Arviot

Black Majesty – Stargazer

Uutukainen on kaiken puolin rivakkaa, ellei jopa edeltäjäänsä rivakampaa, äärimmäisen melodiakylläistä ja simppeleihin biisirakenteisiin nojaavaa vauhtijyystöä. Vaikutteet, kuten Helloween ja Judas Priest, ovat musiikissa läsnä, mutta eivät liiaksi. Perushyvää jytkettä siis, vaikka ei tällä kuuhun saakka mennä.

Cut to Fit – Havoc Supreme

Lahtelaisbändin kahdeksannella julkaisulla ilmenee grindin perimmäinen ydin eli tiukka yhteiskuntakritiikki ja nuorten miesten viha kaikkea kapitalistista hevonpaskaa kohtaa. Aihepiiri on jo niin kulunut, että melkein naurattaa, mutta entä sitten? Cut to Fitin tapauksessa kaikki kuulostaa aidolta.

Sinister – The Carnage Ending

Tyylistä tätä ei kuule. Hollantilainen Sinister painaa tylyä ja brutaalia death metaliaan kuten aina ennenkin. Uuden koulun blastkaahausta vanhan liiton hitaampaan ruhjomiseen sekoitteleva mättö sujuu tasapaksua edeltäjäänsä paremmin. Ja kuten uuden tulemisen jälkeen aina, myös The Carnage Ending soi täyteläisesti ja ammattitaitoisesti. Uusi miehistö kuuluu piristyneessä riffikynässä, ja rumpali taitaa olla bändin pitkän uran vikkelin.

Enslaved – Riitiir

Nyky-Enslaved loihtii pitkiä, ajatusta ja aikaa vaativia kappaleita, joissa progressiivisuus lyö kättä metallin kanssa. Sehän ei ole paperilla enää järin värisyttävä yhdistelmä, mutta käytännössä kyllä, ainakin tässä tapauksessa. Progehöysteet eivät tarkoita alinomaista kikkailua, vaan tiettyä ilmaisua, jossa Pink Floydin henki on vahva eikä Voivodkaan niin kaukana hönkäile.