Arviot

Scum of the Earth – The Devil Made Me Do It

Scum of the Earthin kolmas albumi on musiikillisesti ja temaattisesti aika suoraan Zombie-johdannaista kamaa. Bändin ”uudelleenkeksityssä soundissa” on kyllä tuottaja-ohjelmoija Volkstokerin ansiosta rutkasti enemmän nykyaikaista dubstep-säpinää. Junttameno ja rähisemällä paasattu b-kauhusanasto johdattavat kuitenkin sylttytehtaalle. Myös Ministryn maaninen industrialpaalutus tulee mieleen useampaankin otteeseen.

Opium Warlords – We Meditate Under the Pussy in the Sky

Albumilla ei ole kuin yksi varsinainen laulettu biisi, levyn kakkosraita Slippy, ja sekin on suurimmaksi osaksi instrumentaalinen. Viiden biisin mittainen opus on pituutensa puolesta (rapiat 35 minuuttia) helppo sulattaa, sisältönsä ei niinkään. Kappaleet sulautuvat hyvin nopeasti yhdeksi muodostaen omituistakin omituisemman sisäisiin maailmoihin tähyävän tripin.

Ruinside – The Hunt

Homma toimii itse asiassa niin mallikkaasti, että valittamista jää lähinnä ajoittain aika väkinäisen oloisista puhtaista kertosäkeistä. Erityisesti aloitusraidan kertsi ei sovi kappaleeseen oikeastaan lainkaan.

Ragnarok – Malediction

Nyt, kun yhtye on edennyt seitsemänteen kokopitkäänsä ja vuosiakin on kasassa jo melkein kaksikymmentä, meno on yhä hyvin pitkälti samanlaista. Soundeissa on tapahtunut muutosta ja soittotaito oletettavasti lisääntynyt, mutta Ragnarok on yhä sama bändi.

Anal Blasphemy – Perversions of Satan

Primitiivisen death/black-jyskytyksen juuret vievät syvälle ruman ja yksinkertaisen äärimetallin alkulimoihin, mutta tällä kertaa yhtye on tuonut selkeämmän ja terävämmän soundimaailman myötä itsensä lähemmäksi nykypäivää. Myös terävöitynyt kappalemassa kertoo johdonmukaisesta kehityksestä, mikä tekee bändin musiikille ainoastaan hyvää.