Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Chaosweaver-albumi!

Enter the Realm of the Doppelgänger ilmestyy viikon päästä. Kuuntele Infernon sivuilla jo nyt! Mukana Max Powerin kommentit biiseistä, mutta levyn sisäkannesta löytyy kuulemma vielä seikkaperäisemmät selvitykset.

Kuva: Jarmo Katila www.chaosweaver.info

[TÄMÄ KUUNTELUKAMPANJA ON PÄÄTTYNYT.]

1. A Red Dawn Rises

Kaunein biisi, jonka Chaosweaver on ikinä tehnyt. Rumpali Jack rustasi sekä levyn intron (eli A Red Dawn Risesin) että outron samana unettomana syysyönä vuonna 2008. Konseptuaalisesti tarina jatkuu suoraan siitä, mihin edellisen levyn, Puppetmaster of Pandemoniumin (2008), päätösraita Son of the Moon jäi.

2. Wings of Chaos

Wings of Chaos linkittyy hienosti sekä edelliseen että seuraavaan kipaleeseen dramaturgisesta vinkkelistä kyyläten. Se esittelee Chaosweaverin nykymeiningin: nopeaa paahtoa, raskaampaa riffittelyä, isoa orkkaa, kauniita melodioita, kieroutuneisuutta ja synkkää leffafiilistä. Jack ja Albert sävelsivät kappaleen, kun levy oli jo miksausvaiheessa. Tunnelman osalta innoittajana toimi Guillermo del Toron Pan’s Labyrinth (2006).

3. Maelstrom of Black Light

Kiekon eka videobiisi, lähtee ”Tarot-riffillä” liikkeelle ja kasvaa hissuksiin loppua kohden. Kertsi on yksi koko bändin historian onnistuneimmista ja eeppisimmistä. Minä ja Jack kyhäsimme biisin rungon, mukaan lukien melkein kaikki orkat, yhdeltä istumalta Studio Perkeleen entisissä tiloissa, Oitissa. Välillä niin sanotusti lähtee.

4. The Great Cosmic Serpent

Tässä on sekoitettu hieman suoraviivaisempaa Amon Amarth -menoa, (aitoa) kontrabassomelodiaa, naistaustalaulua ja Cypher Commanderin teatraalista ulosantia. Loppupuoliskolla riffittely äityy progressiivisempaan suuntaan. The Great Cosmic Serpentissä on ehkä kiekon onnistuneimmat lyriikat. Ne ammentavat perulaisista ayahuasca-rituaaleista ja kaikkien ulottuvuuksien samanaikaisesta aistimisesta.

5. Infected

Kolmiosainen 9-minuuttinen mammutti, joka alkaa Jarre goes to hell -tunnelmista, jatkuu industrial-vibaisella tykityksellä ja päättyy ainesosia reppuunsa keräävänä junnauksena. Terävää riffittelyä, kolkkoa konemaisemaa ja Cypher Commanderin väkevintä antia.

6. A Requiem for a Lost Universe

Funeral doom goes orchestral. Surumielinen mutta masentavalla tapaa mahtipontinen laahailu, jota säveltelin pikkuhiljaa studiossa, kun muut jampat nukkuivat. Herra nimeltä Mynni Luukkainen lainasi äänijänteitään muutamaan Saturn burns -murinaan. Outrossa piilee kovuus.

7. Crystal Blue

Pääriffi edustaa vanhinta levytettyä Chaosweaveria ikinä: se syntyi vuonna 2000 Torontossa Ibanez RG570:llä, jonka olin juuri hankkinut. Industrialia ja agitaatiota.

8. Repulsion

Musiikillisesti kevyehköä mutta sanomaltaan silkkaa vihaa. Hinkkaan yleensä tekstejä miltei hourulaan saakka, mutta nämä sanat syntyivät vartissa. Cypher kuunteli biisin kerran ja veti laulut ykkösellä sisään. Spontaaniuden, aitouden ja tuoreuden aistii.

9. Ragnarök Sunset

Enter the Realm of the Doppelgänger on konseptilevy, jonka tarinan Ragnarök Sunset päättää. Kappale poikkeaa albumin muusta annista haikeudellaan, lohduttomuudellaan ja yksinäisyydellään, josta siintää (melkein) pieni toivon pilke. Twin Peaks -maalailua, kontrastisuutta, Micko Hellin sametinpehmeää tulkintaa, Suvi Kuuselan (Vanguard, Cantata Sangui) ilmeikästä fiilistelyä ja Peik Mattheiszenin (Cavus) helvetin hienosti soivaa bläkkisrähinää. Kiitokset vieraille, paras mahdollinen lopetus levylle. Ilman loppua ei ole alkua.