Arviot

Cut to Fit – Havoc Supreme

Lahtelaisbändin kahdeksannella julkaisulla ilmenee grindin perimmäinen ydin eli tiukka yhteiskuntakritiikki ja nuorten miesten viha kaikkea kapitalistista hevonpaskaa kohtaa. Aihepiiri on jo niin kulunut, että melkein naurattaa, mutta entä sitten? Cut to Fitin tapauksessa kaikki kuulostaa aidolta.

Sinister – The Carnage Ending

Tyylistä tätä ei kuule. Hollantilainen Sinister painaa tylyä ja brutaalia death metaliaan kuten aina ennenkin. Uuden koulun blastkaahausta vanhan liiton hitaampaan ruhjomiseen sekoitteleva mättö sujuu tasapaksua edeltäjäänsä paremmin. Ja kuten uuden tulemisen jälkeen aina, myös The Carnage Ending soi täyteläisesti ja ammattitaitoisesti. Uusi miehistö kuuluu piristyneessä riffikynässä, ja rumpali taitaa olla bändin pitkän uran vikkelin.

Enslaved – Riitiir

Nyky-Enslaved loihtii pitkiä, ajatusta ja aikaa vaativia kappaleita, joissa progressiivisuus lyö kättä metallin kanssa. Sehän ei ole paperilla enää järin värisyttävä yhdistelmä, mutta käytännössä kyllä, ainakin tässä tapauksessa. Progehöysteet eivät tarkoita alinomaista kikkailua, vaan tiettyä ilmaisua, jossa Pink Floydin henki on vahva eikä Voivodkaan niin kaukana hönkäile.

Vision Divine – Destination Set to Nowhere

Jatkumon tuorein Destination Set to Nowhere ei tee poikkeusta sääntöön. Levy on perusasiat tiukasti kuosissa pitävää, pesunkestävää poweria. Yhdentoista raidan palettia on ajoittain höystetty muutamalla mutkalla ja kikkakolmosella, jotka pitävät yhdessä sävellysten dramaattisen yleisilmeen kera etenemisen pirteänä kaikkein tavanomaisimmissa osioissa. Kaikkea tätä sitoo vahva tuotanto selkeine miksauksineen ja kuohkeine soundeineen.

Blood Red Fog – Harvest

Toisella kokopitkällä metkut ovat kuitenkin täysin toista luokkaa, sillä yhtyeestä on kasvamassa hiljalleen erittäin vakavasti otettava melankolinen ja sysimusta black metal -ryhmä. Musiikillisiksi verrokeiksi mainitut Horna ja Satanic Warmaster viipyilevät kuulijan mielessä Harvestin pääosin keskitempoisia kappaleita kuunnellessa.