupää on selkeästi runnovampaa ja ärhäkämpää death- ja stonermyllyn läpi vedettyä materiaalia lopun keskittyessä kokeilevampaan ja tunnelmallisempaan musisointiin. Päätösnelikon omalaatuinen, osin häiriintyneenkin melankolinen ilmapiiri kiehtoo aggressiivisempaa ja säröisempää alkua selvästi enemmän.

Kontinuum – Blood Earth Magic

Samoin kuin Sólstafir, muun muassa Potentiam-miehistöä sisältävä Kontinuum hitsaa kolmenkymmenen viime vuoden alternative rock -merkistöä metalliin luontevin liikkein. Ja kun päälle sutaistaan riittävä annos laavatomua ja uitetaan koko hoito geysirissä, tulos on sitä itseään.

Headspace – I Am Anonymous

I Am Anonymous on hieman yli 70-minuuttinen matka klassisimman rockin alkulähteiltä moderneimman progemetallin sulatusuuniin. Headspace pitää jopa raskaimmillaan kiinni lumoavista melodioista ja riipaisevista tunnelmista, mutta kovin ennalta arvattaviksi joukon sävellyksiä ei voi sanoa. Vielä kymmenienkin kuuntelujen jälkeen tuntuu, että levyltä löytää jatkuvasti uusia tasoja Headspacen loksautellessa palan toisensa perään paikalleen huimaavalla laadulla.

Grave – Endless Procession of Souls

Sattuu olemaan niin, että Graven kymmenes pitkäsoitto Endless Procession of Souls saattaa olla uuden tulemisen jälkeisistä levyistä paras. Soundipuoli ei ole aivan yhtä maatunutta ja likaista kuin Burial Groundilla, vaan ote on terävämpi ja siinä on rahtunen thrash metalille ominaista hyökkäävyyttä. Voimaa on enemmän kuin parilla edelliskiekolla yhteensä, mikä pätee myös Olan rahiseviin mörinöihin. Erinomaista!

The Melvins LITE – Freak Puke

Muutamissa kappaleissa sovitukselliset ratkaisut vievät jotain pois sen sijaan että toisivat jotain lisää: rytmiryhmän hiukan perusteeton pehmeys syö Melvinsille ominaista räjähtävää iskevyyttä. Tervetullutta uhkaavuutta huokuvat nykymusiikilliset rakenteet taas natsaavatkin todella hyvin kokonaisuuteen. Niissä pystybasso pääsee esille omassa elementissään. Instrumentin synkistä mahdollisuuksista olisi kernaasti voinut ammentaa lisääkin.